Joulun pyhät menivät normaalisti. Aattona haudoilla käynnit vanhempien kanssa. Sitten joulusaunaan ja aattoillallinen. Seurustelua muutama päivä putkeen. Välillä päikkärit ja rauhoittumista. Ihan kivaa. Tytötkin mukana ja Kristan poikakaveri Tuomas. Upea tyyppi! Todella!
Tiistaina vein vanhempani takaisin Mänttään, ja seuraavana päivänä tulimme tänne Penninkiin kahdestaan Kirstin kanssa. Marketta ja Sampo odottivat täällä. Linda ja Sonja jäivät Puroniemeen. Saunottiin ja juteltiin.Pitkäksi meni ilta!
Kelkkailua Linkonevan laavulle seuraavana päivänä. Tytöt kävelivät välillä kelkkauria pitkin. Lunta on tullut kaiken aikaa. Kävin äsken tarkastamassa auton katolta satanutta lunta. Oli jo 20 cm uutta lunta. Maastossa on jo yli 40 cm.
Kirsti kokeili tänään kelkkailua metsässä. On tähän asti kelkkaillut vain järven jäällä. Vastusteli kyllä lähtöä; pelotti. Keli oli kyllä haastava. Puuterilunta yli 40 cm maastossa. Ei kohvaa, vaan kelkka kulkee pohjia pitkin. Todella haastavaa ammattilaisellekin. Hyvin kulki Kirsti perässä. Valitteli, että välillä olisi tehnyt mieli ajaa kovemminkin metsässä. Jarruttelin tahallani, että tulisi kokemusta metsässä ajossa. Olen aina puhunut, että ne jotka ovat ajaneet turistipaikkojen kelkkaurilla ja kuvittelevat osaavansa kelkkailun, eivät tiedä oikeasta kelkkailusta yhtään mitään. Umpihankikelkkailu on tosi vaativa laji!
Sampon palstan upean kelon viereisessä puussa istui metso. Ukkometso. Pysäytin kelkan noin 70 metrin päähän ja viittasin Kirstiä ajamaan vierelleni. Siinä ihastelimme metsoa ja samalla kiroilin, kun kamera ei ollut mukana. Olen yleensä aina pitänyt sen mukanani.
Nyt tuhannan taalan tilanteessa se ei ollut mukana. Jatkoin lähestymistä, ja metso hyppäsi siivilleen suunnilleen 30 metrin päästä. Myöhemmin se teki vielä kunniakierroksen ihan meidän läheltä. Siis opiksi, että kamera aina mukana ja laukaisuvalmiina!
Nyt illalla saunottiin lihakset vetreiksi kelkkailun jälkeen. Ilta kahdestaan. Rauhallinen Uuden Vuoden vaihto. Ei raketteja, ei tinoja. Vain pullo kuoharia puolen yön aikaan; jos jaksetaan valvoa sinne asti. Tapsa toivotti Uutta Vuotta. Oli Välimeren rannalla Piken kanssa. Antibes`issa tai jossain siellä. Muisteli, että olimme viimeksi yhdessä viettämässä Uutta Vuotta Kuopiossa Puijontornissa. Silloin vietimme Piken ja Tapsan kihlajaisia. Sitä ennen vietimme Tapsan kanssa ikimuistoisia Uusia Vuosia vuosisotalla. Upeita muistoja! Kiitos Tapsa! Ja Pike kihlajaisista!
Ilta hämärtyy. Täällä on ihana sininen hetki. Aivan tyyntä. Lunta sataa hiljalleen. Koski kohisee. Lumiset puut. Mitä ihminen muuta kaipaakaan?
lauantai 31. joulukuuta 2011
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Vuoden viimeinen työpäivä lusittu
Nyt helpotti!
Joululoma alkoi ja vuosi loppuu. Viimeinen päivä tosiaan lusittu ja kaikki vuoden lopun työt tehty. Tilasin kaikki ruoat ja tarvikkeet niin, että käyn aamulla hakemassa tilatut tavarat kaupan lastauslaiturilta valmiiksi pakattuna. Ei mitään ruuhkaa kassalla. Ei mitään hermoja raastavaa ihmisten seassa kulkemista. Kaikki valmiiksi laitettuna pakkauslaatikoihin.
Näin sen voi tarvittaessa tehdä. Helppoa ja hermoja säästävää.
Inhoan jouluruuhkaa. Nyt sain järjestettyä hyvän ystäväkauppiaan kanssa tämänkin asia minulle sopivaan tyyliin. Kaikki valmiina ja pakattuna vain noutaen lastauslavalta. Upeaa!
Inhoan tätä jouluhössötystä!
Ensi vuonna kaikki on toisin. Toivon!
Teimme kodissa joulusiivouksen loput. Huomenna vain koristelua ja viimeistelyä. Sitten Joulu on valmis. Iltapäivällä kinkku uuniin ja rauhoittumista. Perjantaina käyn hakemassa vanhempani Mäntästä ja sitten Joulu voi alkaa... Yöllä tulevat Krista ja Tuomas.
Camilla aattona.
Joulun rauhaa sen jälkeen...Toivon!
Joululoma alkoi ja vuosi loppuu. Viimeinen päivä tosiaan lusittu ja kaikki vuoden lopun työt tehty. Tilasin kaikki ruoat ja tarvikkeet niin, että käyn aamulla hakemassa tilatut tavarat kaupan lastauslaiturilta valmiiksi pakattuna. Ei mitään ruuhkaa kassalla. Ei mitään hermoja raastavaa ihmisten seassa kulkemista. Kaikki valmiiksi laitettuna pakkauslaatikoihin.
Näin sen voi tarvittaessa tehdä. Helppoa ja hermoja säästävää.
Inhoan jouluruuhkaa. Nyt sain järjestettyä hyvän ystäväkauppiaan kanssa tämänkin asia minulle sopivaan tyyliin. Kaikki valmiina ja pakattuna vain noutaen lastauslavalta. Upeaa!
Inhoan tätä jouluhössötystä!
Ensi vuonna kaikki on toisin. Toivon!
Teimme kodissa joulusiivouksen loput. Huomenna vain koristelua ja viimeistelyä. Sitten Joulu on valmis. Iltapäivällä kinkku uuniin ja rauhoittumista. Perjantaina käyn hakemassa vanhempani Mäntästä ja sitten Joulu voi alkaa... Yöllä tulevat Krista ja Tuomas.
Camilla aattona.
Joulun rauhaa sen jälkeen...Toivon!
tiistai 20. joulukuuta 2011
Toiseksi viimeinen työpäivä
Vähäksi käy ennenkuin loppuu...nimittäin nuo tämän vuoden työpäivät. Vielä tämä ja huominen ja sitten saa tältä vuodelta riittää!
Kuluneen vuoden aikana yritin tosissani hillitä hurjaa luontoani. Sekä töissä että muutenkin. Välillä onnistuin, välillä en. Ei aina voi onnistua!
Keho kyllä kertoo nykyisin todella varmasti, milloin olen onnistunut aikomuksissani. Hyvänä päivänä pumppu käy normaalisti, mutta kun vähänkin alan riehumaan, ilta meneekin sitten sohvaperunana; flimmeri päällä tai sitten hurjaa ylikierrosta vähillä paineilla. Siispä taas kerran Uuden Vuoden lupaus: Lupaan tehdä kaikki asiat vain asia kerrallaan kiirehtimättä. Lempilauseenihan on, että kiire on vain asenne! Miten sen saisi joka hetki sisäistettyä?
Suomessa joulu ilman lunta tuntuu ikävältä. Nytkin on loskakeli ja vaikka lunta on tullutkin, se on märkää eikä näytä hyvältä. Onneksi lupaa pakkasta loppuviikolla niin kenties aatto näyttää jouluiselta. Onneksi Kuusamossa on jo 30 cm lunta, joten joulun jälkeen pääsee talvisiin olosuhteisiin.
Joulu ei tunnu enää samanlaiselta kuin silloin, kun tytöt olivat pieniä. Nyt joulu on vain ohimenevä pitkä viikonloppu. Ennen teimme aina kaikki ruoatkin alusta asti; porkkanalaatikot, maksalaatikot kuin myös imelletty perunalaatikkokin ihan raaka-aineista alkaen. Nykyisin tyydymme Äitien tekemiin laatikoihin; siis Saarioisten.
Siksi ei varmaankaan tunnu enää samalta. Myöskään lahjoja emme juurikaan enää jaa. Tuntuu, että nykyisin kaikilla on kaikkea. Miksi siis enää lisätä krääsää maailmaan?
Joulu menee kirjoja lukiessa. Välillä vähän huikopalaa ja sitten taas romskun pariin. Lepoa ja seurustelua vanhempien kanssa. Ja tyttöjen.
Joulun ja uuden vuoden välissä sitten Kuusamossa hiihdellen ja romskuja lukien. Näin siis suunnitelmat tänä vuonna, mutta ensi jouluna sitten aivan muuta!
Luin vanhempia tekstejä; olen tosiaan tullut vanhaksi:) Arvaa miksi?
Kuluneen vuoden aikana yritin tosissani hillitä hurjaa luontoani. Sekä töissä että muutenkin. Välillä onnistuin, välillä en. Ei aina voi onnistua!
Keho kyllä kertoo nykyisin todella varmasti, milloin olen onnistunut aikomuksissani. Hyvänä päivänä pumppu käy normaalisti, mutta kun vähänkin alan riehumaan, ilta meneekin sitten sohvaperunana; flimmeri päällä tai sitten hurjaa ylikierrosta vähillä paineilla. Siispä taas kerran Uuden Vuoden lupaus: Lupaan tehdä kaikki asiat vain asia kerrallaan kiirehtimättä. Lempilauseenihan on, että kiire on vain asenne! Miten sen saisi joka hetki sisäistettyä?
Suomessa joulu ilman lunta tuntuu ikävältä. Nytkin on loskakeli ja vaikka lunta on tullutkin, se on märkää eikä näytä hyvältä. Onneksi lupaa pakkasta loppuviikolla niin kenties aatto näyttää jouluiselta. Onneksi Kuusamossa on jo 30 cm lunta, joten joulun jälkeen pääsee talvisiin olosuhteisiin.
Joulu ei tunnu enää samanlaiselta kuin silloin, kun tytöt olivat pieniä. Nyt joulu on vain ohimenevä pitkä viikonloppu. Ennen teimme aina kaikki ruoatkin alusta asti; porkkanalaatikot, maksalaatikot kuin myös imelletty perunalaatikkokin ihan raaka-aineista alkaen. Nykyisin tyydymme Äitien tekemiin laatikoihin; siis Saarioisten.
Siksi ei varmaankaan tunnu enää samalta. Myöskään lahjoja emme juurikaan enää jaa. Tuntuu, että nykyisin kaikilla on kaikkea. Miksi siis enää lisätä krääsää maailmaan?
Joulu menee kirjoja lukiessa. Välillä vähän huikopalaa ja sitten taas romskun pariin. Lepoa ja seurustelua vanhempien kanssa. Ja tyttöjen.
Joulun ja uuden vuoden välissä sitten Kuusamossa hiihdellen ja romskuja lukien. Näin siis suunnitelmat tänä vuonna, mutta ensi jouluna sitten aivan muuta!
Luin vanhempia tekstejä; olen tosiaan tullut vanhaksi:) Arvaa miksi?
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Joulun alla
Pimeys riivaa tänä vuonna jotenkin enemmän kuin aiemmin. Tekisi mieli lähteä pois tästä pimeydestä. Nyt ensimmäistä kertaa suunnittelen ensi vuoden joulua ja oletan viettäväni sitä jossain muualla kuin Suomessa. Tietysti koko perheen voimalla! Tyttöjen poikaystävät mukana.
Paikkakin on jo selvä: Madeira.
Tykästyimme saareen siellä käydessämme. Joulun aikaan siellä on kumminkin vielä Suomen kesän kaltainen sää. Ja valoa! Ja kuulemma upeat jouluvalot ja uudenvuoden ilotulitukset.
Sinne pitää päästä pois tästä pimeydestä!
Alkutalvi on nykyisin pelkkää loskaa. Oikea talvi tulee vasta tammikuulla. Helmikuun lopulla alkaakin sitten valo voittaa. Silloin on taas ilo elää Suomessa.
Sydänkin reistailee nyt tosissaan. Sekin varmaan vihaa tätä pimeyttä. Välillä on flimmeri tai sitten se hakkaa kuin lampaan saparo eikä jaksa pitää paineita yllä.Taidan tulla vanhaksi ennen aikojaan:)
Tulipa nyt vuodatettua alakuloisesti, mutta aina ei voi olla iloinen; ei edes joka kerta!
Paikkakin on jo selvä: Madeira.
Tykästyimme saareen siellä käydessämme. Joulun aikaan siellä on kumminkin vielä Suomen kesän kaltainen sää. Ja valoa! Ja kuulemma upeat jouluvalot ja uudenvuoden ilotulitukset.
Sinne pitää päästä pois tästä pimeydestä!
Alkutalvi on nykyisin pelkkää loskaa. Oikea talvi tulee vasta tammikuulla. Helmikuun lopulla alkaakin sitten valo voittaa. Silloin on taas ilo elää Suomessa.
Sydänkin reistailee nyt tosissaan. Sekin varmaan vihaa tätä pimeyttä. Välillä on flimmeri tai sitten se hakkaa kuin lampaan saparo eikä jaksa pitää paineita yllä.Taidan tulla vanhaksi ennen aikojaan:)
Tulipa nyt vuodatettua alakuloisesti, mutta aina ei voi olla iloinen; ei edes joka kerta!
lauantai 10. joulukuuta 2011
Villisikaa ja räntää
Villisikajahti alkoi todella huonossa kelissä. Luvassa oli kovaa tuulta yli 21 ms ja
sadetta. Pelkkä tuulikin oli jo liikaa. Pelkäsin passissa koko ajan, kaatuuko joku puu päälleni. Matkalla passipaikalle opas kävi katkomassa tien yli kaatuneita puita.
Kirjoitinkin jo tytöille parin tunnin passituksen jälkeen, ettei tämä taida olla enää kivaa. Heti sen jälkeen alkoi räntäsade. Märkää lunta tuli jalkarättien kokoisina hiutaleina. Ajattelinkin siinä vaiheessa, että kyllä sitä "hienohelma" valittaa ihan turhasta. Nyt vasta valittamista riittäisikin!
Räntää tuli taivaan täydeltä ja suurin ongelma oli pitää aseen kiikari ampumakunnossa. Päädyin peittämään kiikarin repun lipalla. Olisi kyllä hidasta ottaa ase maasta, mutta ei märällä kiikarillakaan pysty mitään näkemään. Ampuminen olisi ihan mahdotonta. Tuollaisella kelillä olisi haulikko täyteisillä kyllä paras ase. Otan ensi kerralla haulikon ja unohdan Petran kotiin!
Räntä peitti repun ja aseen todella nopeasti. Tuuli pyöri ja puuskissa oli varmaan 30 ms. Koko ajan tarkkailin puita, koska ikävää rutinaa kuului koko ajan.
Koirilla oli ajossa useita sikoja. Yksi iso pääsi ketjun läpi. Possulauma pyöri alueen sisällä. Yksi koira otti ritolat ja juoksutti sikaa parin kilometrin päähän. Tutka kertoi vauhdin olevan 11 km tunnissa.
Päivä kului ilman saalista. Keiton jälkeen olimme valmiit palaamaan majapaikkaan. Mukana ollut toinen ryhmä halusi jäädä torneihin passiin. En kyllä ymmärrä tuota masokistiryhmää! Likomärät vaatteet kaikilla ja sama tuuli ja sade. Mutta huvinsa kullakin!
Poistuimme saunomaan ja hyvälle illalliselle. Täällä kyllä panostetaan kattaukseen ja ruokien esille laittoon. Tietysti ruoan laatukin on erinomainen, mutta erityisesti kiinnittää huomiota ruokien laitto esille. Pitää ottaa tänään kamera mukaan illalliselle..
Jatkuu...
Kamera tietysti unohtui kumminkin. Olisin ottanut kuvia pöydästä ja lautasista. Siinä vaiheessa kun possusta oli enää liisteet jäljellä, muistin kameran. No hyvää oli ja kauniisti aseteltu lautasille.
Toinen päivä oli melkein vieläkin kamalampi; tuuli vielä enemmän ja satoi välillä kaatamalla. Pari aikaisempaa helmikuun reissua on mennyt lähes pilalle liian lumen takia. Tähän reissuun sattui myrsky. Ajattelimme, että joulukuussa on kiva pikku pakkanen ja kymmenkunta senttiä kivaa pakkaslunta, jossa possujen jäljet näkyisivät hyvin. Passiin meno olisi helppoa eikä lumessa kahlaamista. Toisin kävi!
Koko jahdin saalis oli 4 possua. Valitettavasti mukana ollut Oulun porukka vei koko potin. Meille ei tullut kuin kokemusta ja märkiä vaatteita. Mutta ihan kivaa kuitenkin!
sadetta. Pelkkä tuulikin oli jo liikaa. Pelkäsin passissa koko ajan, kaatuuko joku puu päälleni. Matkalla passipaikalle opas kävi katkomassa tien yli kaatuneita puita.
Kirjoitinkin jo tytöille parin tunnin passituksen jälkeen, ettei tämä taida olla enää kivaa. Heti sen jälkeen alkoi räntäsade. Märkää lunta tuli jalkarättien kokoisina hiutaleina. Ajattelinkin siinä vaiheessa, että kyllä sitä "hienohelma" valittaa ihan turhasta. Nyt vasta valittamista riittäisikin!
Räntää tuli taivaan täydeltä ja suurin ongelma oli pitää aseen kiikari ampumakunnossa. Päädyin peittämään kiikarin repun lipalla. Olisi kyllä hidasta ottaa ase maasta, mutta ei märällä kiikarillakaan pysty mitään näkemään. Ampuminen olisi ihan mahdotonta. Tuollaisella kelillä olisi haulikko täyteisillä kyllä paras ase. Otan ensi kerralla haulikon ja unohdan Petran kotiin!
Räntä peitti repun ja aseen todella nopeasti. Tuuli pyöri ja puuskissa oli varmaan 30 ms. Koko ajan tarkkailin puita, koska ikävää rutinaa kuului koko ajan.
Koirilla oli ajossa useita sikoja. Yksi iso pääsi ketjun läpi. Possulauma pyöri alueen sisällä. Yksi koira otti ritolat ja juoksutti sikaa parin kilometrin päähän. Tutka kertoi vauhdin olevan 11 km tunnissa.
Päivä kului ilman saalista. Keiton jälkeen olimme valmiit palaamaan majapaikkaan. Mukana ollut toinen ryhmä halusi jäädä torneihin passiin. En kyllä ymmärrä tuota masokistiryhmää! Likomärät vaatteet kaikilla ja sama tuuli ja sade. Mutta huvinsa kullakin!
Poistuimme saunomaan ja hyvälle illalliselle. Täällä kyllä panostetaan kattaukseen ja ruokien esille laittoon. Tietysti ruoan laatukin on erinomainen, mutta erityisesti kiinnittää huomiota ruokien laitto esille. Pitää ottaa tänään kamera mukaan illalliselle..
Jatkuu...
Kamera tietysti unohtui kumminkin. Olisin ottanut kuvia pöydästä ja lautasista. Siinä vaiheessa kun possusta oli enää liisteet jäljellä, muistin kameran. No hyvää oli ja kauniisti aseteltu lautasille.
Toinen päivä oli melkein vieläkin kamalampi; tuuli vielä enemmän ja satoi välillä kaatamalla. Pari aikaisempaa helmikuun reissua on mennyt lähes pilalle liian lumen takia. Tähän reissuun sattui myrsky. Ajattelimme, että joulukuussa on kiva pikku pakkanen ja kymmenkunta senttiä kivaa pakkaslunta, jossa possujen jäljet näkyisivät hyvin. Passiin meno olisi helppoa eikä lumessa kahlaamista. Toisin kävi!
Koko jahdin saalis oli 4 possua. Valitettavasti mukana ollut Oulun porukka vei koko potin. Meille ei tullut kuin kokemusta ja märkiä vaatteita. Mutta ihan kivaa kuitenkin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)