Neljäs lintuviikonloppu

Alku on ollut todella surkuhupaisaa. Fluffy on hyvä ajokoira. Nyt tänään oli ensimmäinen seisojapäivä. Ei saalista, mutta Fluffy pysytteli aika lähellä; tuli katsomaan isäntää ihan kiitettävästi. Pari jänisajoa kuitenkin. Ne sallitaan.

Latvalintukelejä odotellaan edelleen. Ihan liian lämmintä. Tänä aamuna lisäksi tuulinen keli. Ei menty Linkonevalle ollenkaan.

Edellisenä aamuna oli hyvä, tyyni aamu, mutta lämmintä. Ei kukerrusta eikä yhtään lintua.

Lähdimme Aatoksen kanssa länsitielle ja pudotimme Sampon Tammelantielle. Tuli itään Ulkulammen pohjoispään kautta. Meillä ei muuta kuin yksi pyyhavainto. Sampolla sentään parempi päivä. Ampui ensin Vilman seisonnasta pyyn ja kohta jo toisenkin.
Tuli laavulle hymyillen kuin Hangon keksi. Vilmalla on ikää jo yli kymmenen vuotta, mutta toimii kuin unelma. Kiire on jäänyt taakse ja varmuutta on ihan kiitettävästi.

Keittelimme kahvit ja meille Aatoksen kanssa riitti metsästys. Sampo tuli vielä metsää pitkin takaisin Penninkiin. Ampui vielä paluumatkalla lahjakkaasti pyystä ohi. Vilma seisoi senkin. Sanoin, että hyvä, kun ammuit ohi. Jo kolme pyytä mailtamme. Sampon pyykiintiö alkaa olla tältä syksyltä täynnä.

Lintujahti alkoi

Lintujahti alkoi hyvissä merkeissä. Lintuja näkyi koko syksyn teiden varsilla enemmän kuin koskaan. Joka aamu, kun ajelin Linkonevalle, lintuja oli tiellä todella paljon.




Fluffy on vain tullut hyväksi ajokoiraksi. Ajaa jäniksiä ihan kiusaksi asti. Pilasi koko ensimmäisen lintujahtipäivän ajamalla pelkästään jäniksiä. Saimme sen ajosta kiinni useita kertoja ja tuli pois ajosta, mutta hetken päästä oli taas jäniksen perässä. Hyvä uusi rotu; ajava bretoni!

Paluumatkalla aamulla tiellä oli kaksi isoa poikuetta teeriä. Sain lukuisia hyviä kuvia niistä. Ovat ihan pösilöjä vielä. Eivät pelkää mitään.

Päivä meni ilman saalista eikä tullut yhtään kunnon tilannetta; kiitos tuon ajavan bretonin. Ehkä saan sen vielä joku päivä lintukoiraksi??

Pakkasaamu

Viideltä oli upea pakkasaamu. -3 näytti mittari. Teeri kukersi jossain ja päätin lähteä kuvaamaan Linkonevalle.

Matkalla pysähdyin kuvaamaan teertä. Avasin ikkunan ja otin kuvia. Fluffy kävi kuumana ja lopulta hyppäsi ikkunasta teeren kimppuun. Teeri tietysti sai ilmaa siipiensä alle ja Fluffy jalkoja. Ei auttanut mitkään huudot. Sinne meni.

Jatkoin matkaa Linkonevalle. Hemmetin rakki, minkä teki! No kyllähän se tulee tielle ja otan kyytiin paluumatkalla.
Tien yli, juuri tilamme rajalla, meni hirvi. Kun pysähdyin ja katselin metsään, niin huomasin siellä olevankin emän ja vasan.

Linkonevalle tullessa aurinko paistoi upeasti. Nevan päällä oli usvaa. Ei kuulunut mitään ääniä.

En malttanut jäädä katselemaan; Fluffy oli mielessäni. Palasin takaisin sillan lähelle ja siellähän Fluffy seisoi hiukan häpeissään keskellä tietä.

Vähän matkan päässä tiellä seisoi kettu. Upea pitkä häntä jossa valkoinen pää. Tuli mieleen se kertomus ketun hännän valkoisesta päästä. Juuri kun sain kameran käteeni, kettu meni metsään.

Teeriä oli pitkälle toistakymmentä tien varrella. Oli 4-5 kappaleen poikueita kuin myös yksittäisiä lintuja. Mietin, että missähän metsot on tänä aamuna? Vähän ennen, kun käännytään Penninkiin tiellä oli neljä metsoa. Yksi musta, joka keikisteli kolmelle naaraalle.

Taas kerran tuli havaittua, että aamulla kannattaa lähteä ajoissa, jos haluaa nähdä eläimiä. Aamun nojatuolimatkan saldo: 1 jänis,1 kettu, 2 hirveä, 15-18 teertä ja 4 metsoa.

Nyt voikin ottaa pienet aamupäiväpäikkärit. Kello on seitsemän.

Laavu II

Aatos aloitti jo alkuviikosta uuden laavun runkopuiden teon Petrin palstalta. Harventeli sieltä taimikosta sopivia runkopuita. Suunnitellun laavun paikan oli myös jo raivannut ja kaatanut puut pois, että tuli hyvä näkyvyys nevalle.



Rungon päälle laitettiin trukkilavat ja katoksi pressua.

Aatos sahaa runkopuita.