tiistai 26. maaliskuuta 2013

Nuorgam

Ajoimme viime tiistaina Kuusamoon, jossa oli välietappi. Ilta meni Matin kanssa tavaroita keräillessä ja kelkkaa käynnistäessä. Onneksi Matilla oli keinot ja ihme kyllä akussa oli vielä viime vuodelta virtaa. Vähän lisävirtaa laturilla ja bensaa tulpanreijistä sisään; johan hyrähti käyntiin. Sampo antoi reelle koordinaatit ja Matti kaivoi sen hangen alta.

Illalla tulivat vielä Penu ja Leksa. Saunottiin ja nukkumaan. Edessä seuraavana päivänä pitkä ajo Nuorgamiin. Itse jouduin ajamaan vielä Rovaniemen kautta, koska hain Sampolta Vilman ja Rauhan. Kyllä kauas on pitkä matka varsinkin perävaunun kanssa körötellessä.

Kaksi ensimmäistä päivää etsimme riekkoja pitkin tuntureita. Kaksi kelkkaa oli etelästä mukana ja lomakeskukselta oli kaksi reellistä kelkkaa lisäksi.





Rokkoherrat Hanski ja Penu istuvat jo valmiina lähtöön reessä vällyjen alla.

Reilun kymmenen kilometrin päässä tuntureilla oli niin kivikovaa lunta, että ei upottanut miehen alla ilman suksiakaan. Tästä syystä siellä ei ollut riekkojakaan, koska eivät löytäneet kieppilunta. Riekot olivat kuruissa; siis riekkojen jäljet. Siellä oli sitten niin pehmeää lunta, että koiratkin uivat lumessa ja miehet hikoilivat suksien kanssa. Kukaan ei nähnyt muuta kuin riekkojen jälkiä. Riekot pysyttelivät poissa.

Kaksi päivää etsimme riekkoja. Vain jälkiä kuruissa. Kolmantena päivänä suunnittelimme rautujen pilkkimistä, mutta aamulla oli niin myrskyä, että eräoppaamme kieltäytyi lähtemästä tunturijärville.

Lähdimme siis turistimatkalle jäämeren rantaan.



Bugeynesin kylä on värikäs. Talot erivärisiä ja kiinteästi rakennettu pikkuniemi. Kävimme siellä kääntymässä.

Paluumatkalla tuli jono vastaan. Ambulansseja ja poliisiautoja. Jonossa monta kymmentä autoa molempiin suuntiin. Loiva kaarre vasemmalle ja tie aivan sula. Kaukana näkyi kaksi autoa; kolariautot. Jonkin ajan kuluttua tuli helikopteri.





Kaksi potilasta siirrettiin helikopteriin ja kun lopulta pääsimme jatkamaan niin näimme autot. Molemmat olivat lyhentyneet ainakin puoli metriä; ihan täysi nokkakolari. Vauhtia on pitänyt olla varmaan sata kilometriä tunnissa. Uhreilla ei varmaan paljoa elämisen mahdollisuuksia. Oli mielenkiintoista, miten hitaasti me kaikki jonossa olleet ajoimme kolaripaikan jälkeen. Kaikki varmaan ajattelivat uhreja.

Sunnuntaina palasimme Leksan kanssa Puroniemeen. Maanantaiaamuna sitten takaisin kotiin.

Maisemat aivan upeita Saariselän pohjoispuolella.Se oli reissun anti. Ei saalista, mutta paljon uusia kokemuksia ja raitista ilmaa. Kivaa! Tenojoelle joskus kesällä lohen nousun aikaan; siinä unelma!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Kohti Utsjokea

Tällä viikolla tapahtuu mukavia. Tiistaina lähden Utsjoelle riekkojahtiin. Ensin Puroniemeen ja Penninkiin hakemaan kelkkaa ja tavaroita. Yö Puroniemessä ja keskiviikkona kohti Rovaniemeä, josta mukaan lähtee Rauha ja Vilma. Sampo ei pääse mukaan opintojen vuoksi. Sääli! Kolmella bretonilla riekkojahtia kolme päivää Utsjoen maisemissa.Nam! Toivon totisesti, että olisi edes jonkinlainen hankikanto, että koirat pystyisivät liikkumaan; miehistä puhumattakaan. Jos on paskakeli hangilla, niin tyydymme raudun pilkkimiseen. Ei paha juttu sekään.

Lisää aiheesta tulenee...