Aamulla vein Kalevin ja Aatoksen itälaavulle ja itse menin länsilaavulle. Eikös vaan kohta kajahtanut laukaus itälaavulta. Sitten toinen. Ajattelin, että kaksi lintua on tontissa. Kun aamun metsästys päättyi, lähdin Fluffyn kanssa kohti itälaavua. Ilman asetta tietysti. Aatos kertoi puhelimessa, että yksi lintu on nurin ison kuusen latvasta ammuttuna. Laitoin Fluffyn etsimään ja lintu hyppäsi ilmaan, joskin putosi heti kohta. Oli saanut osuman toiseen siipipankkoon.Fluffy nappasi linnun ilmasta ja antoi sen minulle.
Hyvä aamun ja metsästyskauden avaus. Ilmankos Aatoksen hymy oli korviin asti.
Päivällä menimme karhutien varteen; miksi karhutie? 6-7 vuotta sitten kohtasimme karhun sillä tiellä. Iso uros nousi takajaloilleen ja yritti saada meistä vainua. Lähti sitten metsään.
Kalevi esitteli asettaan Aatokselle.
Fluffy otti seisonnan tielle. Lähestyimme seisontaa ja kymmenkunta teertä hyppi lähipuihin. Fluffy tuli aivan hurjaksi; haukkui ja juoksi ympäriinsä. Ei uskonut mitään. Kuuma kauden avaus. Laitoin seisontapaikalle makuulle ja heitin takin päälle. Kovaa nuhtelua.
Jatkoimme tietä pitkin tauolle. Aseet tietysti kaukana istumapaikasta. Pyy tuli kahdenkymmenen metrin päähän puun oksalle. Aatoksen ase oli lähinpänä. Lintu hypähti ensin toiseen puuhun ja lähti sitten lentoon. Aatos ampui lentoon. Luulimme jo, ettei osunut, mutta sitten Kalevi löysi linnun polulta aika kaukaa ampumapaikasta. Aatoksella oli hyvä päivä!
Kalevista ja Fluffysta tuli kaverit!
Fluffy tormäili myös seuraavina päivinä ja aina sitten sama koulutus takin alla. Näyttää, että alkaa uskoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti