Karhujahti lähestyy

Enää kaksi yötä karhujahtiin. Valmistelut käynnissä. Lanailin teitä sileäksi, että näemme karhujen kulkureittejä. Menin yhden metsäautotien uudelle jatkeelle. Sama tie muuten, jossa törmäsimme karhuun vajaa kymmenen vuotta sitten tien alkupäässä. Tie oli vasta kaivurilla nostatettu penkaksi ja paikoin tosi hankala ajettava Grossillakin. Paluumatkalla juutuin yhteen notkoon, joka oli aivan mutavelliä. Sinne piti jättää autonrengas odottamaan pakkasia. Hyvä, että pääsin pois sieltä.

Kohta tulee Aatos ja suunnittelemme vielä taktiikkaa. Mikkokin tulee illalla vielä kolmanneksi.

Alustava suunnitelmani on muodostaa kolme ryhmää; siis autokuntaa. Niitä voi sitten heitellä tilanteen mukaan nopeastikin karhun eteen. Karhuhan liikkuu nopeasti ja monesti kierto karhun eteen vie rutkasti aikaa. Onneksi meillä on metsäpuhelimia enemmän kuin on miehiä, joten yhteydet pitäisi pelata.

Tuuli on harmittavasti idästä, jonne karhut suuntaavat. Siis passilinja on tuulen päällä ja karhu haistaa miehet. Tätä tilannetta pitää vielä pohtia.

Metsähallitus sai viimeinkin aikaan, että Polvivaaran tie on nyt sitten lopultakin lanattu. Varmaan alkuviikosta. Nyt näkyy hyvin jäljet. Tein vielä viimeistelylanauksen renkaalla.