maanantai 6. kesäkuuta 2011

Miten olen tullut näin hajamieliseksi?

Uppeeta! Sain kuin sainkin uuden putken kameraan (Canonin EF 100-400mm f/4,5-5,6 L IS USM). Sitten Penningissä zoomailin ja huomasin sen vievän aika paljon virtaa. Etsin laukkua, jossa oli läppäri, lääkkeet ja laturit. Ei löytynyt; jätin kotiin...

Kun valitin jollekin asiakkaalleni muistin huononemista, hän selitti sen johtuvan vaan siitä, että muistiin kertyy niin paljon muistettavaa, ettei sen vuoksi kaikkea voi muistaa. Lohduttaako? Ei!

Siispä en lähtenyt Linkonevalle yöksi kuvaamaan. Ei lääkkeitä, ei laturia. Vain hidasta olemista, pikkuisen klapien tekoa ja romskun lukua. Kalastusta katiskoilla ja majavan kyttäämistä kiikkutuolista.

Kýttäsin majavaa aamuyölle asti; ei näyttäytynyt. Aamulla meni kahvi väärään kurkkuun, kun näin vasta-aallokon joessa. Majava loiskautti rannalta veteen ja lähti uimaan ylävirtaan. Kun sain kameran käteeni, majava sukelsi eikä enää näyttäytynyt. No virtakin oli jo vähissä kamerassa.

Ahvenia ja muutama siikakin meni katiskoihin runsain mitoin. Tytöt perkasivat niitä kolme tuntia. Ihan hyvänkokoisia kukkoahvenia. Kyllä Penningissä pysyy kalaruoassa, jos vaan jaksaa niitä kaloja käsitellä.

Tein pikku laiturin valmiiksi asti; venemiehen väliaikainen! Siis voi olla siinä seuraavat 30 vuotta. Pääsee portaita ylös. Vastavirtaan uiminen käy kyllä kunnon päälle. Saa uida kovaa pysyäkseen paikoillaan virrassa.Hyvä kuntoilupaikka.




Kalatkin viihtyvät syvennetyssä osassa. Ahvenia oli syvänteen katiskoissa huomattavasti enemmän kuin matalan veden katiskassa.

Seuraavana viikonloppuna aloitan sillan teon joen yli. Toimii sitten samalla kunnon laiturinakin. Kunhan muistan ottaa lääkkeet mukaan torstaina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti