Takuuvarma kuusi

Linkonevalla on keskellä iso kuusi, joka on takuuvarma. Matkaa itälaavulta tasan 160m. Tänä syksynä oli ammuttu kaikki kolme teertä samasta puusta. Menimme Kirstin kanssa laavulle puolta tuntia ennen auringon nousua. Minulla oli mukana Kuuselan Reijon tekemä teeripilli. Sillä pillillä kukerretaan. Olin jo kaivannut kukerruspilliä. Minulla oli vain suhauttelupilli.

Joimme teetä ja minä opettelin kukerruspillin käyttöä. Ja pilli toimi! Kymmentä vaille kahdeksan Kirsti huomasi kuusen latvaat lentävän teeren. Siellähän se jökötti. Otin ensin pari kuvaa ja sitten asettauduin ampuma-asentoon.



Varmaan vaimon läsnäolo hermostutti; ammuin kolme laukausta ohi. Teeri vain katseli puolelta toiseen; mikähän tässä ympärillä suhisee? Vasta neljäs laukaus pudotti. Tuli kuin rukkanen alas. Tuuli aika kovasti. Aamulla jopa epäilin, että tuleeko lintuja ollenkaan.

Ei kylläkään tullut kuin tuo yksi.



Illalla tulevat Camilla ja Mika. On Mikan vuoro huomisaamuna hermoilla. Ollaan kaikki neljä itälaavulla ja Mikan vuoro on aloittaa.
Katsotaan kuinka käy.

Kuuskymppis- synttärikaronkka

Lähdin valmistelemaan 60-karonkkaa; 11 päivän metsästysputki hyvien kavereiden kanssa. Kaverit vaihtuvat muutaman päivän välein ja itse metsästän koko ajan.

Jyrkiä odotellessa ajelin seuraavana torstaiaamuna metsäautoteitä aseena vain kamera. Lintuja näkyi; tuo kuvan naaras oli karhutien varressa. Neljä hyppäsi lähipuihin. Tuo kuvan lintu jäi ihan tien viereen.



Jyrkin kanssa käveltiin paljon, mutta linnut oli jossain muualla. Mutta hauskaa oli.

Lauantaina Penu liittyi seuraan.



Sunnuntaina Jyrkin lähdettyä, lähdimme Penun kanssa länsiväylälle. Majavarakennustyömaan lähellä Fluffyi seisoi joen yli. Metso juoksi ja Fluffy hyppäsi joen yli. Metso tuli ihan meitä vastaan ja Penu ampui kahdesti. Haravoimme alueen huolella, mutta lintua ei löytynyt. Siellä se odottaa seuraavaa kohtaamista.

Illalla tuli Leksa.



Maanantai oli hyvä päivä monessa suhteessa. Aamu alkoi TODELLA hyvin Linkonevalla. Istuimme Penun kanssa itä-laavulla. Leksa istui länsi-laavulla.
Klo seitsemän tuli ensimmäinen teeri keskikuusen latvaan. Penu sai ampua ensin. Ampui aseellani ja odottelin jo naurua ohiampumisesta, mutta sinne putosi! Minun vuoroni ampua seuraava.

Kakskyt yli tuli seuraava samaan puuhun. Laukaus ja lintu putosi. Sanoin Penulle, että kaksi lintua aamussaan on Linkonevan kiintiö. Nautitaan koko syksy.

Lähdimme hakemaan lintuja ja kuvasimme puun alla toisiamme.



Samaan puuhun tuli kolmas teeri.Säikähti meitä ja jatkoi matkaansa. Nauratti.Olisi ollut hyvä saada kuva Penusta kaksi lintua käsissään ja kolmas puussa. Ei kukaan olisi uskonut.

Mentiin laavulle istuskelemaan ja teetä juomaan. 130 metrin päähän tuli teeri, joka kotkotteli meille ja minä puhaltelin pilliin sille. Nautittiin! Kyllähän näitä saisi, mutta jotain rajaa! Kohta lensi aivan edestämme vielä 6 teertä, jotka pudottautuivat jo laskeutuakseen oikean puoleisiin puihin. Fluffy oli irti ja läksi perään. Taas sama nuhtelu takin alla kuin aikaisemminkin. Jokohan oppii?

Olipa aamujen aamu!

Illan kruunasi Penun ja Leksan valmistama juhlaillallinen. Graavilohta alkupalaksi ja karhun paistia pääruoaksi hyvän punaviinin kera. Huh, huh!

Pojat valmistelemassa juhlaillallista:



Tiistaiaamuna satoi ja tuuli. Sanoin, että tyhjän saa pyytämättäkin, mutta pojat eivät uskoneet. Jäin punkkaan; kiitos juhlaillallisen ja viininkin. Toisaalta kyllä tiesin kokemuksesta, ettei lintuja tulisi sellaisella säällä latvoihin ja oikeassa olin. Mitä minä sanoin!

Päivällä olimme metsävaltion mailla Linkonevan eteläpuolella. Muutamia hyviä seisontoja Fluffylla, mutta linnut olivat jo karkonneet. Leksakin näki metson, mutta kaukana.



Penu ja Leksa lähtivät keskiviikkona. Itse lähdin kaupunkiin täydentämään varastoja.Yksi välipäivä tiedossa ennenkuin viimeinen kaksikko saapuisi.

Markku ja Pekka tulivat torstaina hyvissä ajoin illan suussa. Saunottiin ja kertailtiin vanhoja metsästyskokemuksia vanhan Fluffyn kanssa. Tuntui, että silloin aina aurinko paistoi ja seisontoja oli yhtenään. Niin niitä olikin! Riekkoja vaikka kuinka paljon. Oli vastaseisonta ja vaikka kuinka monta hyvää tilannetta.

Markku



Aamulla itälaavulle tuli yksi teeri keskikuusen viereiseen puuhun. Pekka ampui ja näytti, että lintu putosi; kylläkin molemmat siivet heiluivat. Fluffy etsi koko Linkonevan, mutta lintua ei löytynyt.
Toista tilaisuutta ei annettu. Joitain seisontoja Fluffylla oli viikonlopun aikana, mutta ei yhtään tilannetta, että olisimme päässeet ampumaan. Ei aina voi olla hyvää tuuria!


Pekan kanssa uuden hirvitornin luona. Markku on antanut Jekkua ja sehän meitä naurattaa!




Karonkka oli kokonaisuudessaan yhtä juhlaa. Nyt seitsemännellä kymmenellä olevana voin sanoa, että hyvät ystävät ovat enemmän kuin pussillinen kultaa tai jalokiviä. Tätä karonkkaa on kiva muistella sitten kiikkustuolissa vanhainkodissa! Ehkä kahdeksannella kymmentä?

Metsästyskauden avaus

Tulimme Kalevin kanssa Kuusamoon ja Penninkiin 11.9. illalla. Aatos oli jo lämmittänyt saunan. Ilta meni suunnitellessa seuraavaa aamua ja tietysti piiputkin piti putsata.

Aamulla vein Kalevin ja Aatoksen itälaavulle ja itse menin länsilaavulle. Eikös vaan kohta kajahtanut laukaus itälaavulta. Sitten toinen. Ajattelin, että kaksi lintua on tontissa. Kun aamun metsästys päättyi, lähdin Fluffyn kanssa kohti itälaavua. Ilman asetta tietysti. Aatos kertoi puhelimessa, että yksi lintu on nurin ison kuusen latvasta ammuttuna. Laitoin Fluffyn etsimään ja lintu hyppäsi ilmaan, joskin putosi heti kohta. Oli saanut osuman toiseen siipipankkoon.Fluffy nappasi linnun ilmasta ja antoi sen minulle.

Hyvä aamun ja metsästyskauden avaus. Ilmankos Aatoksen hymy oli korviin asti.




Päivällä menimme karhutien varteen; miksi karhutie? 6-7 vuotta sitten kohtasimme karhun sillä tiellä. Iso uros nousi takajaloilleen ja yritti saada meistä vainua. Lähti sitten metsään.

Kalevi esitteli asettaan Aatokselle.



Fluffy otti seisonnan tielle. Lähestyimme seisontaa ja kymmenkunta teertä hyppi lähipuihin. Fluffy tuli aivan hurjaksi; haukkui ja juoksi ympäriinsä. Ei uskonut mitään. Kuuma kauden avaus. Laitoin seisontapaikalle makuulle ja heitin takin päälle. Kovaa nuhtelua.

Jatkoimme tietä pitkin tauolle. Aseet tietysti kaukana istumapaikasta. Pyy tuli kahdenkymmenen metrin päähän puun oksalle. Aatoksen ase oli lähinpänä. Lintu hypähti ensin toiseen puuhun ja lähti sitten lentoon. Aatos ampui lentoon. Luulimme jo, ettei osunut, mutta sitten Kalevi löysi linnun polulta aika kaukaa ampumapaikasta. Aatoksella oli hyvä päivä!

Kalevista ja Fluffysta tuli kaverit!



Fluffy tormäili myös seuraavina päivinä ja aina sitten sama koulutus takin alla. Näyttää, että alkaa uskoa.