Otamme kuitenkin varovasti lisääntyneen lintutilanteen.
Petrin porukka oli pitkän viikonlopun ja saaliina yksi pyy.
Minulla oli aloituksessa huippu saksanseisoja isäntineen, mutta jätti ampumatta useita kertoja. Hyvä niin!
No pitäähän metsällä myös ampua; Jyrki sai saaliiksi viime viikonloppuna yhden koppelon ja yhden pyyn.
Mutta maltilla mennään.
Aamu oli ensimmäinen kunnon pakkasaamu. Auton ikkunat jäässä ja täysi aamuaurinko. Ei tuullut nimeksikään. Linkonevalla kuitenkin aivan hiljaista. Ajelin muita tuttuja teitä ja neljä teertä näin puissa.
Matkalla keskiviikkona näin tällaisen ihmeen. Taivas oli aivan pilvessä. Kuitenkin näkymä oli tällainen:
Tulen ramppaamaan lähes joka viikonloppu täällä marraskuun puoliväliin saakka, joten hillitön metsästyspaine helpottaa. On aikaa nauttia luonnosta muutenkin.
Suunnatonta nautintoa tuottaa myös kolmen palstan ensiharvennus. Se tehtiin puhtaasti riistan ehdoilla. Jätettiin kaikkia puulajeja ja aluskasvillisuus sai jäädä ennalleen. Ajourat ovat hyviä linnuille ja miehille. Nyt näkyy kaikkialle ja metsä patvii, kuten hyvä ystäväni Aatos asian ilmaisee.
Metsä metsänä! Tuottaa jopa paremmin kuin aukkohakuu kaikkine kustannuksineen. Ja metsäpohja säilyy kävelykunnossa myös tuleville sukupolville. Miten tämän ajatuskulun saisi siirtymään metsänomistajille?
Talvirenkaat vaihdoin jo ennen tänne tuloa. Hyvä niin, koska mustaa jäätä on jo aamulla teillä. Kolmeksi päiväksi töihin ja sitten taas takaisin. Tällaista tämä vanhuuseläkkeellä olo on!
