Koiralauman kanssa

Tulin eilen. Teimme vaihdon Toivalassa. Kyytiin tuli Vilma ja Rauha. Omat Fluffy ja Bianca odottivat jo autossa lähtöä. Ensin aioin jäädä Puroniemeen, mutta matkalla alkoi tuntua siltä, että Penninki voittaa. Hain vain peräkärryn ja joitain tavaroita Puroniemestä ja ajoin Penninkiin. Hiukan pelottaa täällä juuri nyt koirien kanssa. Vilma putosi jo viime viikonloppuna jokeen, eikä olisi päässyt ilman Sampon apua pois joesta. Joki on nyt ihan pahimmoillaan koiria ajatellen. Jäässä, mutta ei kestävässä.

Rauhalla alkoi juoksuaika. En olisi uskonut, että niin nuorena; vain 7 kk vanha. Pitää pitää ensi viikolla tarkemmin silmällä eikä päästää ilman hihnaa ulos. Nimimerkillä kokemusta on noista kylän koirien aikaansaannoksista!

Lastasin peräkärryyn puukuorman kotiin vietäväksi. Metsä kasvaa koivua vaikka muille jakaa ja harvennus vain lisää puun kasvua. Mutta alkaa tuo ikä painaa; moottorisaha kyllä pysyy käsissä, mutta työtahti on hidas. Toista on katsoa Aatoksen työskentelyä, vaikka on paljon vanhempi, mutta kunto on ihan toista. Ikänsä moottorisahaa käsissään pitänyt.

Tämä aika vuodesta on täällä aika odottava, lohdutonkin. Lunta vain ripaus maassa. Joki muurautuu umpeen. Koski kyllä kohisee ja kuuluu nyt jopa paremmin kuin kesällä, koska puissa ei ole lehtiä. Uoma kapenee kaiken aikaa.

Keljuttaa ihan järjestäjien ja Kuusamon matkailun puolesta, että juuri nyt sattui sekä tuulinen että lämmin jakso. Taitaa kisat mennä ihan poskelleen. Tuuli on yltymässä ja lumen sijaan taitaa tulla vettä. Saas nähdä, kuinka saavat vedetyksi kisat.
No en ole koskaan ollut urheiluhullu. En seuraa niitä ollenkaan aktiivisesti, mutta eihän niitä voi olla seuraamatta sivustakin, kun uutisista pukkaa asiaa kaiken aikaa.Kuusamo elää matkailulla, että sen vuoksi olen huolissani "toisen kotikuntani" puolesta.

Otin lopuksi kuvan vanhasta ja niin hyväksi havaitusta kelkastani. Sampo ajoi jo muutaman kuorman sillä ensi lumen aikaan. Kelkkaan ei varmaankaan saa enää varaosia, mutta ajan sillä niin kauan kuin se kulkee. Taustalla näkyy toinen uusista kelkoista, mutta jos pitää lähteä tositoimiin, niin otan aina käyttöön vanhan Lynxin; ei siitä kelkka parane, kun pitää äärioloissa kulkea!

Marraskuun pimeydessä

Madeiralla ollessa alkoi ajatukset yhä enemmän kallistua siihen suuntaan,että Suomesta olisi päästävä pois marras-tammikuun ajaksi. Tämä Suomen pimeys vaikuttaa jo käyttäytymiseenkin. Mieli on alakuloinen, mitään ei saa aikaiseksi. Aamulla on pimeää, kun ajelen töihin ja takaisin tullessa on taas pimeää. Sielukin ihan pimenee!


Sampo tekstasi, että Fluffykin on ihan alakuloinen; ei syö eikä tee mitään. Joko silläkin on kaamosmasennus päällä? Tai sitten se on syönyt jotain kulkurimatkalla ollessaan. Tai sitten se on ikävissään?


Penninkiin on päästävä. Siellähän on vielä pimeämpää, heh!
Jotenkin ei ole työvireyttä, kun ei ole päässyt luontoon. Siis Suomen luontoon. Metsään.
Hiljaisuuteen. Vain kosken kohinaa ja suden ulvontaa.Penninkiin.


Torstaina ajelen illaksi Penninkiin. Aatos tulee halkotalkoisiin ja Sampokin. Riehutaan yksi päivä koivun runkojen kanssa niin eiköhän taas ala kulkea. Sielu lepää vaikka ruumis kärsii.Kolme seuraavaa viikonloppua meneekin Kuusamossa. Kaksi ensimmäistä Penningissä ja sitten itsenäisyyspäivän viikonloppuna Puroniemessä. Silloin on jo tarkoitus kaivaa sukset naftaliinista ja mennä Rukalle. Eiköhän siihen mennessä ole rinteitä saatu lumetetuksi sen verran, että voisi avata hiihtokauden. Viime talvi menikin siten, että sukset olivat narikassa koko talven; kiitos uuden polvinivelen. En uskaltanut edes ajatella rinteeseen menoa. Nyt uskallan. Minulle annettiin lupa lasketella, mutta kaatuminen kiellettiin:)


En ole kyllä mikään Rukafani. Liikaa melua ja liikaa ihmisiä. Mieli tekisi vielä Alpeille. Siellä ei soi musiikki rinteessä ja vaikka ihmisiä on paljon, niin tunnelma on ihan toista kuin Suomessa. Musiikki soi sitten kyllä terasseilla; usein elävää musiikkia. Aurinko lämmittää ja tunnelma aivan toinen kuin Suomessa. Tietysti kilometrien pitkät rinteet ja aurinko auttavat myöskin asiaa.


Jokohan keväällä lähdetään Alpeille?

Hupsis! Mihin hävisi neljä viikkoa?

Lopultakin katsoin pitkästä aikaa blogia. Huh! Edellisestä kirjoittamisesta on kulunut neljä viikkoa. Matti jo soitti ja varmisti, että olen elossa, kun ei tule tekstiä.

Syksy petti minut! Ja Fluffy!

Ei tullut kunnon latvalintukeliä koko syksynä ja Fluffy muuttui jäniskoiraksi.
Niinpä tänä syksynä liityin luonnon ystäviin ja pataan ei tullut yhtään lintua.
En ole ollut paukkuahne koskaan, mutta hyviä koiratilanteita olisin halunnut. No ne on sitten toivon mukaan ensi syksynä edessä. Mitenhän saisin tuon "kulkukoira Fluffyn" normaaliksi. Kun olin viime viikolla Madeiralla, sain tekstarin, että Fluffy on 13 km päässä Puroniemeä. Oli ollut yli 28 tuntia kuleksimassa kylällä ja puoli- vuotias Rauha oli mukana. Opettaa vielä Rauhankin kulkukoiraksi.

Lintukausi on ohi ja seuraavina viikonloppuina on metsän vuoro. Puita pitäisi kaataa klapeja varten ja metsää raivata. Ennen lumia olisi hyvä saada pinoja tehdyksi metsään ja heti vähän lumen aikaan puut vedettäisi sitten reellä pihaan.

Ensi viikonloppuna kylläkin olen kotona, mutta jo seuraavana palaan Penninkiin.