Luonnossa liikkujan kertomuksia. Ajatuksia elämästä, luonnosta - kaikesta, mikä mieltä koskettaa juuri nyt.
perjantai 1. marraskuuta 2013
Syksyn viimeiset metsästykset
Nevalan Mikko on emeritus Rajakurvari, joka asuu noin 5 km päässä Penningistä. Mikko tuntee meidän metsät kuin omat taskunsa. Onhan hän kotoisin tältä alueelta ja lisäksi toiminut rajakurvarina alueella. On metsästänyt oman saksanseisojansa kanssa Linkonevan reunamilla muinoin.
Oli puhetta, että metsästäisimme yhdessä ja kutsu jäi ihan viime tippaan metsästyskauden loppuun. Ensi vuonna pitää metsästää aikaisemmin!
Mikko on minun mieleen ihan kuin Aatoskin. Hötkyily ei kuulu heidän molempien juttuun. Ei ole kiire minnekään; lähdetään kun lähdetään. Rauhallisesti Fluffyn perässä vurrien. Seurataan luontoa ja kuulostetaan kaikkia ääniä. Katsellaan kaikkia jälkiä; luetaan luontoa. Tästä pidän!
Keli Mikon kanssa oli haastava. 20 cm nuoskalunta ja siinä välissä rahiseva kohva. Fluffy haki todella hyvin lumesta huolimatta. Lukuisia seisontoja. Olimme entisen Elorannan Kieppiin menevän tien varrella.
Kutsun tietä karhutieksi, koska kohtasimme karhun kyseisellä tiellä joskus 6-9 vuotta sitten.
Kaksi seisontaa oli ylitse muiden. Ensimmäinen oli seisonta keskellä tiellä. Katsoi suolle päin ja seisoi tiukasti monta minuuttia.
Kun lähestyimme Fluffya, niin kaksi teertä lähti n. 60m päästä suon reunasta. Rahina oli liian kova.
Heti kohta tuli uusi seisonta. Fluffy seisoi n. 10 metrin päässä tien reunasta taas katse suon reunaan. Mikko lähti Fluffyn luokse seisonnalle ja minä jäin kuvaamaan tielle. Taas sama tilanne; teeret lähtivät n. 60 metrin päästä suon reunalta.
Mutta hyvää molemmissa seisonnoissa; Fluffy ei lähtenyt perään vaan jäi seisomaan paikoilleen. Hyvä, hyvä! Koulutus on hyvällä mallilla. Ensi syksystä tulee vielä parempi. Uskon niin.
Mikon kanssa saunoimme ja paransimme maailmaa...Sanoin Mikolle, että on tapana, että vieras käy uimassa joessa; oli keli mikä tahansa. Uskoi!
Eeva tuli hakemaan Mikkoa hyvissä ajoin. Ehkä ensi syksynä parannamme maailmaa koko yön?
Seuraavana aamuna lähdin yksin länsilaavulle. Uskomaton aamu! Ihan sumuinen; näkyvyys vain muutamia kymmeniä metrejä. Matkalla laavulle näin kahdeksan metsoa; kolme koppeloa ja viisi mustaa. Nyt kyllä jää todella hyvä kanta talvehtimaan.
Kaksi ukkometsoa lähti lentoon. Heittolaukaus kameralla auton ikkunasta.
Linkonevalla ei mitään tapahtumia. Menin länsilaavulle istumaan kameran kanssa. Päätin, ettei enää toiseksi viimeisenä metsästyspäivänä tarvitse ampua. Kivääri jäi autoon. Olen lintuni ampunut tälle syksylle; kaksi ukkoteertä samasta kuusesta keskellä Linkonevaa. Se riittää!
Minun piti olla vielä keskiviikkoon asti, mutta sekä keli että sateinen sää muutti suunnitelmat. Pistin Penningin talviasentoon eli irroitin keittiöön menevät putket vesijärjestelmästä. Saunassa on lämmöt, koska vesijärjestelmän tyhjennys on turhan vaikeaa.Mökki kylmilleen ja saunassa lattialämmitys pitää vesijärjestelmän elossa. Jos ja kun talvella tullaan Penninkiin. Ehkä jo jouluksi?
Syksy oli kokonaisuudessaan ihan hyvä. Linkonevalta ammuttiin samaan takuuvarmaan kuuseen neljä ukkoteertä. Mika ampui vuokramaalta yhden sen lisäksi. Yksi pyy ammuttiin Lämsän erän alueelta. Siis kuusi lintua kaiken kaikkiaan. Voin väittää, että emme verottaneet lintukantaa enemmän kuin uustuotanto on. Pikemminkin päinvastoin. Jää todella hyvä kanta talveksi; kunpa talvesta tulisi hyvä linnuille. Paljon lunta eikä kohvaa hangessa.
Lintua ja kalaa
Syyslomaviikolla Camilla ja Mika olivat koko viikon Penningissä.
Mitäs me metästäjät...Camilla ja Cappuccino
Mika ja Fluffy
Itse olin molempina syysloman viikonloppuina Penningissä. Viimeisenä viikonloppuna tuli myös Mikan isä Miki.
Mika kalasti joella ja saikin joitain harreja. Kun Miki tuli, pojat kävivät joella metsästyksen jälkeen, vaikka oli todella kylmä ilta. Itse viihdyin kämpässä saunaa lämmittäen.
Fluffysta on tullut Mikan koira metsällä. Jätin Fluffyn välipäiviksi Penninkiin ja Mika ja Camilla metsästivät Fluffyn kanssa joka päivä. Kaikesta näkyy, että Fluffy on ottanut Mikan omaksi metsästyskaverikseen. Hyvä niin!
Latvalinnut oli hakusessa koko viikon 42. Kun nuoret oli itälaavulla, niin teeret oli kaukana lännessä. Ei mitään mahdollisuuksia. Siis tyhjää koko viikon laavuilla. Harmi, kun Miki ei nähnyt yhtään teertä Linkonevalla. Alkusyksy oli selvästi parempi.
Metsästäessä toisena viikonloppuna tuli aika vähän tilanteita. Fluffy kyllä seisoi muutamia kertoja aika pitkäänkin ja joku teerikin lähti, mutta saalista ei saatu. Mika oli saanut yhden teeren välillä viikkoa. Teeri oli ollut maassa ja Mika pääsi ampumaan.
Joen alkulähteillä
Miki on hyvä seuramies. Juttelimme yömyöhään. Nuorison kanssa Miki jatkoi vielä senkin jälkeen, kun olin jo mennyt yöpuulle. Sai Camillan myymään yhden korviksistaan, jonka kävi heittämässä jokeen. Camilla katui kauppaa aamulla ja heti Kuopioon tullessa kävi ostamassa uuden. Ei auttanut Mikin pyynnöt vähentää lävistyksiä. Itse olen jo aika päivää sitten luovuttanut ne pyynnöt. Jospa joskus...
Camilla kuvasi ainakin 700-800 kuvaa viimeisenä viikonloppuna. Nyt blogissa vain Camillan kuvaamia kuvia.
Viikko 42 oli todella pettymys. Luulin, että linnut tulisivat enemmän latvaan kuin tulivat. Toisaalta ei ollut sellaisia pakkasaamuja, joita tähän aikaan normaalisti on. Onko nyt ilmaston lämpeneminen todella purrut? En usko. Vuodet ovat erilaisia..
Fluffy huilaa pitkän päivän jälkeen takkatulen ääressä
Parasta kuitenkin, että nuoret viihtyvät Penningissä. Se lämmittää iskän mieltä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)