perjantai 11. tammikuuta 2013

No, huh,huh, kylläpä aika kuluu...

Pari kuukautta on vierähtänyt sitten viime kirjoituksen. Ei ole kai ollut mitään tähdellistä kirjoitettavaakaan kuten ei paljon nytkään.

Piti viettää joulusta loppiaiseen Madeiralla, mutta hidas ja saamaton kun olen, niin lentojen tilaus jäi viime tippaan. Hinnat kohosivat kolminkertaisiksi, joten päätimme viettää joulun Toivalassa. Uudeksi vuodeksi saimme kohtuuryöstöhintaiset liput, joten uusi vuosi meni Madeiralla.

Madeiran Uuden Vuoden ilotulitus on maailmankuulu. Tiesin sen, mutta silti se yllätti.
Yhdeksän minuuttia 40 eri paikasta ammuttuna ISOJA raketteja taivaan täydeltä. Olimme katsomassa ihan spektaakkelin ytimessä, Casinon terassilla, koko showta. Olimme kattilan keskellä ja katsoipa mihin suuntaan tahansa, taivas oli täynnä ilotulitteita.



Niin upeaa, että toivon vielä kerran myös tyttärien ja vävyjen kanssa yhdessä seurata tätä tapahtumaa. Ehkä ensi vuonna?

Lontoo kutsuu ensi viikolla. Kristan kanssa tiukkaa opiskelua. Uutta tekniikkaa oikomisen saralla. Kävin jo Washingtonissa yhden kurssin aiheesta ja nyt on sitten tositoimet edessä. Opetellaan hands on kurssilla uusi oikomistekniikka, joka antaa mahdollisuuden myös aikuisiällä hampaiden oikomiseen suhteellisen lyhyessä ajassa.
Luulen, että tällä hoitomuodolla tulee olemaan kysyntää todella paljon.

Mietin kyllä jossain vaiheessa, että olenko jo liian vanha tuhlaamaan tuhansia euroja opiskeluun; taas kerran jotain uutta, mutta Krista toivoi minunkin osallistuvan kurssiin, joten Lontoo kutsuu.

Olen oikonut 80-luvulla hampaita, mutta kun siirryin yksityispuolelle, niin oikominen jäi. Nyt sitten taas uudelleen kuvioon mukaan. Ei kai oppi ojaan kaada näin vanhalla iälläkään. En kyllä tiedä, saanko opetuksen hinnan takaisin loppuaikanani, jonka töitä teen, mutta kiinnostus uusiin kuvioihin ei ole vieläkään loppunut. Loppuneeko milloinkaan?

Olen todella mielistynyt Madeiran saareen. Menemme taas maaliskuun alussa Madeiran "mökille", kuten Sampo kirjoitti. Nautin tasaisesta lämmöstä, 18-22 astetta. Ihmiset todella miellyttäviä, ruoka hyvää ja kaikki asiat toimii, kuten Suomessakin. Saatan muuttaa Madeiralle loppuelämäkseni ainakin 5-6 kuukauden ajan vuodessa.Keväällä ja kesällä sitten Suomessa ja tietysti metsästyskautena!

Syksyn paras muisto:



Camillakin innostui metsästykseen!

Ja uusi vävy!

Innokas metsästäjä. Lukuisia yhteisiä metsästyshetkiä.

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti