Kuuskymppis- synttärikaronkka

Lähdin valmistelemaan 60-karonkkaa; 11 päivän metsästysputki hyvien kavereiden kanssa. Kaverit vaihtuvat muutaman päivän välein ja itse metsästän koko ajan.

Jyrkiä odotellessa ajelin seuraavana torstaiaamuna metsäautoteitä aseena vain kamera. Lintuja näkyi; tuo kuvan naaras oli karhutien varressa. Neljä hyppäsi lähipuihin. Tuo kuvan lintu jäi ihan tien viereen.



Jyrkin kanssa käveltiin paljon, mutta linnut oli jossain muualla. Mutta hauskaa oli.

Lauantaina Penu liittyi seuraan.



Sunnuntaina Jyrkin lähdettyä, lähdimme Penun kanssa länsiväylälle. Majavarakennustyömaan lähellä Fluffyi seisoi joen yli. Metso juoksi ja Fluffy hyppäsi joen yli. Metso tuli ihan meitä vastaan ja Penu ampui kahdesti. Haravoimme alueen huolella, mutta lintua ei löytynyt. Siellä se odottaa seuraavaa kohtaamista.

Illalla tuli Leksa.



Maanantai oli hyvä päivä monessa suhteessa. Aamu alkoi TODELLA hyvin Linkonevalla. Istuimme Penun kanssa itä-laavulla. Leksa istui länsi-laavulla.
Klo seitsemän tuli ensimmäinen teeri keskikuusen latvaan. Penu sai ampua ensin. Ampui aseellani ja odottelin jo naurua ohiampumisesta, mutta sinne putosi! Minun vuoroni ampua seuraava.

Kakskyt yli tuli seuraava samaan puuhun. Laukaus ja lintu putosi. Sanoin Penulle, että kaksi lintua aamussaan on Linkonevan kiintiö. Nautitaan koko syksy.

Lähdimme hakemaan lintuja ja kuvasimme puun alla toisiamme.



Samaan puuhun tuli kolmas teeri.Säikähti meitä ja jatkoi matkaansa. Nauratti.Olisi ollut hyvä saada kuva Penusta kaksi lintua käsissään ja kolmas puussa. Ei kukaan olisi uskonut.

Mentiin laavulle istuskelemaan ja teetä juomaan. 130 metrin päähän tuli teeri, joka kotkotteli meille ja minä puhaltelin pilliin sille. Nautittiin! Kyllähän näitä saisi, mutta jotain rajaa! Kohta lensi aivan edestämme vielä 6 teertä, jotka pudottautuivat jo laskeutuakseen oikean puoleisiin puihin. Fluffy oli irti ja läksi perään. Taas sama nuhtelu takin alla kuin aikaisemminkin. Jokohan oppii?

Olipa aamujen aamu!

Illan kruunasi Penun ja Leksan valmistama juhlaillallinen. Graavilohta alkupalaksi ja karhun paistia pääruoaksi hyvän punaviinin kera. Huh, huh!

Pojat valmistelemassa juhlaillallista:



Tiistaiaamuna satoi ja tuuli. Sanoin, että tyhjän saa pyytämättäkin, mutta pojat eivät uskoneet. Jäin punkkaan; kiitos juhlaillallisen ja viininkin. Toisaalta kyllä tiesin kokemuksesta, ettei lintuja tulisi sellaisella säällä latvoihin ja oikeassa olin. Mitä minä sanoin!

Päivällä olimme metsävaltion mailla Linkonevan eteläpuolella. Muutamia hyviä seisontoja Fluffylla, mutta linnut olivat jo karkonneet. Leksakin näki metson, mutta kaukana.



Penu ja Leksa lähtivät keskiviikkona. Itse lähdin kaupunkiin täydentämään varastoja.Yksi välipäivä tiedossa ennenkuin viimeinen kaksikko saapuisi.

Markku ja Pekka tulivat torstaina hyvissä ajoin illan suussa. Saunottiin ja kertailtiin vanhoja metsästyskokemuksia vanhan Fluffyn kanssa. Tuntui, että silloin aina aurinko paistoi ja seisontoja oli yhtenään. Niin niitä olikin! Riekkoja vaikka kuinka paljon. Oli vastaseisonta ja vaikka kuinka monta hyvää tilannetta.

Markku



Aamulla itälaavulle tuli yksi teeri keskikuusen viereiseen puuhun. Pekka ampui ja näytti, että lintu putosi; kylläkin molemmat siivet heiluivat. Fluffy etsi koko Linkonevan, mutta lintua ei löytynyt.
Toista tilaisuutta ei annettu. Joitain seisontoja Fluffylla oli viikonlopun aikana, mutta ei yhtään tilannetta, että olisimme päässeet ampumaan. Ei aina voi olla hyvää tuuria!


Pekan kanssa uuden hirvitornin luona. Markku on antanut Jekkua ja sehän meitä naurattaa!




Karonkka oli kokonaisuudessaan yhtä juhlaa. Nyt seitsemännellä kymmenellä olevana voin sanoa, että hyvät ystävät ovat enemmän kuin pussillinen kultaa tai jalokiviä. Tätä karonkkaa on kiva muistella sitten kiikkustuolissa vanhainkodissa! Ehkä kahdeksannella kymmentä?