Fluffy palasi kotiin

Puoli yhden aikaan yöllä Fluffy avasi oven ja tuli sisään. Oli kyllä kuin maansa myynyt; peloissaan ja arkana. Oli ilmeisesti oikeasti eksynyt metsään. Oli kuivaa, joten omien jälkienkin löytäminen oli kai ylivoimaista. Jotenkin kuitenkin löysi kotiin.

Ei ole turhaa pelätä sutta. Mikon pihaan tuli yksi ilta susi ja sinne on matkaa vain vajaa viisi kilometriä. Kyllä niitä täällä taas on.

Fluffy on vielä tänäänkin ollut hyvin vaisu ja pyörii jaloissa arkana. No Siperia opetti!

Kävin leikkaamassa Puroniemen nurmikon. Oli taas päässyt aivan liian pitkäksi. Ihan kellastunutta pohjaa paljastui. Ukonilma ajoi pois, mutta sain kuitenkin pääosin sen leikattua. Talon takaa jäi urakka kesken. Nyt ukkonen pyörii Penningin ympärillä.

Fluffy katosi

Karhujahtia suunnitellessa Fluffy otti kiivaan spurtin sillan toiselle puolelle ja aloitti jänisajon. Jänis tuli vanhaa siltaa pitkin joen tälle puolelle, mutta Fluffy katosi. On ollut nyt yli kaksi tuntia teillä tietymättömillä. Pahoin pelkään, että joutui suden suuhun. Ei voi mitään!

Karhujahti alkaa olla selvä. Suunniteltiin ilta, kuinka sen teemme. Metsäautotiet lanataan, että löydetään tuoreet jäljet. Eri passilinjoja suunniteltiin. Onhan se vaikeaa saada karhu, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Nyt yö vastassa ja toive, että Fluffy ilmaantuu yön aikana kotiin takaisin.
Tällaista elämä on...

Taas kännykkä pimennossa; melkein

Täällä Penningissä saa olla rauhassa puhelinliikenteeltä. Jatkuvasti häiriöitä.

Onhan se hyvä, että on paikka, missä mikään puhelin ei toimi. Vanhempani vaan eivät sitä hyväksy, koska he eivät tiedä, missä poikansa viilettää. Ovat huolestuneita.

Yritin selvittää, löytyykö vahvistinta kännylle. Aika hankalaa. Jaakko löysi jo yhden laitteen, mutta kukaan ei tiedä toimiiko se laite. 350 euroa kuitenkin maksaa...

No, tarvitaanko täällä yhteyttä? Tarvitaan ja ei. On kiva, jos todella saa olla rauhassa, mutta toisaalta ihan turvallisuuden kannalta, pitäisi olla yhteys.
Hyvää ja huonoa.

Miten sitä ennen vanhaan toimittiin? Ei ollut yhteyttä ja hyvin pärjättiin. Jos oli hätä, valjastettiin hevonen ja lähdettiin hakemaan apua. Tai sitten löydettiin kuollut mies kämpästä; no se oli sen tarinan loppu. Näin pitäisi ajatella nytkin.
Jos joku on kuollakseen, niin kuolee...

Joki tulvii edelleen. On satanut koko päivän ajoittain hyvinkin kovaa. Kalastelin, mutta ei kalat ole syönnillään, kun joki tulvii. Kunhan vaan kokeilin ja nautin.

Huomenna tulee Sampo kavereineen yöksi. Menevät sitten Venäjälle tuosta viereisestä rajanylityspaikasta seuraavana aamuna. Kiva saada vaihteeksi seuraa, vaikka viihdynkin yksinäni todella hyvin.

Tiistai-iltana pidämme karhukokouksen, jossa suunnittelemme karhujahtia. On todella mielenkiintoista järjestää karhujahti. Jos hyvin menee, niin siitä tehdään traditio.

On jo aika pimeää...syksy saapuu jo tännekin...

Taas Penningissä

Borta bra men hemma bäst!

No niin! Tuli käytyä perinteinen hääpäivämatka jossain kaukana. Upea reissu! Capri on yksi paikka maailmassa, jossa todella voisin viettää loppuelämäni. Tietysti Penninki ohittaa sen! Mutta maailmassa on tietysti lukuisia paikkoja elää. Capri on vain vienyt sydämeni mennessään. Jotenkin tunne kuin asuisi jo taivaassa. Pitää silloin asua Anacaprissa; siis siellä korkealla.

Caprin jälkeen menimme Nauvoon tapaamaan opiskelukaveriani Erikiä ja vaimoansa Lailaa. Tuntui kuin nuoruus olisi tullut takaisin. Vuodet eivät ole hävittäneet ystävyyttämme minnekään. Välimatka vain on liian pitkä; muuten varmaan tapaisimme viikottain. Oli upeaa taas kerran veneillä pitkin saaristoa; katsella merta ja saaria.
Pitäisi kuitenkin tavata useammin!

Penninki kutsui heti seuraavana päivänä. En osannut nukkua vaan auton nokka näytti pohjoiseen jo heti neljän jälkeen aamulla.
Kaikki kolme koiraamme mukana.

Joki näytti poikkeavan luonteensa. Satoi kaatamalla yöllä ja nyt joki tulvii. Yritin uida sillalta kivelle, mutta virta oli niin voimakas, etten pystynyt. Nyt näyttää siltä, että tulikohan kuitenkin tehtyä liian matala silta. Veden pinnasta sillan runkoon on enää 50 senttiä. Jos keväällä on poikkeuksellisen kova virta, niin silloin virta jo hipoo sillan rakenteita. Saas nähdä?

Hääpäivää...

Vietämme hääpäivää.



















Aamu-uinnin jälkeen lähdimme Caprin korkeimman vuoren huipulle. Yhdenistuttava tuolihissi vei meidät vajaa 600m korkeuteen.

Huipulta oli mahtavat näkymät saaren molemmille puolille.Kyllä Caprilaisia suositaan upeilla kallioilla ja meren eri värisävyillä.










Mennessämme taas takaisin altaille uimaan, tuli respan tyttö kyselemään eilisillan konsertista. Hän juuri varasi meille liput konserttiin. Tulin maininneeksi hääpäivästämme ja palattuamme altaalta, huoneessa odotti kiva yllätys. Pullo kuohuvaa jäissä ja mansikoita. Hotellin lahjana. Kyllä täällä otetaan asiakkaat KUNNOLLA huomioon...

Caprin toinen päivä

Tulee uitua paljon. Huomaa, ettei ihmiset osaa uida. Vain harvat uivat; yleensä vain lilluvat paikoillaan. Altaat on hieman eri korkeudessa; ylemmästä valuu vettä alempaan. Pituutta molemmilla yli 30 metriä ja syvyyttä yli kaulaan. Ei roskan roskaa missään.

Mietiskely ja unelmointipaikka

Anacaprin kadut ovat tosi kapeita.

Viisimastoinen laittoi illalla juhlavalaistuksen ja lähti hitaasti lipumaan itään päin.

Caprilla

Caprille tulimme eilen hirmuisessa helteessä; 37 varjossa. Tulimme isolla moottoriveneellä Napolista halki Napolinlahden. Juttelimme veneen kuljettajan kanssa kaikesta mahdollisesta. Oli 27- vuotias Caprin lähisaaresta kotoisin. Palvelu pelasi.

Vesijetit saattoivat meidät rantaan ja leikkivät peräaallokossa.



Hotellimme sijaitsee Anacaprissa aivan pystysuoran kallion päällä. Alas mereen on yli 300m. Terassilta otetussa kuvassa nuo laivat näyttävät pikku veneiltä. Kuitenkin esim tuo viisimastoinen purjelaiva, joka tuli eilen, on pituudeltaan 100m.

Ystävällisyys on ylipursuavaa; olisi suomalaisilla oppimista palvelusta. Hymyä ja small talkia piisaa...

Tänään vain kävimme kävelemässä Anacaprin kapeilla kujilla ja vietimme aikaa uima-altaalla. Kävimme Casa Rossan museossa, jossa oli paljon vanhoja maalauksia Caprin ajoista 1800-luvulta. Mukana myös kolme merestä löydettyä patsasta.

Kohta päivälliselle ja taas ihan kallion reunalla olevaan ravintolaan.

Kyllä korkean paikan kammoisen ruoka jäisi syömättä!

Välipäivä

Penningissä tuli vietettyä loman alku. Kaksi viikkoa vanhempien kanssa. Tuli kalastettua, uitua, pikku puuhastelua polttopuiden kanssa, romskun lukua... mitäpä sitä muuta kaipaa.

Kävimme Kuusamon kesäteatterissakin; ettei nyt ihan metsitytty. Ihan kiva esitys. "Kuin tuhka tuuleen". Kertoi hautaustoimiston tyttärien kohelluksista.

Hellettä riitti, eikä kaikkien ihmetykseksi taaskaan itikoita. Tässä Toivalassa on paljon enemmän kaikenlaisia ötököitä kuin Kuusamossa. Uskokaa nyt hyvät ihmiset!
No kyllähän siellä joen varressa on itikoita, jos niitä nyt sitten halajaa, mutta terassilla ja pihalla saa olla ihan rauhassa.

Nyt pari päivää puutarhan kohentamista ja sitten Caprille. Aah... Asumme Anacaprissa korkealla; näkymät Napolinlahdelle upeat.

http://www.caesar-augustus.com

Aivan lähellä Axel Munthen huvilaa, josta aiemmin kirjoitin.

Neljä päivää toisenlaista nautintoa Penningin hiljaisuuden jälkeen.

Lomaa...

Hyvää lomaa ilman ohjelmaa. Sitä kaipaan eniten lomalla; siis saa tehdä kehon rytmillä tai vain olla mitään tekemättä. Luen uudelleen Axel Munthen romaania "Huvila meren rannalla". Loistavaa kerrontaa. Viimeksi luin saman teoksen 28.8.- 5.9.2004.

Ai mistä muistan niin tarkkaan? Purjehdimme Roomasta etelään Sisilian edustalle asti 42-jalkasella purjeveneellä ja luin romskun matkalla. Kävin silloin Caprilla ja kyseisessä huvilassa. Olen kirjoittanut kirjan etusivulle nuo päivämäärät. Nyt ollaan Kirstin kanssa menossa loman puolivälissä Caprille ja kertaan huvilan historiaa. Suosittelen sekä kirjaa että Capria.

Ostimme uuden ruohonleikkurin Puroniemeen ja kohta lähdemme nurmikon leikkuuseen. Paikoin tarvitsee käyttää viikatetta, koska heinä on jo puolimetristä. Muuta ohjelmaa ei sitten olekaan. Kirsti tulee bussilla illalla; haen viitostien varrelta joskus seitsemän aikoihin.

Joki lämpenee ja jäähtyy säiden mukaan todella nopeasti. Nyt kun on ollut muutaman päivän viileämpää, niin vesi on hyytävän kylmää. Onneksi loppuviikosta lämpenee ja jokikin siinä samalla. Vastavirrassa on todella kiva uida.

Fluffy otti eilen illalla spurtin metsään. En tiedä, lähtikö poro vai jänis. Piti hakea tien päästä pois. Tiesi tehneensä vikatempun eikä meinannut uskaltaa millään autoon. Tuli lopulta maanitellen.

Metsäliitto hoiti sopimuksen mukaisesti täydennysistutuksen rajalle. Sovimme, että täydennetään männyllä kuolleet lehtikuuset. Nyt on sitten rajalla sekä siperian lehtikuusta että ehkä 20% mäntyä täydentämässä rajalinjaa. Ehkä tulevaisuudessa eivät kaada enää puita meidän puolelta, kun rajassa on selvästi muusta metsästä poikkeavaa puustoa.

Linjat poikki

Kuusamossa ukkonen jyristi. En tiedä, sekö pisti linjat poikki vai joku muu syy.
Kuitenkin olimme niin kännykkäyhteyksissä että nettiyhteyksissä ulkona kavalasta maailmasta.

Toisaalta ihan hyvä, mutta kun on tottunut...

Tänään vähän vaille kymmenen illalla alkoi kännyyn tulla viestajä; siis linjat aikenivat.

Kumma juttu! Vaari alkoi soitella. Itse avasin netin. Luin sähköposteja. Katsoin normaalit iltikset, sään ym. Tuntuu siltä, että oikeasti on riippuvainen netistä ja puhelinyhteyksistä. Ihan helpottunut olo, kun taas pääsi ulos! Siis maailmaan!

Onkohan päässä vikaa?

Miten ennen elettiin?

Nyt on kyllä tutkistelun paikka...