lauantai 12. toukokuuta 2018

Kevään viimeinen kelkkailu Linkonevalle

Aamu oli todella haastava! Ajoimme osin sulalla ja pari kunnon kaatumista tuli tehtyä. Jättimustelmat sekä reidessä että olkapäässä.

Pälviä on tullut jo joka paikkaan. Linkoneva ihan vesillä. Mikko pääsi hakemaan kameran sulaa kannasta pitkin.


Kotikarhu ei tullut tänä vuonna ollenkaan leipäaterialle. Muut kyllä pitivät huolen leivistä. Pariin viikkoon kaikki hävisi. Muruakaan ei enää jäljellä. Syöjinä
joutsenpariskunta, kurkipariskunta ja tietysti korpit.

Kevät tuli melkein liiankin nopeasti. Nyt terassilla varjossa 23 astetta. Pahoin pelkään, että pesintä lähtee liikkeelle ja sitten kun poikaset kuoriutuvat tulee takatalvi.


Joen tulvahuippu on todennäköisesti saavutettu. Loput vedet haihtuvat taivaalle. Lupaa tänne vielä viikoksi lähes hellekelejä.

Aamulla lähdimme Kirstin kanssa aikaisin ajelemaan teitä. Lintuja etsimme. Emme päässeet edes omalta tieltä pois, kun edessämme oli koppelo.

No siihen se sitten jäikin! Ajoimme varmaan 30 km ja ei muita havaintoja. 

Niin upeaa kevään seurantaa, että on taas synti lähteä etelään!