Haimme seuraavana päivänä kolme säkkiä kauroja Linkonevalle levitettäviksi. Perjantaina satoi. Tapasimme Mikon kotitalonsa luota ja Mikko kertoi metsässä olevan ihan hyvä kelkkakeli, koska kelkkaa upotti jo pohjaan saakka, joten ajaminen sujui hyvin.
Lauantaina lähdimme kokeilemaan. Vanha Lynx ei petä koskaan! Muutamalla vedolla hörähti käyntiin, vaikka ei oltu koskettu koko talvena. Kyllä siinä Kanadan kauhut, Arctic Catit, jäävät toiseksi.
Linkoneva oli ihan yhtä vesillä kuin kaksi vuotta aiemmin juuri samana ajanjaksona. Piti katsoa tarkkaan, minne ajoi.Metsäjuosteiden vieressä kun ajoi, niin pysyi pinnalla. Silti vesi roiskui ajaessa. Kaksi säkkiä levitimme sekä lammen rantaan että pohjoispuolen metsäjuotteelle, josta Mika ampui viime syksynä kaksi teertä.
Maailma parantui kahvia juodessa. Vettä satoi, mutta ei se tahtia haitannut.Katto piti vettä.
Joki jatkoi kasvuaan ja levittäytyi yhä laajemmaksi. Ei kumminkaan tullut vielä kannaksen yli.
Sunnuntaiaamu valkeni kirkkaassa auringon paisteessa ja oli pikkupakkanen. Lähdimme viemään viimeistä säkkiä Linkonevalle.
Veimme kaurat ruokintapönttöjen viereen kauas länteen, pohjoispuolelle suota. Sanoin Matille, että länsilaavun edessä on paljon vettä lähellä ojaa, mutta koitetaan päästä laavulle. Ajoin edeltä ja pääsinkin tielle. Matilla ei mennyt yhtä hyvin. Upposi siihen syvimpään kohtaan letossa. Kaivoimme aikamme ja kelkka upposi aina vaan syvemmälle. Toivoton yritys! Sovittiin, että Matti menee tekemään länsilaavulle tulet ja kahvit ja minä lähden hakemaan mökiltä vinssin ja köyttä. Ohitin uponneen kelkan ja jäin saman tien itse kiinni. Kaivoimme ja kelkka upposi aina vaan syvemmälle. Meillä oli molemmilla lämpösaappaat ja vettä oli polveen asti. Meillä oli siis märkäsaappaat jaloissa ja aika lämpimät olivat tässä nollakelissä, vaikka olivat täynnä vettä.
Lähdimme laavulle pitämään tuumaustaukoa. Molemmat kelkat suossa, ei lumikenkiä mukana. Ei mitään mahdollisuutta saada kelkkoja irti. Soitin Mikolle, joka sanoi, että soita rajavartiostoon. Soitin ja lupasivat tulla, mutta kestäisi pari tuntia. Siispä kahvittelimme ja otimme aurinkoa laavun takana.Kuivattelin sukkia.
Lopulta kaksi nuorta miestä tuli isoilla kelkoilla ja varusteena paljon köyttä ja liinoja. Päätettiin, että vetokelkka pysyy tiellä, jos köysi riittäisi; ja riittihän se. Iso Lynx veti ylämäkeen ja Catti irtosi helposti.Minä Catissa ja en pystynyt ohjaamaan, kun liina oli jalaksessa kiinni. Ojan reunalla kelkka kaatui ja minä pää edellä ojaan, jossa oli puoli metriä sohjovettä.Kastuin aivan läpikotaisesti ja toinen jalkani oli kelkan alla puristuksessa. Onneksi pojat saivat kelkan pois jalan päältä eikä jalalle käynyt kuinkaan.
Vanha Lynx lähti vielä helpommin suosta. Ei haavereita.
Kiitimme kurvareita ja joimme vielä lähtökahvit. Sitten mökille ja saunaan. Oli mulla vasemman kainalon alla yksi kuiva paikka. Muuten kaikki vaatteet läpimärät.
Viikonloppu meni rauhassa ilman kiirettä. Söimme hyvin Matin laittamaa ruokaa. Saunottiin, keskusteltiin ja nukuttiin paljon. Näin se hyvä viikonloppu sujuu. Ensi viikonloppuna takaisin! Nyt ei enää kelkat uppoa, vai? Kuuluisia viimeisiä sanoja:)
Ai niin kuka Matti?
No Voipion Matti tietysti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti