Hiihtolomaa...

Tulimme puoleksi viikoksi Penninkiin hiihtolomalle. Toin tullessani uudet vedensuodattimet rikkoutuneiden tilalle. Luulin, että saadaan taas juokseva vesi. Mutta toisin kävi! Ei vain suodattimet olleet haljenneet vaan myös kupariputket olivat monista kohtaa haljenneet. Menee uusiksi koko putkisto. Vesipumppu toimii ja luultavasti lämminvesipoilerikin, koska siinä oli lämmöt päällä.

Mikko tuli keskiviikkona ja vietiin 120 kg kauroja Linkonevan ruokintapönttöön.



Ajouran yli oli mennyt ahma. Ihan tuoreet jäljet.

Hemmetin hyvä kelkkakeli. Missään ei upottanut kuin vajaa kymmenen senttiä. Mutta annas olla kun hyppäsit kelkasta, niin lunta oli ihan munaskuihin asti.

Laitoimme kaikki kaurat vain yhteen pönttöön, koska muut olivat uponneet suohon niin ettei niitä saanut toimimaan. Pitää kesällä siirtää kaikki pöntöt metsäkannakselle ja lisätä korotusta alle.

Mikko naulaa suojakantta paikoilleen:

Tultiin syömään kämpälle. Tuli puhetta, että pääsiskö jokeen uimaan, kun on jo osittain sulana. No Mikko ja Kirsti intoutuivat rikkomaan jäätä portaiden edestä ja tunnin päästä oli avanto valmis.

Kirsti ja Mikko avannon teossa:



Mikko haki vaatteita yökuntiin tuloa varten ja laitoin saunan lämpimäksi. Mikko ja Kirsti pulikoivat avannossa; Mikko jopa kaksi kertaa. Minä vain kuvasin laiturilta ja terassilta.

Mikko avannossa:



Ilta meni maailmaa parantaessa. Mikko toi tullessaan Eevan tekemää keittoa ja suussa sulavia karjalanpiirakoita. Hyviä!

Mikko kertoili tarinoita karhukohtaamisesta; se juttu jaksaa aina vain naurattaa!



Tänä aamuna vein Arctic Catin taas kerran huoltoon. Nyt startti ei pelannut. Samalla korjuutin peräkärryn kaikki valot. Itse olin rikkonut joitain; kaikkia en ota omalle kontolleni :)

Huomen aamu on vielä hyvää keliä. Sitten jo illan suussa alkaa lumisade. Katsotaan, jaksetaanko aamulla aikaisin lähteä teeren peliä seuraamaan Linkonevalle?

Kuusamon kaivoskamppailu

Pitkästä aikaa kirjoittelen...

Koko kirjoittamisen paine on kohdistunut kaivoksen asioiden tutkimiseen ja kirjoittamiseen paikallislehtiin ja Kalevaan. Hyvin ovat juttujani julkaiseet; kaikki sinne lähettämäni.En pysy enää laskuissa...varmaan 6-8 juttua.

Joulun alla organisoin kaupungintalon eteen kynttilämielenilmaisun kaivosta vastaan. Kynttilöitä tuli yli 200.







Kuusamolaisten asenteet ovat pikkuhiljaa kääntyneet kaivosta vastaan. Kun vielä loppuvuodesta esim valtuuston kanta oli n.50/50, niin valtuusto oli nyt yksimielisenä YVA:a vastaan. Se on puutteellinen ja lisäksi lausuttiin, ettei uraanikaivostoimintaa hyväksytä.

Kaivos olisi Kuusamon matkailun tuho! Juomasuon kaivos on todella lähellä Karhunkierrosta ja Kitkajokea. Kuka haluaisi enää vaeltaa uraanikaivoksen lähistöllä, josta lentää uraanipitoista pölyä vaeltajien reitille? Ei kukaan! En ymmärrä kuusamolaisten asennetta. Muutamakymmentä työpaikkaa muutamiksi vuosiksi ja sen seurauksena valtavat jätekasat, joista vuotaa myrkkyjä vesistöihin ja ilmaan. Miten Kuusamon julistautuminen Pohjolan luontopääkaupungiksi olisi enää missään merkityksessä?

http://www.kuusamo.fi/dman/Document.phx?documentId=aa35413122639032&cmd=download

Ja ympäristöjulistus vuodelta 1993:

http://www.kuusamo.fi/dman/Document.phx?documentId=dv31513162528941&cmd=download

Kyllähän tässä on vielä taisteltava Kuusamon puhtaan luonnon vuoksi!

Unto lähti paremmille metsästysmaille

Suruviesti tuli 20.11.2013. Unto lähti toivomallaan tavalla; nopeasti, kärsimättä. Meni kotona tajuttomaksi ja menehtyi Kallansilloilla ambulanssiin.

Unto opetti minut sekä kalastamaan että metsästämään. Oltiin siskosten kanssa naimisissa. Kuljettiin kalassa pohjoisessa. Rautuja Kilpisjärven maisemissa. Lohta Laxelvillä.Harreja Ruotsin lapissa. Metsästystä Rautavaaralla, Kaavilla, Kuusamossa. Suunniteltiin Alaskaan lähtöä...se nyt jäi.

Unto sai muinoin sydäninfarktin Toskalilla. 50 km Kilpisjärveltä koilliseen. Menimme sinne lentokoneella viikoksi pilkille.Heikki (Unton poika) oli mukana. Siihen aikaan kännykät eivät toimineet siellä. Tuskin edes tänäkään päivänä. Kun infarkti tuli, Heikki lähti hiihtämään viiden kilometrin päässä olevalle Porojärven kämpälle. Siellä oli lähin erämaapuhelin. Itse jäin vahtimaan Untoa. Porojärven puhelin ei toiminut. Onneksi kaksi rajamiestä tuli kelkoilla paikalle ja heidän mökissään oleva puhelin toimi. Saatiin lentokone ilmaan. Rajamiehet toivat Heikin Toskalille ja lentokone tuli heti kohta. Laskeutui järven toiseen päähän. Koko Toskal oli 30 cm sohjossa ja Unto piti raahata reessä järven toiseen laitaan .Kelkalla ei voinut viedä vaan vedimme miehissä reen.

Heikki lähti koneeseen. Itse en päässyt mukaan, koska kone ei olisi päässyt ilmaan sohjon takia.Unto pääsi Kilpisjärvellä taksiin ja Muoniosta lähti ambulanssi vastaan. Kun Unto pääsi ambulanssiin, hän menetti tajuntansa. Mutta jäi henkiin...

Unto laihdutti itsensä hyvään kuntoon. Painoi parhaimmillaan liki 100 kg, mutta oli viime vuodet n.70 kiloinen. Hyvässä kunnossa!

Unto nosti verkot edellisellä viikolla Onkivedestä. Odotteli jäiden tuloa. Oli siis syyslomalla verkkojen suhteen.

Unto oli uskomaton erämies! Into kalastukseen oli käsittämätön. Koko ajan odotti sitä suurta kalaa... Metsästyksellä sai aina isoimmat saaliit. Untolla oli silmää lukea luontoa. Rauhallinen; oli todella lojaali kaikkia kavereita kohtaan. Ei pahaa sanaa kenestäkään.

Jäämme kaipaamaan Untoa!