Juhannuksen aikaa

Tulimme ennen juhannusta Penninkiin. Marke ja Sampo olivat tulleet aikaisemmin ja hakeneet jo täydennystä metsästyskoiriin. Rauha aivan lutunen bretoni; hyvä luonne.
Virkkulan Vesan kennelistä; sukua Fluffylle. Hyvät geenit, kuten kaikilla Vesan koirilla. Odotettavissa taas yksi loistava seisoja meidän kenneliin. Tulevana syksynä on Vilma vanhimpana ja varmimpana seisojana. Fluffyn näytön paikka ja Rauha saa vain katsella sivusta; liian nuori vielä metsälle.

Rauhallinen juhannus. Sampo ja Marke lähtivät aattona takaisin Mänttään. Jäimme Kirstin kanssa kahdestaan kolmen koiran kanssa juhannusta viettämään.

Loma alkoi jo minulla. Ja siltä tuntuikin!

Kalastelin joella. Ei mitään suurta saalista, mutta mitäs tuosta. Hermot lepäsivät. Sinisiä ajatuksia. Lomaa ISOILLA kirjaimilla...

Juhannuksen jälkeen puutarhan hoitoa pari päivää ja sitten taas takaisin vanhempien kanssa Puroniemeen ja Penninkiin.

Savukalaa ja selkäkipua

Ostin Muurikan sähkösavustimen tänne Penninkiinkin. Kotona Toivalassa sellainen on ollut käytössä jo viime kesästä. Rädyn Esko suositteli sitä Kiiskisen Tapsalle ja Tapsa sitten minulle. Ajattelin, että ei sähkösavustimella tee mitään, mutta olin taas kerran väärässä. Upea laite!

Puruja alakaukaloon reilu kahvikupillinen ja ritilälle kalat. Puolisen tuntia töpseli seinässä ja sinulla on upeasti savustetut kalat.

Nuo kuvassa näkyvät kalat ovat sitä todellista lähiruokaa; kalat eivät katiskasta päästyään huomanneet joutuvansa savustimeen ja sitten mahaani. Olin koko päivän syömättä ja söin koko pellillisen vain veistä apuna käyttäen.Olipa hyvää ja terveellistä!

Selkä reistailee, ettei mistään tule mitään. Vaivoin kävelen. Kävin kuitenkin autoilemassa Linkonevalle; lintuja ei näkynyt ollenkaan. Vain länsitien päässä oli iso jäniksen ronttonen. Pysähtyi tien viereen.

Katsoin netistä, että kanalintujen kuoriutumisaika on kesäkuun kahdella ensimmäisellä viikolla. Poikaset siis ovat jo luonnossa. Onneksi on hyttysiä ja mäkäriä riittävästi. Lämmintäkin ja kosteutta. Kaiken luulisi olevan kunnossa hyvää lintusyksyä ajatellen. Enää kaksi kuukautta metsästyksen alkuun!

Siltaprojekti

Silta saatiin valmiiksi; kiitos Aatoksen!

Ja tämän Tapsa pyysi liittämään mukaan. Toivoi automaattista toistoa sillalle, mutta menköön nyt vain tämä versio:



Itseltä meni selkä jo alle puolenvälin ja pystyin auttamaan vain vaivoin Aatosta.
Nyt on hyvä mennä uimaan ja joen toiselle puolelle. Moottorikelkkasilta tehdään vielä erikseen. Onneksi joen eteläpuolella on koivu estämässä sillalle ajoa. Ei tätä siltaa suunniteltukaan kelkoille vaan jalankulkijoille. Ja kyllä tuo ainakin sorsan painon kestää! :)

Uimaportaat tulevat varmaankin tänään Puroniemeen. Käyn hakemassa ne sieltä.
Väliaikainen uimalaituri puretaan pois. Siinä on niin hieno kivi alla; sen päältä voi perhostella. Aatoksen poika Kimmo perhosteli alkuviikolla ja saaliina siika, harri ja pari alamittaista "pilkkukalaa". Kyllä joessa kalaa on, kun vaan joutais pyytää.

Silta yli synkän virran

Aloitimme Aatoksen kanssa jo viime viikonloppuna sillan teon joen yli. 12 metriä jänneväli. Saimme rungon melkein valmiiksi ja Aatos kävi alkuviikosta tekemässä rungon välivahvistukset ja eteläpään pystytolpat valmiiksi. Teki vielä koelaudoituksen kannen suunnittelua varten.

Tulin poikkeuksellisesti jo keskiviikkona Penninkiin; alkaa olla lomatunnelmat ja normityö maistuu puulta. Täällä puutyöt maistuvat hunajalta! Aatos tulee aamulla ja kansi pitäisi olla iltapäivällä valmis. Sahailin jo viime viikonloppuna kansilaudat valmiiksi, joten eikun ruuvataan ne paikoilleen.

Mäkärät tulivat jo viime viikolla. Haravoin polun laiturille ja kun tulin takaisin, jalat olivat kuin haulikolla ammutut. Veri ihan valui mäkärien puremista.
Hyttyset ovat vielä jossain väijymässä. Samoin paarmat. Polttiaiset tulevat sitten viimeiseksi meidän iloksemme. Kuitenkin on ihan liioiteltua puhua hyttys- ym. ongelmasta täällä Kuusamossa. Päivällä ei mistään ötökästä ole sen enempää haittaa kuin vaikka Kuopiossa. Illalla tyynellä ilmalla on sitten hyttysiä, mutta niin on niitä myös Kuopiossa.

Mitä muuta superpitkänä viikonloppuna? Ei oikeastaan mitään erikoista. Linkonevalla käyn kuvaamassa ja suunnittelemassa laavun viimeistelyä. Yksi kelkkakin pitäisi viedä huoltoon jos vain saan sen yksin peräkärryyn. Polttopuutyötä loputtomiin, jos vain huvittaa. Kuitenkin askel kerrallaan... teen sitä, mikä hyvältä tuntuu itsestä ja pumpusta. Relaan!!

Miten olen tullut näin hajamieliseksi?

Uppeeta! Sain kuin sainkin uuden putken kameraan (Canonin EF 100-400mm f/4,5-5,6 L IS USM). Sitten Penningissä zoomailin ja huomasin sen vievän aika paljon virtaa. Etsin laukkua, jossa oli läppäri, lääkkeet ja laturit. Ei löytynyt; jätin kotiin...

Kun valitin jollekin asiakkaalleni muistin huononemista, hän selitti sen johtuvan vaan siitä, että muistiin kertyy niin paljon muistettavaa, ettei sen vuoksi kaikkea voi muistaa. Lohduttaako? Ei!

Siispä en lähtenyt Linkonevalle yöksi kuvaamaan. Ei lääkkeitä, ei laturia. Vain hidasta olemista, pikkuisen klapien tekoa ja romskun lukua. Kalastusta katiskoilla ja majavan kyttäämistä kiikkutuolista.

Kýttäsin majavaa aamuyölle asti; ei näyttäytynyt. Aamulla meni kahvi väärään kurkkuun, kun näin vasta-aallokon joessa. Majava loiskautti rannalta veteen ja lähti uimaan ylävirtaan. Kun sain kameran käteeni, majava sukelsi eikä enää näyttäytynyt. No virtakin oli jo vähissä kamerassa.

Ahvenia ja muutama siikakin meni katiskoihin runsain mitoin. Tytöt perkasivat niitä kolme tuntia. Ihan hyvänkokoisia kukkoahvenia. Kyllä Penningissä pysyy kalaruoassa, jos vaan jaksaa niitä kaloja käsitellä.

Tein pikku laiturin valmiiksi asti; venemiehen väliaikainen! Siis voi olla siinä seuraavat 30 vuotta. Pääsee portaita ylös. Vastavirtaan uiminen käy kyllä kunnon päälle. Saa uida kovaa pysyäkseen paikoillaan virrassa.Hyvä kuntoilupaikka.

Kalatkin viihtyvät syvennetyssä osassa. Ahvenia oli syvänteen katiskoissa huomattavasti enemmän kuin matalan veden katiskassa.

Seuraavana viikonloppuna aloitan sillan teon joen yli. Toimii sitten samalla kunnon laiturinakin. Kunhan muistan ottaa lääkkeet mukaan torstaina.