Tulihan tällainenkin vuosi, että metsäkanalinnun aloitus jäi väliin. Niin ei ole tainnut tapahtua koskaan aiemmin viimeisten 30 vuoden aikana, mutta nyt tapahtui.
Kiitos remonttien ja lonkan. Ei minusta ole metsässä kävelijäksi tänä syksynä. Lonkka menee vaihtoon, kunhan löydän sopivan rakosen sairausloman viettoon.
Remontit sekä Kristan vastaanoton, että Kirstin kauneushoitolan suhteen ovat jo niin loppusuoralla, että päätin lähteä hermoja lepuuttamaan Penninkiin.
Aatos tuli saunomaan ja parannettiin yksi ilta maailmaa; nyt on aika hyvä taas elää tässä maailmassa. Niin hyvin tuli parannettua:)
Aamulla kiertelimme tarkastamassa uudet metsäautotiet. Lähelle Kieppiä on tullut hyvä tie ja Aatoksen mökillekin pääsee nyt autolla; kuin vallantietä ajaisi.
Käsittämätöntä oli, ettei yhtään lintua ollut teiden varsilla aamulla. Edellisenä syksynä sai koko ajan väistellä milloin metsoja, milloin teeriä. Nyt ei hiiren hyppyäkään!
Onko kaikki linnut kokoontuneet Penningin metsiin, kun Sampo on niitä saanut hyvistä seisonnoista jo joka koiralle?
Ei tullut eikä tule yöpakkasia tällä reissulla.
Fluffyn kohtalo on askarruttanut mieltäni koko reissun ajan. Fluffyhan siirtyi Sampon omistukseen Sampon pyynnöstä viime syksynä. Minulle luvattiin käyttöoikeus lintukautena. Nyt Sota (Sampon antama uusi nimi Fluffylle) ja Rauha ovat alkaneet yhdessä Venäjän matkailun. Onkohan Sampo muuten lukenut Tolstoin "Sota ja Rauha" romaania, vai mistä nimen muutos? Fluffy tulee aina olemaan minulle Van`t Passant Fluffy. Yksikseen kumpikin pysyy Suomen puolella, mutta annas olla, kun pääsevät yhdessä turistivaellukselle. Silloin tulee Venäjän tullista soitto, että täällä nämä viisuttomat matkailijat taas ovat. Nyt tuli Sampolle jo niin kovaa tekstiä Rajan päälliköltä, että jotain on keksittävä.
Liian hyvä luonteinen ja sukuinen koira muille annettavaksi!
Sampo kysyi, että otanko takaisin? Ensimmäinen vastaus oli, etten ota!
Matkustelen nykyisin niin paljon ulkomailla, että koirien pito on jo aika hankalaa. Koirahotellit maksavat kohta enemmän kuin omat matkani. Ei mitään järkeä heidän hinnoittelussaan. Mutta eihän se ole tyhmä, joka pyytää, vaan joka maksaa.
Fluffy kuuli autoni äänen ( koirat tunnistavat äänet). Oli Sampon kanssa Puroniemen harjulla. Lähti juoksemaan autoni luokse ja kiersi autoa kuin hullu puuroa koko ajan haukkuen.
Avasin oven ja syöksyi autoon ja voi sitä riemua. Meni lopuksi vaatekassini päälle makaamaan ikäänkuin sanoen, etten täältä lähde kilon palasinakaan.
Nyt koko viikonlopun ajan Fluffy on liimautunut minuun. Ei päästä hetkeksikään näkyvistä.
Mitä teen?
KIrstille soitin, että ottaisimmeko Fluffyn takaisin. Tuli linjoja pitkin sellaisella äänenpainolla, että oli lopulta pakko katkaista koko puhelu.Joudun kuulemma ulkoruokintaan koirani kanssa! Osoitekin vaihtuu! Jne... akkojen höpinää...
Pohdin, että voitaisi kokeilla Sampon kanssa jotenkin sulle mulle sijoitusta. Sulan maan aikana Fluffy olisi pääosin Toivalassa ja lumien tultua sitten taas Kuusamossa.
Luulen, että nuo turistimatkat loppuvat molempien koirien ikääntyessä ja jos ei anneta heidän lähteä yhdessä seikkailemaan, niin ongelma on voitettu.Tietysti tämä yli 400 km aiheuttaa aika paljon ongelmia, mutta voisihan tuota kokeilla.
Otan Fluffyn Toivalaan nyt pariksi viikoksi ja tulen sitten taas tänne Kuusamoon.
Kerron sitten kokemuksia ulkoruokinnassa olosta...:)
