Ohiammuttua latvalintua

Aamu ei ollut pareas mahdollinen latvalintukeli, mutta päätin kuitenkin lähteä itälaavulle auringon nousua katsomaan. Kahdeksan aikoihin teeri vastasi pilliini. Etsin kiikarilla, missä teeri suhauttelee takaisin. Keskellä suota kuusen latvassa. Matkaa 160 metriä. Otin ensin pari kuvaa; väärillä säädöillä, kuten kuvasta näkyy:

Siirryin rauhassa ampuma-asentoon ja suussani maistui jo teeripata. Rauhallinen tähtäys ja laukaisu. Teeri jotenkin kallistui oikean kautta lentoon. Luulin, että putosi johonkin lähistölle ja lähdin Fluffya kouluttamaan etsinnässä. Fluffy hakikin hyvin ja laajasti, mutta ei mennyt suon yli lässeikköön. Ajattelin, että näinköhän kuitenkin siivitti yli suon ja kiersin vielä ruokintapönttöjen taakse suon reunaan. Ei mitään havaintoa teerestä. Pitää varmuuden vuoksi käydä tänään radalla tarkastamassa ase. Olisiko kiikari liikkunut pois säädöistä.


Tiellä poistullessa oli taas vakiometso.

Tulin vaihtamaan kuivat vaatteet ja läksin katsomaan kalanviljelylaitoksen koekalastusta joestamme. Luulin, että pyydystävät isojakin kaloja, mutta ottivatkin näytteitä ihan pienistä kaloista saadakseen DNA-näytteitä kaloista. Yksi mies kuljetti sähkölautasta virrassa ja kaksi miestä keräsi tainnutettuja kaloja haaviin.

On mielenkiintoista kuulla tulokset koekalastuksesta. Löytyykö vielä alkuperäistä taimenkantaa ja lisääntyykö se joessa?

Ps. Kävin Sampon kanssa iltapäivällä radalla kohdistamassa aseen. Vie ihan kohdalleen, joten perän takana vika tai sitten metsässä iloinen kettu nauttii teeripaistista :)

Fluffylla juoksuaika

Hyvin menee! Viime syksynä oli Fluffylla juoksuaika parhaana metsästyskautena. Edellisellä Fluffylla juoksujen väli oli kahdeksan kuukautta, joten ajattelin niin olevan uudella Fluffyllakin. Toisin kävi! Juoksujen väli on näköjään tasan vuosi, joten kaksi viikkoa on pilalla tänäkin syksynä.

Nyt kääntää häntäänsä vaikka traktorille, joten on ollut hihnassa koko viikonlopun. Hirveä myrsky päällä, joten en olisi kyllä lähtenyt metsälle muutenkaan. Aamulla viiden aikaan satoi niin, että tuntui tulevan katon läpi. Tuulee puuskissa mielettömästi, joten on ihan kiva lukea romskua ja kamiinassa palaa tuli.

Laittelin paikkoja kuntoon. Varaston ikkunoista ja oviaukoista puuttui reunalaudat. Nyt ne on paikoillaan. Varastossa oli miljoona ruuvia ja naulaa sikinsokin ämpäreissä. Nyt nekin on uudessa lokerikossa, jonka tein. Alkaa paikat olla kunnossa lopulta. Marke ja Sampo aloittivat varaston raikkoamisen, joten oli ihan kiva huomata, että muutkin osallistuvat talkoisiin. Sain ihan uutta pontta jatkaa... Ei tämä ole yhden miehen projekti, vaikka viimeinen vuosi on siltä tuntunutkin. Onneksi Aatos on ollut talkoissa mukana. Ilman Aatosta ei olisi tullut mitään. Nyt onneksi Sampo ja Marke ovat mukana ja todella voimallisesti. Kiitos heille!

Puusouvvia piisaa sitten metsästyskauden loputtua. Merkattiin jo Aatoksen kanssa uusi leimikko, joka pitää panna nurin vähän lumen aikaan ja ajaa pihaan heti lumien tultua. Puroniemessä ja Penningissä palaa puuta yli 15 mottia vuodessa ja nyt pitää päästä jo omavaraisuuteen. Tähän asti olemme olleet ostopuun varassa. Metsä kasvaa niin paljon, ettemme ehdi millään polttaa vuosikasvua, mutta talkoita se vaatii, ennenkuin puut ovat kuivina liitereissä.

Nyt syksyllä pitäisi pihaan saada rankoina vähintään tuo 15 mottia, että ensi kesänä saisimme kuivumaan tarvittavan määrän klapeja. Keväällä sitten puut poikki ja klapikoneella palasiksi. Marke ja Kirsti nauttivat klapien teosta. Sampon kanssa pätkimme rangat.

Huomenaamuna vielä huonoa säätä latvalintua ajatellen. Sunnuntaiaamuna ehkä syksyn ensimmäinen pakkasaamu. Silloin laavulle!