Koirakoulua

Tänään meni koirakoulutukseksi. Tai pitäisikö sanoa isännän koulutukseksi.

Lähdin Linkonevalle mittaamaan laavun paikkaa, kun tulee aika lähelle Yhteismetsän rajaa. Petrin kanssa katsottu paikka oli kuitenkin riittävän kaukana omalla maalla, joten ensi viikolla rakennamme Aatoksen kanssa laavun. Siitä pääsee tähystämään länsitien läheisyyteen. Viime syksynä teeret olivat viisaita ja istuivat niissä puissa, minne Linkonevan laavulta ei ylettynyt ampua.Uuden laavun myötä koko Linkoneva on hallinnassa.

Fluffy löysi teeripoikueen sadan metrin päästä uutta laavua. En tiedä, seisoiko metsässä, mutta kun tulin paikalle niin teeriä lähti joka suuntaan. Ihan hyvä, mutta sen jälkeen Fluffy otti jänisajon eikä uskonut pillitystä ollenkaan. Oli poissa puolisen tuntia ja tuli sitten muina miehinä autolle.
En voinut toruakaan, kun tuli kiltisti autoon.

Tutkapannassa oli vikaa ohjelmoinnissa ja terassilla laitoin sitä kuntoon soittamalla asiakastukeen. Fluffy hävisi ja näin sen olevan liiterin takamaastossa. Kun lähestyin niin alkoi tapahtua. Teeriä lähti kolmen, neljän ryppäissä joka suuntaan. Oli ainakin 12 kpl. Kävimme vielä tunnin päästä pöllyyttämässä niitä uudelleen. Hyvää koulutusta Fluffylle.

Laitoin saunan lämpiämään illalla, ja lähdimme vielä Linkonevalle. Ajattelin kouluttaa Fluffya avosuolla, että näen kuinka tottelee. Ja hyvin totteli; pysähtyi vihellykseen ja tuli hyvin luokse. Mutta annas ollakaan! Lähellä länsitietä otti jänisajon ja siihen meni koulutus. Ei mitään nähnyt eikä kuullut muuta kuin jäniksen.

Menin laavulle ja odottelin kauan. Varmaan tunnin. Tutka näytti, että Fluffy juoksi Y-haaran ja suon välisellä kannaksella ristiin rastiin.
Lopulta tuli nevalle ja näki minut laavulla. Lähestyi ja jäi 150 metrin päähän.

Odotin puoli tuntia. Soitin Tirrelle, mitä teen? Sanoi, että mene ja ota mukaan ja et ole näkevinäsikään koiraa. Ikäänkuin hylkäät laumasta. Tein työtä käskettyä ja sain autoon. Ongelmaksi muodostui, kuinka saan koiran autosta, kun se ei tule ulos kuin käskystä. Jätin oven auki ja sinne jäi! Oli pakko antaa käsky tulla ulos.

Tuossa se nyt makaa sängyllä ja en ole sitä huomaavinanikaan.

On tämä vaikeaa tämä koiran koulutus!

Lintujahtia odotellessa

Tänään tuli maili maa-ja metsätalousministeriöstä. Kiittivät palautteesta, jonka lähetin maatalousministerille koskien asetuksen julkaisuajankohtaa. Sehän julkistettiin sovittuna aikana 5. elokuuta, mutta oli puutteellinen metson ja riekon suhteen.

Selittivät odottaneensa laskentatuloksia. Turhaa jossittelua ja selittelyä. Asetuksella vain hankaloitetaan metsästystä. Lintutilannetta pitäisi arvioida pidemmällä ajanjaksolla kuin vuosi. Lintukannat vaihtelevat ja laissa olevat metsästysajat ovat riittäviä. Ei lintuja metsästämällä saada loppumaan. Paremminkin pitäisi syyttää nykyistä metsänhoitoa lintukantojen romahtamisesta.

Hyvää asetuksessa oli meidän kannalta, että riekkoa ei rauhoitettu Kuusamossa. Linnunmetsästys alkaa siis kuin ennen vanhaan hyvään aikaan. Saamme metsästää kaikkia lajeja omilla alueilla. Viereinen seura rauhoitti riekon kuten viime syksynä metson, vaikka Kuusamossa oli Suomen tihein metsokanta.

Riekkoja ei ole paljoa näkynyt meidän alueella eikä niitä varmaankaan ammuta kuin siinä tapauksessa, että nuori koira saa seisonnan. On hyvä, että voimme koulutuksellisesti ampua laillisesti myös riekon.

Viime syksynä alueellemme tuli riekkoparvi silloin, kun kausi oli jo ohi. Viime syksynähän metsästys loppui jo 15.lokakuuta toisin kuin tänä vuonna, Nyt saamme metsästää kuun loppuun asti.

Toivottavasti tuolla pariskunnalla onnistui pesintä. Kuvasin sen keväällä alueemme eteläpuolella. Kevät oli suotuisa ja ainakin muualla Kuusamossa riekkopoikueet ovat olleet toistakymmenpäisiä.


Hanhijahti alkaa 1.9. Menemme Aatoksen kanssa laavulle yöksi. Toivottavasti illalla ja yön aikana tulee hanhia Linkonevalle samalla tavalla kuin keväällä.

Viime syksynä hanhijahti alkoi vasta 10.9. , jolloin suurin osa hanhista oli jo lentänyt Kuusamon ohi. Nyt, kun jahti alkaa 1.9. on edes jotain toivoa nähdä hanhia.

Tulossa mielenkiintoinen yö!

Karhujahtia...

Uskomaton karhujahti! Meillä oli mukana paikallisia superammattilaisia mm. Aatos, Mikko Jouko ja Veli.

Kyllä kulki! Koirat etsivät karhuja ja miehet siirtyivät tilanteen mukaan uusille passipaikoille.

Karhujahti lähestyy

Enää kaksi yötä karhujahtiin. Valmistelut käynnissä. Lanailin teitä sileäksi, että näemme karhujen kulkureittejä. Menin yhden metsäautotien uudelle jatkeelle. Sama tie muuten, jossa törmäsimme karhuun vajaa kymmenen vuotta sitten tien alkupäässä. Tie oli vasta kaivurilla nostatettu penkaksi ja paikoin tosi hankala ajettava Grossillakin. Paluumatkalla juutuin yhteen notkoon, joka oli aivan mutavelliä. Sinne piti jättää autonrengas odottamaan pakkasia. Hyvä, että pääsin pois sieltä.

Kohta tulee Aatos ja suunnittelemme vielä taktiikkaa. Mikkokin tulee illalla vielä kolmanneksi.

Alustava suunnitelmani on muodostaa kolme ryhmää; siis autokuntaa. Niitä voi sitten heitellä tilanteen mukaan nopeastikin karhun eteen. Karhuhan liikkuu nopeasti ja monesti kierto karhun eteen vie rutkasti aikaa. Onneksi meillä on metsäpuhelimia enemmän kuin on miehiä, joten yhteydet pitäisi pelata.

Tuuli on harmittavasti idästä, jonne karhut suuntaavat. Siis passilinja on tuulen päällä ja karhu haistaa miehet. Tätä tilannetta pitää vielä pohtia.

Metsähallitus sai viimeinkin aikaan, että Polvivaaran tie on nyt sitten lopultakin lanattu. Varmaan alkuviikosta. Nyt näkyy hyvin jäljet. Tein vielä viimeistelylanauksen renkaalla.

Tien lanausta ja kuurupiiloa

Hain viime viikonloppuna ison kuorma-auton renkaan. Tarkoitus oli lanata Linkonevan ympäristön tiet. Nyt iltapäivällä aloitin urakan. Tein renkaan levyisen tasaisen lanauksen, että näemme kulkeeko karhut tien yli ja minne päin.

Hyvä siitä näyttää tulevan. On helppo katsoa hitaasti ajaen, onko joku eläin mennyt tien poikki.




Paluumatkalla tien yli meni hirvi. Pysäytin ja jäin seuraamaan. Niin teki hirvikin. Siinä katselimme toisiamme 40 metrin etäisyydeltä kuurupiiloa leikkien. Välillä piti peruuttaa, että sain kuvia. Meni aina puiden taakse piiloon. Lopulta hermostui ja lähti hitaasti tallustelemaan metsään.

Taas kerran tuli näytettyä, että kamera kannattaa pitää aina matkassa; niin minulla onkin jatkuvasti täällä Penningissä. Odotan vain päivää, että saan kuvatuksi karhun luonnollisessa olotilassa eikä jossain kuvauspaikalla.

Sauna taas lämpiää ja kuuntelen Topi Sorsakoskea You tubesta. Rauha hänen sielulleen...

Kanttarellukoita ja tattiloita

Kävin Linkonevalla. Sampo ja Pauli löysivät käydessään kanttarelleja ja pitihän minun käydä rääppiäisissä. Oli noussut uusia samaan paikkaan. Tatteja on joka puolella Penninkiä. Sain taas kassillisen ihan pieneltä alueelta. Kehnäsieniäkin siellä täällä.

Kyllä täällä ruoassa pysyy ihan luonnon antimilla. Paistoin pannullisen tatteja ja joukkoon muutama kanttarelli. Pottuja ja tattimuhennosta; ei muuta tarvinnut.

Sain tutkapannan toimimaan uusilla numeroilla. Nyt toimii paremmin, kun on DNA:n liittymät. Kokeilin sitä kävelemällä tietä pikitielle päin Fluffyn kanssa. Fluffy otti taas jänisajon ja on ollut tuntikausia metsässä. Nyt voin seurata, missä kulkee. On rajavyöhykkeen puolella tulliaseman eteläpuolella.Nyt jo tulossa kotiin.

Millähän tuon jänisvimman saisi pois? Tulee haittaamaan lintujahtia todella paljon.

Kohta saunan lämmitykseen...

Penninki tulvii,,,samoin meinaa keittää yli itselläkin!

Ajoin Linkonevalle menevän tien kautta ennenkuin tulin Penninkiin. Tie edelleen korjaamatta! Kolme ja puoli kuukautta tien tuhoamisesta, eikä Metsähallitus tee mitään. Kyllä aamulla puhelinlinjat ovat kuumina.

Soitin Aatokselle ajellessani Penninkiin. Aatos kertoi Kuusamossa sataneen koko viikon ja epäili joen tulvivan. Kyllä tulviikin! Ihan kevään korkeudessa. Silta on onneksi tarpeeksi korkealla; vielä puoli metriä vedenpinnan yläpuolella, mutta rakennusvaiheessa oleva kelkkasilta on jo veden vallassa. Pitää nostaa ainakin 40cm tukirakenteita, että kestää kevään tulvat. Onneksi joki tulvii nyt, niin näin tilanteen ajatellen kevättä.

Sauna kohta valmis. Katiskojen narut menneet virran mukana . Pitää käydä uimassa ja katsoa samalla katiskat. Ulkona enää 12 astetta ja vihmoo vettä. Kamiinassa tuli ja aivan hiljaista. Aaah!

Koillissanomat

Hermostuin lopullisesti Metsähallituksen virkamiehiin. Olin itse kaksi kertaa yhteydessä heihin ja pyysin Linkonevalle menevän tien kunnostusta puun kuljetusten jäljiltä. Päätin kirjoittaa Koillissanomiin ja he julkaisivat oheisen kirjoituksen heti seuraavassa lehdessä:

Metsähallituksen virkamiehet hoitavat työnsä huonosti!

Metsähallitus teki Kuusamon Polvivaaran palstalle harvennushakkuun viime talvena. Tie oli aurattuna koko talven ja moto teki tienvarteen isot pinot puutavaraa. Ihmettelin, kun puuta ei kuljetettu talvella hyvien olosuhteitten aikana pois alueelta. Kun oli pahin kelirikkoaika huhtikuun lopussa, isot rekat aloittivat pinojen viennin pois.

Tie oli niin pehmeä, ettei henkilöautollakaan ollut asiaa tielle.
Tie tuhottiin aina runkoa myöten monin paikoin.
Uutena metsätilallisena kyselin, kuinka menetellä tien korjaamiseksi. Tiehoitokunnan puolesta Joukamo Kortesalmi oli yhteydessä jo toukokuussa metsähallitukseen. Kun mitään ei tapahtunut, otin itsekin yhteyttä samaan osoitteeseen. Luvattiin korjata tie. Koska vieläkään heinäkuun loppupuolella ei ole tapahtunut mitään, soitin taas metsähallitukseen ja pyysin tien korjausta.
Kuinka metsähallituksen virkamiehet voivat toimia näin holtittomasti? Vähemmästäkin on virkamiehiä hyllytetty. Nyt olisi hyllytyksen paikka!

Lasse Linkoneva
Hammaslääkäri


On varmaankin tuttu juttu tuo valtion virkamiesten hitaus. Ei tartte, kun palkka juoksee muutenkin...

Katson mielenkiinnolla milloin tie korjataan ja jos mitään ei tapahdu, otan yhteyttä isompiin viskaaleihin. Eiköhän sitten ala tapahtua.