Suruviesti tuli 20.11.2013. Unto lähti toivomallaan tavalla; nopeasti, kärsimättä. Meni kotona tajuttomaksi ja menehtyi Kallansilloilla ambulanssiin.
Unto opetti minut sekä kalastamaan että metsästämään. Oltiin siskosten kanssa naimisissa. Kuljettiin kalassa pohjoisessa. Rautuja Kilpisjärven maisemissa. Lohta Laxelvillä.Harreja Ruotsin lapissa. Metsästystä Rautavaaralla, Kaavilla, Kuusamossa. Suunniteltiin Alaskaan lähtöä...se nyt jäi.
Unto sai muinoin sydäninfarktin Toskalilla. 50 km Kilpisjärveltä koilliseen. Menimme sinne lentokoneella viikoksi pilkille.Heikki (Unton poika) oli mukana. Siihen aikaan kännykät eivät toimineet siellä. Tuskin edes tänäkään päivänä. Kun infarkti tuli, Heikki lähti hiihtämään viiden kilometrin päässä olevalle Porojärven kämpälle. Siellä oli lähin erämaapuhelin. Itse jäin vahtimaan Untoa. Porojärven puhelin ei toiminut. Onneksi kaksi rajamiestä tuli kelkoilla paikalle ja heidän mökissään oleva puhelin toimi. Saatiin lentokone ilmaan. Rajamiehet toivat Heikin Toskalille ja lentokone tuli heti kohta. Laskeutui järven toiseen päähän. Koko Toskal oli 30 cm sohjossa ja Unto piti raahata reessä järven toiseen laitaan .Kelkalla ei voinut viedä vaan vedimme miehissä reen.
Heikki lähti koneeseen. Itse en päässyt mukaan, koska kone ei olisi päässyt ilmaan sohjon takia.Unto pääsi Kilpisjärvellä taksiin ja Muoniosta lähti ambulanssi vastaan. Kun Unto pääsi ambulanssiin, hän menetti tajuntansa. Mutta jäi henkiin...
Unto laihdutti itsensä hyvään kuntoon. Painoi parhaimmillaan liki 100 kg, mutta oli viime vuodet n.70 kiloinen. Hyvässä kunnossa!
Unto nosti verkot edellisellä viikolla Onkivedestä. Odotteli jäiden tuloa. Oli siis syyslomalla verkkojen suhteen.
Unto oli uskomaton erämies! Into kalastukseen oli käsittämätön. Koko ajan odotti sitä suurta kalaa... Metsästyksellä sai aina isoimmat saaliit. Untolla oli silmää lukea luontoa. Rauhallinen; oli todella lojaali kaikkia kavereita kohtaan. Ei pahaa sanaa kenestäkään.
Jäämme kaipaamaan Untoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti