Fluffy oli lopen uupunut viimeisestä metsästyspäivästä. Aivan likomärkänä halusi laavulla peiton ja minun takkini sisään. Ihan höyrysi koko koiruus.
Kausi 2018 oli todella hyvä lintuvuosi. Paljon nähtiin omissa metsissä lintuja; useita metsopoikueita, iso teeripoikue ja iso pyypoikue.
Kauden aikana ammuttiin meidän alueelta vain yksi koppelo ja 3 pyytä. Siis maltillisesti verotimme riistaa. Monta laukausta ilmaan ihan koulutusmielessä. Säästimme voimakkaasti lisääntyvää lintukantaa. Ehkä ensi syksynä jo metsästämme enemmän. Yhtään riekkoa ei alueellamme näkynyt.
Kausi oli merkillisen lämmin. Pakkasaamuja ei nimeksikään. Yhtään latvalintua ei tullut Linkonevalle. Ei kuulunut kukerrusta mistään.
Hirviporukka ampui syksyn ensimmäisen hirvensä meidän maille. Tilanne on hiukan tragikoominen, koska irtisanoin hirven metsästyssopimuksen kuukautta ennen. Tämä syksy oli viimeinen Lämsän Erän hirviporukalle meidän mailla.
Seurassa vallitsee niin paljon epäsopua, ettei tuollaisella porukalla ole asiaa meidän maille.
Jos sopua alkaa syntyä, niin harkitsen asiaa uudelleen. Pallo on heillä!
Hyvällä mielellä pistän aseet asekaappiin. Vielä itsenäisyyspäivän peurajahti Somerolla. Vanhassa lapsuuden kotikunnassa. Tirre kutsui ja ilomielin vastasin kutsuun.
Metsoja jäi alueellemme todella paljon. Oli koppeloita pohjoisosassa metsää ja poikametsoja eteläosassa. Kuvasta puuttuu neljäs metso. Oli heinikossa piilossa.
