Luonnossa liikkujan kertomuksia. Ajatuksia elämästä, luonnosta - kaikesta, mikä mieltä koskettaa juuri nyt.
sunnuntai 5. huhtikuuta 2020
Kolmastoista päivä
Päivä valkeni aurinkoisena ja yön pakkanen väistyi aika nopeasti. Nyt klo 14.45 terassilla jo +6 astetta. Aika kova tuuli. Joki on vielä jään ja lumen peitossa.
Surun päivä! Pentti Linkola nukkui pois. Kunnioitin hänen elämäntapaansa. Mies eli niin kuin puhui. Vaatimattomasti. Hänen ajatuksensa, että maailmassa on liikaa ihmisiä ja että jopa toivoi jonkun mullistuksen tapahtuvan, toteutuu nyt. Korona tappaa ihmisiä kaiken aikaa.
Aika hyvän kuvan Linkolasta saa, jos lukee Eero Ale´nin kirjan " Linkolan soutajan päiväkirja".
Lähdimme vaihteeksi pohjoiseen. Ajoimme pitkin rajavyöhykkeen reunaa. Fluffy oli taas vauhdissa. Vaikka välillä ajoimme jäällä yli 40km/h vauhtia, niin Fluffy juoksi edelle. Mahtaa olla jalat maitohapoilla. Pitää hieroa illalla.
Naurattaa tuo kyltti. Eikös se ole aina omalla vastuulla ajamista, jos lähdet kelkkailemaan? Vai kelkkailenko Marinin vastuulla?
Tämä kyltti on Multijärven rannassa.
Ajoimme pitkin Multijärveä länteen rantoja pitkin. On todella hyvä liikkua jäällä, kun ei ole missään noussut vettä jäälle. Joinain talvina en ole uskaltanut lähteä ajamaan jäälle.
Aprikoimme Mikon kanssa, oliko kyseessä näätä vai joko lumikko tai minkki? Vaikutti liian pieniltä jäljiltä näädäksi. Siispä ehkä lumikko tai minkki.
Ajoimme Multijärveltä yli Heinolanniemen Tiirikkajärvelle. Mikko tuntee alueen kuin omat taskunsa. Ikänsä täällä olleena ja luonnossa liikkujana. Itse olin välillä pihalla kuin lumiukko :)
Mikon saunarannasta avautuu keväisin uskomaton näky. Joutsenet tulevat sulaan veteen jo varhain keväällä. Kovaa mekkalaa pitävät.
Ilma lämpenee kaiken aikaa. Nyt jo terassilla +7,6 astetta.
Todennäköisesti huomenna siirryn isommalle mökille ja siirryn suksikantaan. Oisko se sitten Pentti Linkolan mieleinen ilmastoteko? Hänen kunniakseen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti