Penningin hiljaisuudessa

Tulin eilen. Yksin. Kaksi kaveriani sairaina, kolmannella muita velvollisuuksia. Mutta yksin on hyvä olla. Taas kerran "hyvässä seurassa".

Aivan neitseellinen luonto. Aatos kertoi lunta tulleen parina päivänä yhteensä kymmenkunta senttiä.

Luonto on ikäänkuin puhdistunut. Kaikki jäljet luonnossa tuoreita. Jälkiä voi lukea tuoreeltaan.

Aamulla oli 24 pakkasta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Odottelin lämpenemistä ja yhdeksän tienoilla olikin enää kymmenen astetta. Kelkalla liikenteeseen.
Rajamiehet olivat ajaneet pohjoiseen, joten etelän ura oli aivan koskematon.
Ajelin hissukseen...

Kettu oli mennyt pohjoispuolen metsään. Oli kulkenut rajauraa pohjoiseen pitkin Mollonmäen takaa yli sillan. Sitten lähtenyt kohti mökkiä.

Mollonmäen päällä oli upea näkymä. Kuin timantteja hanki täynnä. Kuva ei kyllä kerro puoliakaan.








Lähdin rajauralta länteen suota pitkin ja yllätyksekseni kelkkaa upotti yli 40 senttiä. Piti kaasuttaa aika kovaa, että pysyi liikkeessä. Kuukausi sitten oli hyvä ajaa, mutta nyt ei ollut kohvaa ollenkaan ja tuntui, että puuteria oli pohjaan asti.
Vanhoja uria ei ollut näkyvissä ollenkaan. Ajoin vauhdilla laavulle. Totesin, ettei yksin viitsi ajella missään. Voi tulla turhan hikinen urakka, jos uppoaa hankeen.

Palasin rajalinjalle ja samaa tietä mökille. Yhtään linnun jälkeä en nähnyt. Makasivatko kiepeissä vai missä olivat? Jäniksen jälkiä kyllä näkyi joka paikassa.

Terassilla oli jo lämmin. Laitoin kauransiemeniä pariin kohtaan hangelle ja istuin kiikkutuolissa kameran kanssa. Joitain lintuja tulikin paikalle.

Sattui mielenkiintoinen tapahtuma. Lintu-Ollin ruokintapaikalta vajaa kilometrin päästä kuului aika paljon korppien ääniä. Venäjän puolelta kuului monta räjähdystä peräkkäin. Kaikki korpit lähtivät räjähdysäänen suuntaan. Niitä meni monta kymmentä Venäjälle. Mikähän niille tuli? Ja miksi ne lähtivät ääntä kohti?

Aurinko paistoi ja nukahdinkin kiikkuun varmaan tunniksi. Oli taivaallinen hiljaisuus...

Kotiin kukkaissaarelta

Paluu arkeen on taas yhtä vaikeaa kuin aina. Kone tuli eilen lähellä puolta yötä. Satoi räntää ja tuuli. Odottelimme hotellin pikkubussia siinä räntäsateessa. Mieli teki kääntyä takaisin.

Madeira on tosiaan kukkaissaari. Nytkin, kun kevät on vasta alkamassa, kaikkialla kukkii jo lukemattomia lajeja. Ei vain hotellin pihassa, josta otin muutamia kuvia.

Miltähän siellä näyttää keväällä vaikka toukokuussa? Emme pääse näkemään Madeiran kevättä tänä vuonna, koska lähdemme katsomaan Floridan kevättä ennen vappua. Heinäkuussa menemme taas Madeiralle hääpäivää viettämään. Samalla "ihan pikkuisen" kalastan; on paras aika isoille kaloille.

Suomen kevät on viikossa mennyt eteenpäin. Tienvieren etelärinteet olivat jo osittain paljaina. Tiet sulina. Rapa roiskui. Päivä on pidempi. Silti paluu Suomen talveen parinkymmenen asteen auringonpaisteesta harmittaa. Olisin voinut olla pidempäänkin lämpimässä. Milloinkahan tulee aika, jolloin voi olla etelässä marraskuusta huhtikuuhun?

Madeiran lämmössä

Tulimme viime perjantaina uudelleen Madeiralle. Hieman arvelutti tulla maaliskuun alussa, koska tilastojen mukaan ilma ei ole ihan kesäisen lämmin. Mutta tilastot on tilastoja! Aurinko paistaa ja lämpötila on koko ajan ollut 18-20 varjossa, joten esim parvekkeella tulee liiankin kuuma istua; pitää käydä uimassa välillä.

Kuva parvekkeelta.



Olemme Pestana Promenadessa. Yhtiön uusimmassa hotellissa. Aivan meren rannalla. Madeirallahan ei ole hiekkarantoja. Rannat ovat kallioisia ja kivikkoisia, joten mereen ei ole asiaa. En kyllä menisikään. Hotellin uima-altaat riittävät hyvin uintiin.

Kaksi kirjaa luettu. Otin mukaan Henning Mankkellin kirjoja. Ovat helppoja lomakirjoja. Juoni on tarpeeksi vaihteleva eikä ennalta-arvattava. Ensin ahmin "Leopardin silmän" ja heti seuraavaksi "Italialaiset kengät". Seuraavana vuorossa on "Valkoinen naarasleijona".

Eilen kävelimme rantatietä kaupungin keskustaan. Ihan vain liikunnan vuoksi. Täällä kyllä saa kuntoilua, koska kadut ovat yhtä ylä- ja alamäkeä. Otin ohuen villapaidan harteille, mutta se oli liikaa illansuussakin. Paita kastui ilmankin, vaikka oli tuulinen keli. En kaipaa lomalla oikein mitään erikoista. Riittää, kun on lämmintä ja aurinkoista. Kirjoja riittävästi. Akkujen latausta. Kunnon yöunia ilman herätyskellon soittoa. Elämistä oman kehon, ei kellon rytmissä. Viime yönäkin heräsin klo kaksi lukemaan. Kirstikin heräsi samaan aikaan. Luimme tunnin ja jatkoimme unia. Kuitenkin heräsimme seitsemältä auringon nousuun aivan virkeinä.

Kirsti lähti kuntosalille; täällä hotellissa on hyvät uudet laitteet. Minä kirjoitan blogia. Kohta lähdemme aamu-uinnille ja sitten vasta aamupalalle.

Näin lataamme akkuja. Tätä varten tänne tultiin.