Luonnossa liikkujan kertomuksia. Ajatuksia elämästä, luonnosta - kaikesta, mikä mieltä koskettaa juuri nyt.
keskiviikko 13. syyskuuta 2017
Omituinen syksy
En ole nähnyt Penninkijoen tulvivan kesällä tai syksyllä tämän vuoden kaltaisesti. Vielä viikko sitten vesi oli metriä alempana. Nyt meinasi mennä sillan yli. Vain keväällä on sama tilanne. Joki virtaa edelleen niemen yli, mutta pinta on laskenut 20 cm.
Toinen tämän syksyn poikkeava tilanne: Metsäkanalintukanta on aivan pohjamudissa. Kiinnostus loppui itseltä koko metsästykseen ja kannoin vain kameraa. Yhtään seisontatilannetta ei saatu.
Koko viikon varasin metsästykseen, mutta taidan siirtyä Puroniemeen muikun pyyntiin. Sitä herkkua kyllä tulee nyt riittämiin. Kuva viime viikonlopulta.
Ruska puhkesi parhaimmilleen viikossa. Nyt todella upeaa. Kaikki lehdet vielä puissa ja maaruskakin alkaa olla parhaimmillaan.
Tiia toi fasaaneja tarhaani. Oli tarkoitus kouluttaa koiria ja minunkin piti tuoda jo viime viikonloppuna niitä lisää parikymmentä. Toisin kävi!
Minkki meni tarhaan pienestä kolosta ja tappoi tappamisen riemusta kaikki 12 fasaania. Mikko viritti loukun ja murhamies pääsi tuomiolle. Loukkuja pidetään edelleen, että saataisi alueen minkit poistettua. Taas kiitän niitä eläinaktivisti-kettutyttöjä, jotka näitä luontoon kuulumattomia päästi tarhoilta vapaaksi. Luulivat tekevänsä jonkun hyvän työn, mutta saivatkin aikaan hirmuisen määrän tuhoa. Heille olisi pitänyt näyttää tämäkin tuho. Muuttuisiko mieli? Tuskin! Eihän kusipäisistä terveitä saa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)