Lähdimme Mikon kanssa kelkkailemaan omille alueille. Valitettavasti Linkonevalla ei ollutkaan satanut, kuten Penningissä. Näkyi paljon jälkiä, jotka olivat sulaneet ja esim jänisten jäljet olivat niin isoja, että jänis olisi vähintään 25 kiloinen😄
Positiivista, että riekkojen jälkiä oli koko alueella aika hyvin. Mutta näimme vain yhden teeren, jonka Fluffy pöläytti lentoon. Jäniskanta on voimistumut merkittävästi. Valitettavasti alueemme on kiinni rajavyöhykkeessä, joten emme saa käyttää ajavaa koiraa. Liian iso riski, että koira menee jäniksen perässä Venäjälle.
Ajoimme ihastelemaan Metsähallituksen metsänhoitotapaa. Tuo kuvassa näkyvä alue kasvoi n 40 vuotiasta metsää vielä kaksi vuotta sitten, Nyt onneksi lumi peittää tuon kivikuivaamon; hakattu ja syväaurattu alue. Kun katsoi niitä propsipinoja tuhotun metsän vieressä, niin niissä pinoissa oli todella paljon ranteen vahvuisia runkoja. Mikähän helvetti saa meidän Metsähallituksen tekemään tällaista tuhoa? Onneksi yhä useampi metsänomistaja toteuttaa jatkuvan kasvatuksen menetelmää. Metsä pysyy metsänä ja tuotto on vähintäänkin yhtä hyvä.
Iltapäivä meni kiikkutuolissa istuen ja musiikkia kuunnellen.