Borta bra men hemma bäst!
No niin! Tuli käytyä perinteinen hääpäivämatka jossain kaukana. Upea reissu! Capri on yksi paikka maailmassa, jossa todella voisin viettää loppuelämäni. Tietysti Penninki ohittaa sen! Mutta maailmassa on tietysti lukuisia paikkoja elää. Capri on vain vienyt sydämeni mennessään. Jotenkin tunne kuin asuisi jo taivaassa. Pitää silloin asua Anacaprissa; siis siellä korkealla.
Caprin jälkeen menimme Nauvoon tapaamaan opiskelukaveriani Erikiä ja vaimoansa Lailaa. Tuntui kuin nuoruus olisi tullut takaisin. Vuodet eivät ole hävittäneet ystävyyttämme minnekään. Välimatka vain on liian pitkä; muuten varmaan tapaisimme viikottain. Oli upeaa taas kerran veneillä pitkin saaristoa; katsella merta ja saaria.
Pitäisi kuitenkin tavata useammin!
Penninki kutsui heti seuraavana päivänä. En osannut nukkua vaan auton nokka näytti pohjoiseen jo heti neljän jälkeen aamulla.
Kaikki kolme koiraamme mukana.
Joki näytti poikkeavan luonteensa. Satoi kaatamalla yöllä ja nyt joki tulvii. Yritin uida sillalta kivelle, mutta virta oli niin voimakas, etten pystynyt. Nyt näyttää siltä, että tulikohan kuitenkin tehtyä liian matala silta. Veden pinnasta sillan runkoon on enää 50 senttiä. Jos keväällä on poikkeuksellisen kova virta, niin silloin virta jo hipoo sillan rakenteita. Saas nähdä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti