perjantai 9. marraskuuta 2018

Kauden 2018 lopetus

Nyt alkoi Fluffylla lomakausi. Sitähän kestää seuraavat 10 kuukautta.


Fluffy oli lopen uupunut viimeisestä metsästyspäivästä. Aivan likomärkänä halusi laavulla peiton ja minun takkini sisään. Ihan höyrysi koko koiruus.

Kausi 2018 oli todella hyvä lintuvuosi. Paljon nähtiin omissa metsissä lintuja; useita metsopoikueita, iso teeripoikue ja iso pyypoikue.

Kauden aikana ammuttiin meidän alueelta vain yksi koppelo ja 3 pyytä. Siis maltillisesti verotimme riistaa. Monta laukausta ilmaan ihan koulutusmielessä. Säästimme  voimakkaasti lisääntyvää lintukantaa. Ehkä ensi syksynä jo metsästämme enemmän. Yhtään riekkoa ei alueellamme näkynyt.

Kausi oli merkillisen lämmin. Pakkasaamuja ei nimeksikään. Yhtään latvalintua ei tullut Linkonevalle. Ei kuulunut kukerrusta mistään.

Hirviporukka ampui syksyn ensimmäisen hirvensä meidän maille.  Tilanne on hiukan tragikoominen, koska irtisanoin hirven metsästyssopimuksen kuukautta ennen. Tämä syksy oli viimeinen Lämsän Erän hirviporukalle meidän mailla.
Seurassa vallitsee niin paljon epäsopua, ettei tuollaisella porukalla ole asiaa meidän maille.
Jos sopua alkaa syntyä, niin harkitsen asiaa uudelleen. Pallo on heillä!

Hyvällä mielellä pistän aseet asekaappiin. Vielä itsenäisyyspäivän peurajahti Somerolla. Vanhassa lapsuuden kotikunnassa. Tirre kutsui ja ilomielin vastasin kutsuun.


Metsoja jäi alueellemme todella paljon. Oli koppeloita pohjoisosassa metsää ja poikametsoja eteläosassa. Kuvasta puuttuu neljäs metso. Oli heinikossa piilossa.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Lokakuun alku 2018

Ensilumi satoi 4.10. Lunta tuli ehkä 5 cm. Nyt 6.10 sataa jo vettä. Lumet hävisivät.





Olemme Camillan ja Mikan kanssa olleet keskiviikkoillasta asti. Laavulla ei latvalintuja minään aamuna. Muuten lintuja havaittu kohtalaisesti; koppeloita runsaasti, yksi teeri ja liuta pyitä. Jänisajokin.

Camilla on tullut äitiinsä! Kävi kaksi kertaa joessa uimassa. Huh!





Pataan asti ei saatu. Toisaalta en niin haluakaan vähentää lintukantaa. Nyt ollaan hyvässä vaiheessa kannan vahvistumisessa. Pitäisi kaikkien rajoittaa ampumisia.





Huomenna taas kotiin ja kolme kovaa työpäivää. Sitten taas keskiviikkoiltana takaisin. Tulemme Soinisen Markun kanssa. Tiedossa rauhallista metsästystä ja jorinoita. Ei kiire minnekään!

Tällä tunnuslauseella Markun kanssa!


lauantai 29. syyskuuta 2018

Syksy 2018

Syksy alkoi lupaavasti, koska metsästysaikoja pidennettiin varsinkin täällä Kuusamossa. Lintutilanne parempi kuin vuosiin. Jo kauden alussa löytyi hyvin lintuja; useita metsopoikueita, iso teeripoikue ja pyypoikue. Riekot vielä meidän metsissä hakusessa, mutta tulevat yleensä meidän metsään juuri kun rauhoitus alkaa.

Otamme kuitenkin varovasti lisääntyneen lintutilanteen.
Petrin porukka oli pitkän viikonlopun ja saaliina yksi pyy.

Minulla oli aloituksessa huippu saksanseisoja isäntineen, mutta jätti ampumatta useita kertoja. Hyvä niin!

No pitäähän metsällä  myös ampua; Jyrki sai saaliiksi viime viikonloppuna yhden koppelon ja yhden pyyn.


Mutta maltilla mennään.



Aamu oli ensimmäinen kunnon pakkasaamu. Auton ikkunat jäässä ja täysi aamuaurinko. Ei tuullut nimeksikään. Linkonevalla kuitenkin aivan hiljaista. Ajelin muita tuttuja teitä ja neljä teertä näin puissa.

Matkalla keskiviikkona näin tällaisen ihmeen. Taivas oli aivan pilvessä. Kuitenkin näkymä oli tällainen:


Tulen ramppaamaan lähes joka viikonloppu täällä marraskuun puoliväliin saakka, joten hillitön metsästyspaine helpottaa. On aikaa nauttia luonnosta muutenkin.

Suunnatonta nautintoa tuottaa myös kolmen palstan ensiharvennus. Se tehtiin puhtaasti riistan ehdoilla. Jätettiin kaikkia puulajeja ja aluskasvillisuus sai jäädä ennalleen. Ajourat ovat hyviä linnuille ja miehille. Nyt näkyy kaikkialle ja metsä patvii, kuten hyvä ystäväni Aatos asian ilmaisee.


Metsä metsänä! Tuottaa jopa paremmin kuin aukkohakuu kaikkine kustannuksineen. Ja metsäpohja säilyy kävelykunnossa myös tuleville sukupolville. Miten tämän ajatuskulun saisi siirtymään metsänomistajille?

Talvirenkaat vaihdoin jo ennen tänne tuloa. Hyvä niin, koska mustaa jäätä on jo aamulla teillä. Kolmeksi päiväksi töihin ja sitten taas takaisin. Tällaista tämä vanhuuseläkkeellä olo on!






lauantai 12. toukokuuta 2018

Kevään viimeinen kelkkailu Linkonevalle

Aamu oli todella haastava! Ajoimme osin sulalla ja pari kunnon kaatumista tuli tehtyä. Jättimustelmat sekä reidessä että olkapäässä.

Pälviä on tullut jo joka paikkaan. Linkoneva ihan vesillä. Mikko pääsi hakemaan kameran sulaa kannasta pitkin.


Kotikarhu ei tullut tänä vuonna ollenkaan leipäaterialle. Muut kyllä pitivät huolen leivistä. Pariin viikkoon kaikki hävisi. Muruakaan ei enää jäljellä. Syöjinä
joutsenpariskunta, kurkipariskunta ja tietysti korpit.

Kevät tuli melkein liiankin nopeasti. Nyt terassilla varjossa 23 astetta. Pahoin pelkään, että pesintä lähtee liikkeelle ja sitten kun poikaset kuoriutuvat tulee takatalvi.


Joen tulvahuippu on todennäköisesti saavutettu. Loput vedet haihtuvat taivaalle. Lupaa tänne vielä viikoksi lähes hellekelejä.

Aamulla lähdimme Kirstin kanssa aikaisin ajelemaan teitä. Lintuja etsimme. Emme päässeet edes omalta tieltä pois, kun edessämme oli koppelo.

No siihen se sitten jäikin! Ajoimme varmaan 30 km ja ei muita havaintoja. 

Niin upeaa kevään seurantaa, että on taas synti lähteä etelään!







sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Ruokintapaikan tarkastus

Kävimme Kirstin kanssa Linkonevalla katsomassa, joko karhu olisi herännyt. Leipäkasan ympärillä vain joutsen pariskunta. Fluffy ajoi lentoon.

Nyt on jo tosi haastava keli kelkkailla. Taisin kaataa kelkan neljä kertaa. Piti pysyä vanhalla uralla. Jos hiukankin tarkkaavaisuus petti, niin kylkimyyryä menin.

Kirstin side meni rikki paluumatkalla, joten tulimme kelkalla takaisin. Hemmetti, nämä nykyajan siteet! Vanhat rotanloukut olivat paljon paremmat.


Lumet lähtee nyt vauhdilla. Jokikin virtaa yhä kovemmin. Tätä maisemaa en kyllästy katselemaan ja kuuntelemaan kosken kohinaa.


Lumikuorma rikkoi uimalaiturin. Kesällä pitää tunkata ja laittaa vahvistuksia.


perjantai 27. huhtikuuta 2018

Karhulle ruokaa


Veimme Mikon kanssa karhulle leipää pari säkillistä. Viritimme riistakameran suoraan leipien suuntaan. Tulee sinne ainakin joutsenet, koska olivat jo käyneet ihmettelemässä leipien puutetta. Sama pariskunta on jo vuosia ollut näin keväällä Linkonevalla. Kotikarhu näyttää vielä nukkuvan, mutta jospa heräilee vappuun mennessä.


Kelkkakeli parani viime viikonlopusta paljon. Lumi oli painunut useita kymmeniä senttejä ja umpihangella oli hyvä ajella. Upotti kymmenkunta senttiä.


Joki on jo sula kauttaaltaan. Virtaus lisääntyy ja pinta nousee ihan silmissä. On tulossa kova tulva, koska lunta on niin paljon.


Mikko oli viikon aikana tehnyt urosmehiläisen työn. Oli katkonut valtavan koivupropsipinon. Nyt pilkkomista vaille valmista!

Vapuksi lupaa pikkupakkasta öisin. On upeaa päästä metsään katselemaan kevään tuloa. Joutsenet ja muut muuttolinnut lentelevät. Hanget ovat puhtaan valkoisia toisin kuin etelässä. Elämä on ihanaa, kun sen oikein ymmärtää!





lauantai 21. huhtikuuta 2018

Metsäarviointia


Viisi vuotta sitten Pasi Maaninka oli viimeksi katsomassa metsäämme. Nyt kutsuin uudemman kerran. Alkaa olla ensiharvennuksen aika. Mikko ja Pasi kävivät katsomassa eteläosan kolmiomaisen metsäalueen. Sillä aikaa keitin kahvit ja laitoin leipiä ja makkaroita kypsymään. Keli oli todella haastava. Vanhat viimeviikkoiset uratkin upottivat. Ihme, että pojat pääsivät yhdellä kelkalla kiertämään alueen.


Pasi tuli siihen tulokseen, että kolmiomaisen alueen keskikohta harvennetaan ja lisäksi laavun takainen metsäsaareke kokonaan aina rajavyöhykkeen rajalle asti. Tämä tehdään kesällä, koska alueille päästään hyvin ja on kuivahkoa kangasta.


Harvennuksen tekee metsänhoitoyhdistyksen kaveri, jolla on silmää tehdä alueesta riistametsä.
Katsotaan sitten alkaako mustikka lisääntyä ja houkutteleeko alue teeriä? Tarpeellisia suojapusikoita jätetään metsikköön.

Joki on sulanut alle viikossa vauhdilla. Viikko sitten aivan laiturin vieressä oli ainakin 50 cm jäätä. Nyt jo laiturin itäpuoli virtaa avoimena.

Harmi, kun ei ole ollut kunnon yöpakkasia. Päivällä lämpötila nousee useita asteita plussalle. Lumi on märkää. Pari kunnon pakkasyötä saisi aikaan hankiaisen. Toivottavasti vapuksi tulisi.

Joutsenpariskunta oli jo Penninkiluoman sulassa eilen.

Vapuksi tuon taas kauroja, leipää ja vihanneksia Linkonevalle. Alkaa olla karhujen heräämisaika.

Jospa saataisi taas muutama hyvä kuva, kuten 2016!


Huomiseksi lupaa aurinkoa ja yöllä pakkasta jopa 10 astetta. Ainahan käy niin, että lähtöpäivä on unelmapäivä. Taas keljuttaa lähteä, mutta onneksi torstaina takaisin!