Joku juttu sai katsomaan blogiani pitkästä aikaa. Etsin päivämääriä jostain jutusta. Huomasin, että blogihan on hyvä kalenteri, jos haluaa muistella vanhoja juttuja.
Niinpä aloitan taas kirjoittamaan. Ihan satunnaisesti, mutta kuitenkin.
3.6.2020 olin kirjoittanut viimeksi. Minne katosivat liki neljä ja puoli vuotta?
Paljon on tapahtunut ilman kronologista järjestystä:
- Kirsti jäi eläkkeelle
- Toivalan koti myytiin
- Suvun mökki Puroniemi myytiin
- Penningin erämökki siirtyi Camillalle
- Sain aivoinfarktin
- jäin eläkkeelle
Rauhallista eläke-elämää...
Asunto kaupungissa kerrostalossa, jossa asumme korkeintaan neljä viikkoa vuodessa.
Mökki Tahkolla, jossa pääsääntöisesti asumme.
Ei enää ulkomaanmatkoja, koska pelkään uusiutuvaa infarktia.
Ei enää kalastusta, koska en pääse veneeseen tai varsinkaan sieltä pois.
Ei enää metsästystä, koska jo yksi käpy polulla aiheuttaa kaatumisen. En pääse ylös ilman apua enää.
Mutta, mutta. Olen onnellinen. Kristan lapset Thomas ja Sofie ovat parasta nautintoa. Fluffy vetää viimeisiään: 15 vuotta ja kolme kuukautta. Olemme suht terveitä kumpikin. Vapaita eläkepäiviä.
Maailman tilanne huolestuttaa. Voi kun päästäisi diplomaattiseen ratkaisuun.
Paljon olisi kirjoitettavaa, mutta nyt taas opettelen kirjoittamaan tätä blogia.
Toivon, että jaksan taas aloittaa...
