Yhdeksäs päivä

Nyt alkaa olla se hetki, että olen tullut viikkopöllöksi. Päivät kuluvat ilman, että tarvitsisi katsoa kelloa. Myös viikonpäivät menevät sekaisin.

Viime yönä satoi kymmenen senttiä uutta lunta. Upean valkoista joka paikassa. Lumi tuli sen verran vaakatasossa, ettei puihin jäänyt mitään.  Mökkitielle kertyi sen verran, että oli jo hiukka vaikea ajaa päätielle. Pitänee auruuttaa tie vielä.

Olen tullut jo turraksi koronauutisille. Ei kiinnosta!

Kirsti houkuttelee palaamaan Toivalaan. Meni sinne tekemään suursiivousta ja lupasi palata viikonloppuna. Nyt kumminkin houkuttelee minuakin palaamaan. Olen henkisesti varautunut olemaan vähintään vappuun asti. Mietiskelen, pitääkö käydä välillä Toivalassa?

 Olen varustautunut olemaan vaikka juhannukseen saakka. Puita on riittävästi liiterissä ja kuivamuonaa vaikka kuinka. Mikäpä täällä hankien keskellä on olla? Kun nyt saisi Kirstinkin tulemaan tänne.  Jos tulee, niin siirrymme varmaankin isommalle mökille ainakin aina välillä.
Päästään järven jäälle hiihtelemään ja pilkille.

Pitää tuumailla tilannetta. Ulkona tähtitaivas ja pakastuu vauhdilla. Nyt -4,3.