Majava

Penningissä ei juuri mitään uutta...paitsi, että istuin saunan jälkeen kiikkutuolissa terassilla ja tuijottelin tapani mukaan koskea. Vastarannalla yhtäkkiä näin ison majavan menevän jokeen. Ja kamera oli sisällä vaikka yleensä kuljetan sitä täällä mukana kaiken aikaa. Olen ihan varma, että saan vielä kuvan karhustakin joen vastarannalla tai sitten tieltä mennessäni Penningin metsäpalstalle etelän puolelta.

Majava on tehnyt jo tuloaan lähemmäs eräkämppää. Reilun sadan metrin päässä on jo katkonut puita. Ihan toivon, että asettuvat asustelemaan johonkin lähelle ja pääsen seuraamaan niiden työskentelyä. Uskomattomia insinööritaidon luomuksia.

Linkonevalla on ollut aika hiljaista. Kurjet lähteneet ja joutseniakaan ei ole näkynyt. Hanhiakaan en ole nähnyt, mutta toisaalta en ole tänä viikonloppuna mennyt aikaisin aamulla nevalle. Ehkä huomen aamuna.

Kolme päivää ja sitten taas takaisin tänne. Lupaa kesäistä ilmaa jo seuraavaksi viikoksi. Katsotaan...

Boston

Opintomatka takana. Taas jotain uutta, jotain vanhaa...kaikkineen ihan hyvä reissu!
Boston on upean pikkukaupunkimainen kaupunki. Paljon puita katujen varrella. Talot pääasiassa 3-4 kerroksisia. Tietysti seassa pilvenpiirtäjiäkin, mutta yleisvaikutelma ihan eurooppalainen. Koristeellisia tiilitaloja.

Paluu oli etten sanoisi tipalla. Reykjavikissa oli koneen vaihto ja tulivuori oli aloittanut toimintansa.Kirjauduimme Kuopion lennolle kännykällä Rejkjavikissa ja pääsimme ilmaan, mutta jouduimme kiertämään tuhkapilveä ja oli tipalla, ettemme myöhästyneet Kuopion koneesta. Tunti Islannista lähdön jälkeen ilmatila Reykjavikissa suljettiin. Helsinki-Vantaalla juoksimme koneeseen. Laukut, joita ei voitu buukata Bostonista suoraan Kuopioon asti, jätimme suosiolla hihnalle.

Oli tehtävä jo koneessa sotasuunnitelma valmiiksi, kun katsoimme arvioitua saapumisaikaamme. Siirryimme koneen ovensuuhun hyvissä ajoin; kiitos lentoemojen ja tyhjän businessluokan. Sovimme, että Seppo ja KIrsti lähtevät edeltä juoksemaan luukulle ja me Camillan kanssa tulemme perässä. Koneen lähtöaika oli jo mennyt, mutta luukku vielä auki. Pääsimme kuin pääsimmekin koneeseen. Viimeksi juoksin niin kovaa silloin, kun juoksimme karhua pakoon.

Alkuviikko menee aikaeroon totutellessa. Tänään kuitenkin meni jo hyvin töissä. Katsotaan, miten seuraavina päivinä...

Kevätaamuna on noustava neljältä! Viimeistään!

Pakkasta ennen neljää -5,7. Aurinko paistoi jo. Tyyntä ja kuuraa maassa.
Linkonevalle tullessa hanhet lähtivät lentoon ja kurkipariskunta kirkui. Matkalla tienposkessa oli kolme naarasteertä.

Join teetä rauhassa. Kurjet rauhoittuivat ja teeret kukertelivat ja suhauttelivat joka puolella.















Eteeni laskeutui yksinäinen metsähanhi vain 50 metrin päähän.

Seurasin hanhea; se nousi suokielekkeelle ja suki itseään. Seisoi välillä yhdellä jalalla ja näytti, että otti pienet torkutkin välillä.

Etsin kiikarilla teeriä. Lopulta huomasin parin sadan metrin päässä yhden. Kukkoili siellä kukertaen suolla.

Suhauttelin teerelle ja se lensi puuhun suon reunaan ja suhautteli takaisin. Luuli kilpakosijan tulleen reviirille.

Metsähanhi on upea näky.

Hanhi hermostui suhauttelustani; huudahteli ensin jonkin kerran ja päätti lähteä muualle.

Paluumatkalla tiellä tepasteli ukkometso.Käveli niin nopeasti tieltä pois etten saanut kunnon kuvaa ikkunan läpi.

Tammelantien varressa on soramonttu. Siinä keskellä avointa paikkaa istui jänis.Todella hassun näköinen; on värin vaihdon aika. Tumma kesäpuku vasta tekee tuloaan. Nyt päistärikkonä liikkeellä. Seisoi pitkään paikoillaan ja lähti sitten juoksemaan, kun äännähdin.

Tammelantieltä tultuani jo lähelle mökkiä, tiellä oli kaikenkaikkiaan kolme koppeloa. Ensimmäinen lähti lentoon ennen kuin sain kameran esiin. Kaksi seuraavaa sain jo kuviin.

Toinen koppelo kesti ajaa ihan viereen. Sain muutaman hyvän sivupotretin.

Oli upea aamu. Jälleen tuli todistettua, että kannattaa lähteä oikeaan aikaan liikkeelle. Keväällä luonto on parhaimmillaan jo heti aamu kolmen jälkeen.

Sittenkin Penninkiin

Tulevan viikonlopun sää näyttää liian hyvältä; yöpakkasta ja aurinkoa.
Tilasin telejatkeen kameraan. Pakko päästä kuitenkin Linkonevalle aamuja kuvaamaan, vaikka kirjoitinkin, etten lähde.

Viime viikonloppuna oli sellainen lintujen kirjo, että sielu lepäsi.Harmitti, kun ei ollut kuin normaali putki matkassa.

Pitänee pakata Bostonin reissun vaatteet tänä ja huomeniltana valmiiksi, koska maanantaiaamuna pitää viedä Fluffy hoitoon ja sitten Helsinki-Reykjavik-Boston lennolle.

Kevät on parasta aikaa Kuusamossa. Lintuja valtavasti.Aamut aivan upeita; pitää vaan nousta riittävän ajoissa. Neljältä viimeistään. Voihan sitten nukkua aamupäiväpäikkärit suolta tulon jälkeen. Tai pilkkoa puita.

Hyvää äitienpäivää!

Olin Linkonevalla kuudelta. Liian myöhään. Olisi pitänyt mennä jo neljältä. Nevalla täysi tohina. Kurkia, joutsenia, hanhia, teeriä ja sorsia.

Jo matkalla näin monta naarasteertä. Paluumatkalla näin koppelon ja mikä positiivista:

Riekkopariskunnan. Harvinaista herkkua viime aikoina. Riekko oli viime vuonna rauhoitettu ja on varmaan vielä tänäkin vuonna. Onneksi pariskuntia sentään näkyy. Hyvä kevät ja määrä nousee taas normaaliksi.

Kyllä Linkoneva on oikea lintuparatiisi. Pitäisi mennä laavulle nukkumaan , että pääsisi riittävän ajoissa katsomaan keväistä kuhinaa.Kyllä sen vielä teenkin!

Tulee lämmin päivä. Harmi, kun pitää taas lähteä pois. Pari viikkoa muilla mailla vierahilla ja sitten taas takaisin.

Hanhia lenteli laavun yli useita parvia.

Kevättä rinnassa

Aivan upea aamu! Linnut suorastaan kirkuvat ja aurinko paistaa. Tyyntä. Koski kohisee...

Merkkaamme tänään Aatoksen kanssa niitä puita, jotka jätämme pystyyn. Ylitiheää koivikkoa; 4-5 puuta aina samassa ryppäässä. Eivät saa enää ilmaa, kun oksat hankaavat toisiaan.
Onhan sitten erakkoveljelleni valmiiksi merkattu leimikko, mitä harventaa. :)

Hanhia ei vieläkään ole näkynyt.

Aatos tuli kahdeksalta; päätimme ensin kaataa pari isoa kuusta sillan rungoksi.
Opetti vielä sahan teroituksen; nyt osaan!

Kävimme syönnin jälkeen katsastamassa Erakkoveljeni tulevan pottumaan. Hyvältä näytti paikka. Raparperitkin kuuluvat kauppaan. Saa tehdä talveksi vinkkua raparperista. Kauraakin voi laittaa kasvamaan kanoille.

Ilta on aivan upea niinkuin oli aamukin. Saunoin ja istuin terassilla varmaan tunnin. Vain kuunnellen kosken kohinaa...

Mitä muuta ihminen kaipaa?

Joen ruoppausta

Penninkijoki on pääasiassa aika matala; alle metrin syvyinen kesäaikaan. Joissakin kohdin on sitten yli kahden metrin syvänteitä. Mökin kohdalla ei ollut, mutta nyt on.Yllätys oli, että joen pohjasta löytyi puhdasta hiekkaa parin metrin syvyydeltä.



Hiekka nostettiin penkalle ja tasoiteltiin.

Puhdasta, vuosisatoja huuhtoutunutta hiekkaa.

Nyt on Sampolla mietiskelypaikalla myös kivi, josta voi ihailla jokea ja vaikka perhostella.

Joen penkka näyttää nyt aika steriililtä, vaikka emme koskeneet ollenkaan joen alkuperäiseen muotoon; reunat jätimme koskemattomiksi. Antaahan ajan kulua, niin penkka muuttuu vihreäksi ja luonnolliseksi.