Pitkästä aikaa takaisin blogiin...

• 
  

 Joku juttu sai katsomaan blogiani pitkästä aikaa. Etsin päivämääriä jostain jutusta. Huomasin, että blogihan on hyvä kalenteri, jos haluaa muistella vanhoja juttuja.

Niinpä  aloitan taas kirjoittamaan. Ihan satunnaisesti, mutta kuitenkin.

3.6.2020 olin kirjoittanut viimeksi.  Minne katosivat liki neljä ja puoli vuotta?

Paljon on tapahtunut ilman kronologista järjestystä:

• Kirsti jäi eläkkeelle
• Toivalan koti myytiin
• Suvun mökki Puroniemi myytiin
• Penningin erämökki siirtyi Camillalle
• Sain aivoinfarktin
• jäin eläkkeelle

No mitäs nyt?

Rauhallista eläke-elämää...

Asunto kaupungissa kerrostalossa, jossa asumme korkeintaan neljä viikkoa vuodessa.

Mökki Tahkolla, jossa pääsääntöisesti asumme.

Ei enää ulkomaanmatkoja, koska pelkään uusiutuvaa infarktia.

Ei enää kalastusta, koska en pääse veneeseen tai varsinkaan sieltä pois.

Ei enää metsästystä, koska jo yksi käpy polulla  aiheuttaa kaatumisen. En pääse ylös ilman apua enää.

Mutta, mutta. Olen onnellinen. Kristan lapset Thomas ja Sofie ovat parasta nautintoa. Fluffy vetää viimeisiään: 15 vuotta ja kolme kuukautta. Olemme suht terveitä kumpikin. Vapaita eläkepäiviä.

Maailman tilanne huolestuttaa. Voi kun päästäisi diplomaattiseen  ratkaisuun.

Paljon olisi kirjoitettavaa, mutta nyt taas opettelen kirjoittamaan tätä blogia.

Toivon, että jaksan taas aloittaa...

Seitsemäskymmenes ensimmäinen päivä

 

Seitsemäskymmenes ensimmäinen päivä on hiipumassa kauniiseen auringon laskuun.

Viikko vierähti nopeasti. Yhtä nopeasti tuli kesä. Tänään lähti selältä jäät ja iltapäivällä oli jo yli 21 astetta. Hyttysiäkin alkaa näkyä.

Koivuihin tuli lehdet vauhdilla.

Penninkijoen tulva lähti laskuun. Pinta pudonnut jo 25 cm. Loput lumet haihtuivat taivaan tuuliin!

Lahdelta lähti jäät vajaa viikko sitten. Päästiin laittamaan verkot veteen. Laitoin varovasti vain kolme verkkoa, mutta sekin oli liikaa!

No siihen loppui kalastus tällä reissulla. Yli kymmenen kiloa kalaa. Eihän sitä jaksa määräänsä  enempää syödä ja pakkasessa kala ei säily kauaa.

Lähdetään torstaina kotiin. Ensi viikolla saan uuden keinonivelen lonkkaan. Sitten on kaikki neljä niveltä vaihdettu. Kesäkuun loppu menee parannellessa, mutta elän toivossa, että päästään takaisin jo heinäkuun alussa.

Summa summarum:

Tänä koronakeväänä näimme koko kevään ja kesän tulon. Kuinka nopeasti kesä sitten tuleekaan tänne? Ei uskoisi!

Pari viikkoa sitten vielä hiihdeltiin jäällä ja nyt täysi kesä. Nyt jo lähes yötön yö. Upea kevät koronasta huolimatta!

https://youtu.be/T2EMSBg2ifc

Kuudeskymmeneskolmas päivä

Hangella se pienikin ponnistaa! Ei varmaankaan monta viikkoa vanha.

Kävimme katsomassa Penningin tilannetta. Lumi sulaa joka päivä ja vesimassaa riittää!

Joki tulvii varmaan eniten kuin koko 8 vuoden aikana, mitä ollaan oltu seuraamassa Penninkiluomanjokea. Keskiniemi on kokonaan veden vallassa ja joki on levittäytynyt vastarannalle ja mökkirannalle enemmän kuin koskaan. Metsässä on vielä paljon lunta, joten varmaankin vesi vieläkin nousee.

Paluumatkalla kaksi jänistä oli tien vieressä. Mielenkiintoista, että toinen oli jo kesäpuvussa ja toinen vielä melkein valkoinen. Valkoinen yrittää maastoutua lumen päällä.

Aamulla soitti hädissään pitkäaikainen asiakkaani. Kysyi, minne minun nyt pitäisi mennä? Ollut asiakkaani yli 40 vuotta. Entinen työnantajani Oral oli lähettänyt kaikille asiakkailleni seuraavanlaisen kirjeen:

Kirje sisältää muunneltua totuutta ja on kuin Oral olisi heittänyt märän rätin päin kasvojani.
Kirjeen voitte  repiä, kuten teki naapurini Jyrki :) Eihän tuommoista puppua tarvitse säilyttää!

Siirrymme Hammashohteeseen syksyllä, jos korona rauhoittuu. En siis lopeta hammaslääkärinä, kuten kirje antaa ymmärtää.
Krista lukee nyt lopputenttiin ja valmistuu oikomishoidon erikoishammaslääkäriksi. Ja Antonkin harkitsee tulevaisuuttaan...

Oralin kirje kuvastaa yrityksen moraalista tasoa; en anna sille paljon painoarvoa.

Mutta tällaista on bisneksen teko, kun kilpailu on alalla kova!

Viimeiset kahdeksan päivää olen ollut maalarina. Enää ehkä yhden päivän työt jäljellä. Mutta niin piti olla jo viime viikollakin. Kun yhden kohdan maalaat, niin seuraava kohde näyttää huonolta ja urakka vain kasvaa.

Aluksi piti vain maalata eteläseinä.

Sitten tietysti ovet ja vuorilaudat näyttivät huonoilta. Piti myös maalata.

No kai tuo terassikin pitää käsitellä. Ja tummanruskeaa oljyä meni kaiken kaikkiaan 10 litraa mökin ja ulkorakennuksen terasseihin.

 

Ja sitten luhtiaitan kimppuun!

 

No nyt näyttää portaiden kaiteet aika aneemisilta! Eikun maalia lisää!

Hienolta näyttää!Mites nuo varastojen ovet ja pylväät?

 

 

Hyvältä näyttää, mutta terassihan on ihan ruma! Siispä kiinni siihen!

 

Ja minun piti vain hiukan raaputtaa eteläseinää ja tehdä paikkamaalausta siihen!  Kirsti maalasi  ylhäältä tikkailla,  minä taustatukena ja konttasi terassilla. Itse en pysty konttaamaan; kiitos keinonivelten.

Maalia kului 22 litraa. Hullu minä!

https://youtu.be/axavzGJwLhI 

Viideskymmenes 6.-8.päivä

Taaskaan ei mennyt mielenhäiriö ohi, vaikka kuinka istuin! Eteläseinän maalaaminen on ollut vuosia savolainen projekti; aloittamista vaille valmis.

No eikun maalikauppaan ja töihin!

Maanantaina otin urakaksi terassin itäpuolen. Vanhan irtonaisen maalin  raaputtaminen oli melkein isompi urakka kuin maalaaminen.

Ilma oli juuri sopiva alle 10 astetta. Maali kuivui hyvin ennen yötä, jolloin meni pakkaselle.

Kolmekymmentä vuotta sitten maalattu mökki, joten aika paljon väri on muuttunut. Mutta kokemuksesta tiedän, että nyt näkyvä pieni väriero tasoittuu kummasti kesän aikana. Maalasin siis vain alaosan, josta aurinko oli polttanut maalin irti.

Tiistaina oli terassin länsiosan vuoro.

 Tämä päivä varattiin vuorilautojen ja ovien maalaamiseen. Vuorilaudat saimmekin maalatuksi. Oli pikkutarkkaa työtä , joten otin Kirstinkin avuksi.  Piti käydä kirkolla ostamassa lisää maalia, joten ovet jäivät huomisen murheeksi.

Nyt on luvassa aurinkoisia päiviä monta päivää peräkkäin, joten seuraavana  on luhtiaitan eteläseinän vuoro.

Järvellä voi vielä hiihtää, mutta taitaa jo riittää tältä talvelta. Kun alkuun pääsin maalarina, niin vien urakan loppuun asti.

https://youtu.be/CJwQiZvcpvk

Viideskymmenesviides päivä

Tämä päivä meni ornitologian parissa.  Tunnen kyllä kaikki metsästettävät sorsat ja metsäkanalinnut, mutta nuo pikkulinnut ovat olleet minulle vain "varpusia".:)

FB kaverini Tuula Annikki Parviainen kysyi minulta, montako lajia tunnistit? No tänään lopulta päätin tunnistaa nuo pikku linnut myös.

Siispä netti ja lintukirja käyttöön!

 No tämän linnun tunnistin. Sitä kutsutaan oravaksi.

Lintuja pyörii koko ajan kymmenittäin ja syövät auringonkukan siemeniä 2-3 kiloa joka päivä.

Kuukkelikin vieraili.

Näin ornitologian oppituntipäivänä olen oppinut tunnistamaan seuraavat uudet  linnut:

• järripeippo
• viherpeippo
• talitiainen
• punatulkku
• toyhtötiainen
• kirjosieppo
• tietysti tuttu kuukkeli
• hömötiainen

Kiva päivä seurata lintuja. Orava vain aiheutti häiriötä ja piti karkoittaa monta kertaa pois lintulaudalta. Söi kyllä vatsansa täyteen ennen karkoitusta. Siis kaksi eri oravaa vieraili laudalla.

https://youtu.be/tsfE8wbtWZM

Viideskymmeneskolmas ja neljäs päivä

 

Aamu taas ihan upea. Jäällä kova keli. Pikkupakkanen.

Lähdimme maisemia katselemaan Iivaaran suuntaan.

Kolme teertä hangella. Eipä tullut ikkunan läpi tarkkaa kuvaa.

Iivaarassa on iso lomakeskus ollut käyttämättömänä varmaankin yli 10-20 vuotta. TVK piti siellä lomakeskusta 90-luvulla. Sen jälkeen omistajat vaihtuivat ja nyt kai omistajat ovat Belgiasta. Koko kompleksi on myynnissä. Mutta tuhottu koko laitos!

Kentän punainen tarmac- matto on ehjä.

On kyllä sääli, että tällainen kokonaisuus on tuhoutunut. Kävimme talkooporukan kanssa saunomassa rantasaunassa 90-luvulla. Upeat kaksi saunaa järven rannalla. Ne ovat vielä aika hyvässä kunnossa.

Penninkijoki ei ole vieläkään paljoa tulvinut. On kyllä tullut leveyttä lisää. Taitaa nämä valtavat lumimassat haihtua ilmaan. Siihen on säät todella suotuisat. Aurinko paistaa ja tuulee sopivasti.

Lintulaudalla vierailee kaksi oravaa.Syövät itsensä kipeiksi auringonkukan siemeniä.

Fluffy on ihan hurjana. Katsoo sisältä ikkunasta tai sitten seisoo terassilla.

Välillä tekee hirmu spurtin oravaa kohti, mutta ei ole vielä saanut kiinni.

Olen Tervahaudan kanssa samaa mieltä. Tukahdutetaan virus nyt, kun on hyvät mahdollisuudet. Kyllähän se sitten taas tulee, mutta meillä on kokemuksen mukanaan tuomia  mahdollisuuksia  edelleen eristää tauti ja taudin kantajat.

https://youtu.be/6ukmjBSQY-c

Viideskymmenestoinen päivä

Taivaallinen aamu! Yöllä pikkupakkanen. Lähdimme kiertelemään järvelle suksilla. Kirstillä normisukset ja minulla metsäsukset; se oli virhe! Metsäsukset ei luistaneet yhtään ja koko 5 km meni kävelyksi sukset jalassa. Nyt on kipeät lihakset.

Heittokuva Fluffysta, kun karkotti joutsenet lentoon.

Joutsenet lensivät  lähes ylitseni saaren toiselle puolelle.

Päätimme lähteä katsomaan Rukaa. Ihan mielenkiinnosta.  Menimme ensin Vuosselin puolelle. Näky oli uskomaton. Rinteet loistokunnossa, mutta ei tietystikään laskettelijoita. Pirullinen korona! Kausi voisi jatkua  rinteitten puolesta kesäkuun puolelle asti . Sääli! Joka paikka kiinni.

Kotirantamme joutsenet ovat paremmassa asemassa kuin kolme muuta pariskunta tässä lähistöllä.. Kotijoutsenilla on avointa vettä ja saavat ruokaa pohjasta. Muut pariskunnat yrittävät repiä jään pinnalla olevia kaisloja syödäkseen.

Päivän koronatilanne:

 

Hitaasti mutta varmasti tartuntoja tulee lisää, mutta täällä Puroniemessä olemme turvassa toistaiseksi. 

https://youtu.be/OnktNFz6xT4