Polttelee...

Viikonloppu kotona. Krista tuli viikonlopuksi kotiin, ja en lähtenyt Penninkiin sen vuoksi. Polttelee! Tuntuu kuin viikonloppu menisi ihan turhaan; varsinkin kun Kristakin on kavereiden luona lähes koko ajan. Mitä siellä korvessa tekisin? En välttämättä mitään erikoista. Kiertelisin metsässä etsien eläinten jälkiä. Kuuntelisin hiljaisuutta. Täysi hiljaisuus on ihmeellinen asia. Varmaan joku New Yorkissa ikänsä asunut tulisi Penningissä hulluksi. Ei kuulu hiiren hyppyäkään. Nyt kun koskikin on jäässä ja lumen peitossa, niin kohinakin on poissa.
Luonnossa on jotain  ihmeellistä voimaa antavaa. Rauhoittavaa.

Pitäisi virittää Linkonevalle teerien ruokintapöntöt. Kauraa meni 600 kg viime vuonna , joskin teeriä en niillä nähnyt. Siis joutsenet, hanhet, karhut ja pikkulinnut söivät ne. Karhun paskaa oli kesällä pönttöjen vieressä. Hyvää evästä talviunen jälkeen. Porojen pelkäsin löytävän pöntöt, mutta koko talvena ei porojen jälkiä näkynyt. Loppusyksystä sitten porotkin ilmestyivät  pöntöille ja kaapivat suota pönttöjen ympäriltä. Kesällä kasvoi orasta pönttöjen viereen karisseista kauroista; tuntui kelpaavan poroille. Oras on kuulemma myös hanhien mieleen. Toivottavasti taas talvella porot olisivat jossain muualla.

Aatos pöntön teossa

Pönttöjen vienti Linkonevalle viime talvena

Uskon teerien vielä löytävän pöntöt, koska Linkonevalla teeret pitävät keväällä "teerenpeliä". Alue on siis soidinpaikka. Maastoutamme vielä pönttöjä tekemällä niihin turvekatot ensi kesänä. Hanhet löysivät kesällä hyvin pöntöt. Seurasin pitkin kesää niiden puuhia Linkonevalla. Valitettavasti myös joutsenpariskunta löysi nevan, koska ne sitten karkottivat hanhet muualle. Vaikka joutsen on kansallislintu, näkisin sen myös muiden vesilintujen vihollisena ja sitäkin pitäisi pikkuhiljaa metsästää. Jo nyt joutsenkanta on niin iso, että se uhkaa metsähanhien lisääntymistä.

Pöntöt maastoutetaan maalaten

Ensi viikonloppuna lähden Penninkiin. Olin viimeksi siellä joulun ja uuden vuoden välillä. Silloin pääsi vielä perille autolla, vaikka tietä ei ollut aurattu vielä kertaakaan. Nyt pitää jo mennä suksilla tai kelkalla. Kelkkailu saattaa olla vaikeaa, koska kaikki lumi on puuterilunta ja välikohvaa ei ole ollenkaan. Pitäisi tulla Koillismaallekin kunnon suojakeli muutamaksi päiväksi. Metsäkanalinnuillehan tuo höttölumi on kyllä mieleen; pääsevät hyvin kieppiin lämpimään.

Riistaa...

Penninki on osoittautunut odotusten mukaiseksi. Kaikkea riistaa tai ainakin niiden jälkiä on havaittu. Hirviä on ihan mökin läheisyydessä. Karhu vieraili 100 metriä mökistä ja laavun läheisyydessä karhu vieraili niin itä- kuin länsipuolellakin. Ketun helminauhaa näkyi talvella Mullonmäen kahta puolta. Fluffy otti jänisajoja ihan liikaakin lintujahtiaikana. Ei ammuttu, vaikka ihan syliin juoksivatkin. Ei kannata pilata hyvää lintukoiranalkua jäniksillä; tiedä vaikka tulisi jäniskoira.

Ja sitten ne tärkeimmät; linnut!

kolme metsoa tiellä

Keväällä lumien sulaessa kiikaroin suurella nevalla metsähanhia. Toivoin niiden jäävän pesimään lähistölle. Metsoja oli lähiteiden varrella pitkin kesää niin paljon, etten ole vuosiin nähnyt niin monia.
Teeriä tuli melkein joka aamu laavun edustalle puihin Linkonevalla .

Riekot olivat kateissa koko metsästyskauden, mutta tulivat sitten heti metsästyskauden jälkeen tilan alueelle. Ihan hyvä niin, koska olivat rauhoitettuja koko maassa.
Pyitä löytyi useampikin parvi Mullonmäen kahta puolta. Metsä on siinä niin tiheää, ettei ollut mitään mahdollisuutta ampua. Jäipähän hyvä kanta lisääntymään.
Koska tila on kiinni rajavyöhykkeessä, jolla ei saa metsästää, tulee alueelle jatkuvasti uutta kantaa idästä. Se on kuin riistapankki.
Sain vuokratuksi lisää metsästysmaata tilamme länsipuolelta. Ensi syksynä alue siis yli kaksinkertaistuu. Aluetta ei kahlaa läpikotaisin edes pitkänä viikonloppuna, joten  muualle ei tarvitse suunnistaa. Ja onhan linnuilla siivet!

Penninki täyttää kaikki odotukset!

Ensimmäinen syksy Penningissä

Olin aina uneksinut metsästyspaikasta, jossa olisi kunnollisia taukopaikkoja, kunnollisia latvalintutähystyspaikkoja ja hyviä reittejä, joita pitkin kulkea yhä vain huonommilla jaloillani ja huononevalla kunnollani.

Nyt omassa metsässämme aion pikkuhiljaa toteuttaa näitä haaveita. Metsä tulee pikkuhiljaa tutuksi ja sopivat taukopaikat alkavat muotoutua. Siispä toteutan aina yhden paikan kerrallaan niin että talvella vien kelkalla tarvittavia varusteita kesällä löytämille, hyväksi havaituille taukopaikoille. Useita paikkoja muotoutui jo ensimmäisen syksyn aikana. Mullonmäen ( hassu nimi = mull òn mäki; siis Petrillä) päällä oli sopiva kaunis paikka puuskuttaa. Nimesin sen Petrin kallioksi. Korkealta mäeltä näkyy Venäjälle ja Rukalle. Laakea kallio, jonka päälle rakennan penkin. Siinä on hyvä huilata ja katsella maisemia. Se on vielä liian lähellä mökkiä; tulipaikkana sitä ei käytetä, mutta sopiva paikka puuskuttaa ison mäen jälkeen. Vaikka ensimmäinen bisse saattaa maistua:)

Laavua suunnittelin jo talvella heti metsäkaupan jälkeen. Tarkoitus oli, että laavu toimisi myös latvalintutähystyspaikkana ja taukopaikkana. Kartasta mittailin paikkaa, ja jo talvella katselimme ja lopulta valitsimme paikan. Hyvä näkyvyys Linkonevalle ja tarpeeksi kaukana mökiltä.

Laavun teimme Aatoksen kanssa mökin rakennuksesta tähteeksi jääneistä hirsistä. Rakensimme sen ensin mökillä ja sitten elementteinä siirsimme osat suon laitaan.

Katon kaltevuutta suunnitellaan

Aatos siirsi mönkijällä tarvikkeet suon laitaan

Aatos rakentaa

Laavun tekijä Aatos

Ja siinä sitten valmis laavu Linkonevan reunalla...

 Ensimmäinen syksy osoitti, että laavu on   oikealla paikalla. Sopiva taukopaikka ihan tilan etelälaidalla. Kun sinne pääsi, niin oli jo tauon tarpeessa. Aamuisin kävimme latvalinnussa laavulla ja teeret todella tulivat latvoihin. Oli upeaa katsella auringon nousua ja sumun hälvenemistä.

Linkoneva auringon nousun jälkeen 

Aamun saalis ja Fluffy

Tauolla

"Metsänhoitoa"

Penninki hankittiin loppuvuodesta 2009. Kolme veljestä sai lopulta unelmoimansa metsän. Ostimme tilan osittain kuin "sian säkissä", koska emme tutkineet metsää kuin laidoilta ja tietysti kartoista ja satelliittikuvista. Vasta ostettuamme tilan lähdimme katsomaan, mitä tuli hankittua. Ja aina vain parempana hankintaamme pidämme. Saimme koskemattoman, täysin ojittamattoman suon lampineen, joen harreineen ja tammukoineen. Vaihtelevan maaston eri ikäisine puineen. Huonona  puolena  ainoastaan yli 30 vuotta sitten toteutettu aukkohakkuu joissakin osissa tilaa ja sen myötä lievästi aurattu metsäpohja mäntytaimikon alla. Se ei tasoitu koskaan, vaikka metsäammattilaiset väittävät sen tasoittuvan 40 vuodessa. Hah,hah mitä jujutusta!
Tulemme ennallistamaan nuo puupellot pienaukoilla, jolloin metsän monimuotoisuus paranee.

Tilamme ympärillä "hoidetaan" metsää. Yksi tekee sen metsäyhtiöiden suosimalla tavalla: "hakataan, poltetaan, syväaurataan ja myrkytetään".Uskomattoman näköistä metsän raiskausta! Kivet ja kannot revitty esiin ja kaikki maat syväaurattu niin ettei puhettakaan, että pystyisi kävelemään poikki aurauksen. Tällainen toiminta pitäisi kieltää lailla isänmaamme raiskauksen nimikkeellä.
Loppuvuodesta samainen metsänraiskaaja kaadatti tilamme pohjoispuolelta keskenkasvuisen metsän. Samanlaista metsää kasvaa aukon vieressä meidänkin puolella ja se saakin kasvaa vielä monta sukupolvea.  Ei järjen häivää kaataa tuollaista keskenkasvuista metsää!
Tämä sukupolvi ei säästä ja seuraavalla ei ole mistä säästää! Eikä metsämaa toivu tällaisesta raiskauksesta edes tuhannessa vuodessa.

Aukkohakattu metsämaa meidän metsän vieressä.

Onneksi pikkuhiljaa käsitys hyvästä metsänhoidosta muuttuu. Ei aukkohakkuu ole ainoa oikea metsänhoidon muoto. Jatkuvan kasvatuksen metsä on jatkuvasti metsännäköinen metsä ja tuotto aivan samaa luokkaa kuin vanhanaikainen aukkohakkuuseen perustuva metsänhoito.

Metsä säilyy monimuotoisena ja sellaisessa metsässä on ilo kulkea.

Johdanto

Unelma...

Oli unelma! Unelma

omasta metsästä, missä kulkea ja metsästää. Katsella ja kuunnella luontoa ja eri vuoden aikoja.

Oli unelma! Unelma  omasta joesta, missä kalastaa kenenkään häiritsemättä. Istua tulilla, kuunnella kosken kuohua ja katsella virtaavaa vettä.

 Ja kuinka ollakaan; unelma toteutui. Penninki. Kaukana kaikesta. Aivan itärajalla, Koillismaalla, rajanaapurina veli venäläinen. 

In the middle of nowhere!