Ajelin tänään hissunkissun Linkonevalle. Tuloksena kolmet eri jäniksen jäljet ja yhden teeren jäljet.
Oli aikaa miettiä syntyjä syviä. Viime päivinä olen miettinyt lempilaulajani kuolemaa. Whitney Houston kuoli aivan liian nuorena. Liian moni huippulahjakas laulaja ei kestä kuuluisuuden kiroja.
Liian kiireinen elämä. Luin viime viikonloppuna kirjan; "Sinulla on vain yksi elämä". Pekka Hämäläisen kirja. Puhutteli.
Elämä on tosiaan aika lyhyt. Miksemme eläisi sitä täysillä loppuun saakka?
Elämme kiireen keskellä ajattelematta itseämme. Onko kiire tosiaan niin todellista vai keksimmeko sen?
Voimmeko pysähtyä ja miettia, mikä on elämässä todella tärkeää?
Elätkö itsellesi vai toisille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti