Siipien havinaa...

Kirsti etsi vanhoja valokuvia varastosta. Lähinnä tyttöjen lapsuuskuvia. Sanoi, että pitäisi joskus olla aikaa järjestellä nuokin johonkin järjestykseen.

Toi minullekin jotain kuvia tullessaan varastosta.

Kuvien takana on Tapsan kirjoittamana:"Rummukaisen veljekset sorsajahdin avajaisissa. Toimitettu Lassen 40-vuotispäivänä 24.9.1993."

Siis lähes 20 vuotta sitten. Bobbykin silloin kuvassa nuorena. Mekin vähän nuorempina...

Rummukaisen veljekset. En muista, mistä tuokin sanonta lähti liikkeelle. Varmaan siitä elokuvasta, jossa oli Rummukaiset. Otimme vielä tuon Tapsan mukaan ikäänkuin ottoveljekseksi. Näin meitä on neljä veljestä.


Kuvassa Valkosen Pekka tuo Tapsalta ja itseltään tuliaisiksi skeetampujan panoslaukkua. Siinä on erillinen pohjaosa panoslaatikoille ja yläosa muille tavaroille. Hyvä laukku! Käytössä vieläkin.

Hyviä muistoja! Elokuun 20.päivä oli aina metsästyskauden virallinen avajainen. Silloin kokoonnuttiin Puroniemeen isolla joukolla jo edellisenä iltana ikäänkuin "piippuja putsaamaan". Pidettiin savikiekkoammuntakisat. Pistooliammuntakisat ym. Saunottiin ja tarinoitiin. Pari päivää sorsastusta Kuusamojärven ruohikoissa. Iloista äijämeininkiä.


Viime syksynä harjoittelimme elokuun 20.päivän karhujahtia. Muuten sama kuvio, mutta vieraat hieman muuttuneet. Otettiin vahvistukseksi paikallisia karhumiehiä koirineen. Yritämme tehdä tästä uuden perinteen. Saas nähdä, saammeko kuviin joskus samat henkilötkin Raimoa ja Bobbya lukuunottamatta kuin 20 vuotta sitten? Vielä ovat kaikki muut hengissä.

Loppiainen

Päätimme olla Loppiaisviikonlopun ihan vaan kotona. Lueskellaan ja nautitaan siitä, ettei oikeasti tarvitse tehdä mitään. Ollaan vaan!

No Kirsti kutsuikin sitten kummityttönsä miehineen lounaalle, joten ei tästä tullutkaan "ihan vaan ollaan" viikonloppu. Mutta ihan sama!

Telkasta tulee koko päivän kestävä ohjelma Hurtigruten; laivamatkasta Norjan rannikkoa pitkin pohjoiseen varmaan Kirkkoniemeen saakka. Tuli matkustettua autolla Sampon ja Matin kanssa pohjoisesta etelään Lofooteille sama matka.



Nyt televisiosta katselen syrjäsilmällä samoja maisemia laivasta käsin. Upeita maisemia, mutta kun niitä on muutaman tunnin katsellut, alkaa kyllästyttää. Se on vähän sama kuin Roomassa; patsaita ja rakennuksia ihailee ensimmäiset tunnit, mutta kun niitä piisaa ja piisaa, niin niihin turtuu.

Silloinen äijämatka Utsjoelta Lofooteille oli kyllä ikimuistoinen. Ei aikataulua, ei edes varmaa tietoa, minne menemme. Ei pitänyt aluksi mennä edes Utsjoelle, mutta päätimmekin muuttaa suuntaa heti aluksi ja katsoa jäämeren rannikko ihan ylhäältä asti. Noin voi tehdä vain kolme pähkähullua "veljestä". Mennään minne nenä osoittaa ja tullaan pois sitten kun nenä näkyy. Mutta oli kokemusrikas pariviikkoinen. Voisin tehdä samanlaisen reissun uudestaankin jonnekin päin maailmaa. Ja taas ilman aikataulua ja ennakkosuunnitelmaa!

Muutenkin olen ajatellut todella ottaa enemmän aikaa itselle ja perheelle. Enemmän matkustelua, vähemmän työtä. Onhan tässä tullut tehtyä hampaita jo yli 35 vuotta. Ensimmäiset vuodet yli 60-tuntisia työviikkoja. Sitten vähitellen ymmärsin vähentää työn tekoa järkevälle tasolle. Nyt tuntuu, että voisi downshiftata tosissaan. Eiköhän kaikki saavutettavissa oleva ole jo saavutettu. Ihminen pärjää kyllä aika paljon vähemmälläkin.
Jos niin päättää.

Selailin aamulla joutessain lehtien mukana tullutta mainoskasaa. Kysyin Kirstiltä, että mihin maailma joutuukaan kaiken tämän elektronisen krääsän mukana? Mainokset täynnä kaikenlaista krääsää. Koko ajan tulee uusia elektronisia laitteita, joita ilman ihminen ei voi olla!?? Vai voiko? Voi, jos haluaa.

Paraskin puhuja; sanoo joku. Kieltämättä olen mennyt virran mukana tähän samaan krääsän keruuseen, mutta pikkuhiljaa pitää vaihtaa suuntaa. Alkaa uida vastavirtaan. Aika näyttää, pystynkö?