Fluffyn loma alkoi!

Viimeinen lintujahtiviikonloppu meni. Naapuri-Jyrkin kanssa olimme latvalinnussa kolme aamua ja maastossa sen lisäksi päivällä.

Perjantaiaamuna tuli Linkonevalle vain yksi teeri, jota Jyrki pääsi ampumaan itälaavulta. Meni ohi ja teeri lensi terveenä pohjoiseen.

Lauantaiaamuna Aatoksen porukat ajoivat yhteismetsän palstan samaan aikaan kun olimme itälaavulla. Aamu oli latvalinnustukseen ihanteellinen, mutta vain kaksi teertä lensi ajomiesten karkoittamana Linkonevan yli.

Sunnuntaina oli myös loistava latvalintuaamu. Jyrki pudotti minut länsilaavulle ja meni itse itälaavulle. Parinkymmenen minuutin kuluttua kuului laukaus. Ukkoteeri oli ruokintapönttöjen puissa. Mutta taas ohilaukaus. Jyrkin pitänee tarkastaa aseensa kiikari. Länsilaavulla ei tapahtunut mitään.



Jyrki löysi riekkoja Petrin kallion läheltä.Hyvä! Onhan niitä metsässämme. Vanha ukkometso jäi kasvamaan länsitien kääntöpaikan maastoon. Lumessa paljon jälkiä. Fluffy sai sentään seisoa sitä yhden kerran. Jospa ensi syksynä onnistaisi.

Alueellemme jäi ihan hyvä lintukanta; riekkoja lukuisia, teeriä useita, pari ukkometsoa ja kolme koppeloa etelärajalle. Pyykanta jäi myös hyväksi.Latvalintuja tuli normaalia vähemmän; nehän tulevat laajemmalta alueelta ja Aatoksen mukaan lännessä oli todella vähän lintuja. Onneksi Venäjän puolelta tulee meille lintuja.

Syksyn saldo Penningistä kaiken kaikkiaan kaikkien metsästäjien saaliina: telkkä,neljä pyytä, neljä vanhaa ukkoteertä ja yksi poikateeri ja yksi poikametso.
Sanoisin, että sopiva määrä, kun ottaa huomioon, mitä jäljelle jäi.

Majava sai viime viikon aikana kaadettua toisen jo melkein valmiiksi nakertamansa haavan. Tyylikkäästi poikki joen se kaatui. Oli jo nakertanut kolmattakin puuta. Tekee patoa yllättävän kovavirtaiseen paikkaan. Koski kohisee. On kiva nähdä, saako sen padon kestämään? Niin kova virtaus siinä on.

Laitoin Penningin talviasentoon. Keittiön vesijohdot irroitin saunan päästä. Mökki laitettiin pakastumaan. Vain saunaan jäi lattialämpö ja vesispoileri päälle. Vesipumppu irti virrasta. Katsotaan, paljonko sähkölasku pienenee. Minun piti katsoa lukemat mittarista, mutta vanha kun olen, niin unohdin. Sampo saa ohi ajaessaan käydä katsomassa, niin voimme seurata sähkön kulutusta.

Voisin vaihtaa Fluffyn kanssa työpaikkaa. Fluffy tekee "töitä" kuusi pitkää viikonloppua vuodessa ja viettää sen jälkeen yli kymmenen kuukautta hyvin ansaittua vuosilomaa. Tähän pitää pyrkiä!

Toiseksi viimeinen lintuviikonloppu

Kuusamoon tuli alkuviikosta talvi. Camilla ja Mika tulivat jo alkuviikosta Penninkiin. Tiistaina tuli vajaa kymmenen senttiä lunta, joka sitten keskiviikon vesisateiden vuoksi katosi.Torstaina tuli vähän lisää uutta lunta ja pikkupakkanen.




Majava yrittää tehdä patoa ylävirtaan.On jyrsinyt useita haapoja lähes kaatumispisteeseen.Lopettanut kylläkin leimikon teon syystä tai toisesta.







Mika on ollut isänsä kanssa metsällä nelivuotiaasta saakka. Ja sen kyllä huomaa!
Intoa piisaa. Metsästi ilman koiraa alkuviikon. Oli hänellä kyllä yksi hyvä noutaja; Camilla.



Mika ampui pyyn joen yli ja Camilla etsi linnun joen toiselta puolen. Hyvä noutajan alku!

Mika sai kaksi pyytä alkuviikosta. Tulimme Kirstin kanssa torstaina.
Latvalintukelit eivät suosineet perjantaina eikä lauantaina; taisi Mikan usko jo loppua, kun kerroin Linkonevan latvalinnuista. Mutta sunnuntai sitten pelasti puheeni.




Olimme Kirstin kanssa länsilaavulla, josta yllä oleva kuva.Näimme vain yhden teeren lentävän itälaavulle, mutta kukerrusta piisasi. Kaikki teeret lensivät itälaavulle ja oli kiva kuunnella radiosta, kun Camilla ensin kertoi yhden teeren tulleen latvaan. Sitten kohta tuli ilmoitus, että kaveri tuli viereiseen puuhun. Sitten laukaus. Ohi! Kohta tuli lisää teeriä pohjoispuolen puihin ja kohta laukaus ja tieto pudotuksesta. HYVÄ! Mikan ensimmäinen latvalintu. Kohta uusi tieto linnuista ja laukaus. Taas pudotus. Uskomaton aamu Mikalle ja Camillalle.

Siirryimme itälaavulle ja Camilla ja Mika lähtivät etsimään lintuja. Toinen löytyikin heti, mutta toista etsivät Fluffyn kanssa pitkään. Itse lähdin etsimään lintua välijuotteelta, koska ajattelin heidän arvioineen matkan väärin. Teeri löytyikin heti, kun pääsin sille ampumalinjalle, josta oletin linnun löytyvän. Olen itse monta kertaa erehtynyt matkasta, mistä linnun löytää. Viimeksi Markku kertoi linnun olevan paljon kauempana, mistä itse sen luulin ampuneeni. Olisikin hyvä, jos joku toinen katsoisi ammuntatilanteessa tarkkaan, missä lintu on. Ammuntatilanteessa vain pyrkii osumaan; puu jää usein merkitsemättä.

Upea viikonloppu!

Oli todella hyvä juttu, että linnut tulivat Mikan ja Camillan näköpiiriin ja Mika onnistui ampumaan joululinnut, kuten äitinsä toivoi.
Yksi pikku juttu: Kun Mikaa onnittelin ammutuista linnuista hattu kädessä; Mika teki samoin ottamalla pipon pois päästänsä. Upseeri-isänsä kouluttama mies! Tästä pidän todella!



Luulen, että tästä taisteluparista tulee vielä todella kova pari.



Viikonloppu oli todella onnistunut nuorison kanssa. Ei tarvinnut odotella latvalintuun, jossa aikataulu on aika tärkeää. Pitää olla paikalla ennen auringon nousua, jos meinaa lintuja saada. Illat meni upeasti maailmaa parantaessa ja Mikaan tutustuessa. Upea tyyppi! Luontoihminen.

Ensi syksynä ei tarvinne Mikaa houkutella Penninkiin; pikemminkin pitää toppuutella!



PS.Mehtoja on Penninkiin johtavalla tiellä ihan potuttamaan asti, koska eivät ole meidän rajojen sisällä.

Maalintua latvassa

Lauantaina satoi iltapäivälle asti. Ei ollut mitään järkeä lähteä latvalintuun, joten odottelimme sateen loppumista. Kahden maissa sitten hieman kirkastuikin ja lähdimme autolla latvalintuun kameran kanssa. Kiepin uuden tien varrella oli lukuisia teeriä. Joitain hyviä kuvia saatiin, mutta myös paljon julkaisukelvottomia tuli mukaan.
Menimme länsilaavulle istuskelemaan. Teeri kukersi aivan lähellä; iltapäivällä kahden jälkeen?? Mikähän tämä juttu nyt on? Päätimme hakea aseet ja siirryimme itälaavulle kahville ja makkaranpaistoon. Kukerrus oli ohi ja vain yksi teeri lensi "kaakana".

Sunnuntaiaamu valkeni tuhruisena; ihan pilvessä ja sumua, niin että näkyvyys oli 100 metriä.
Itälaavulle heti seitsemän aikaan. Aatos soitti ja kertoi heidän tulevan hirviajoon maillemme.
En saanut kuin suojaverkon kiinni, kun Markku sanoi, että tuossahan on teeri latvassa ihan lähellä lammen puussa.

Olisi naurussa pitelemistä, jos näkisitte, mikä hässäkkä siellä verkon sisäpuolella alkoi taas kerran. Ensin en löytänyt sitä lintua, vaikka Markku kuinka osoitteli. Kun lopulta sain sen kiikaritähtäimeen, aloin etsiä hyvää asentoa. Tietysti seuraavaksi jäin kiinni kengistä verkkoon. Markku irroitti ja koppasi samalla Fluffyn syliinsä. Siirtyi sen kanssa minun selkäni taakse. "Kuopion ketterien nuoriso-osasto" siellä verkon sisällä temmelsi! Nauratti.

Lopulta löytyi hyvä asento. Laukaus ja ohi! Teeri vain katseli oksalta. Silloin Markku huomasi toiseen puuhun tulleen teeren. Otin taas tähtäimeen saman ensimmäisen teeren ja nyt putosi.Toinen teeri hypähti lentoon ja teki pienen kierroksen ja palasi toiseen puuhun takaisin. Uusi tähtäys ja putosi. Kaksi teertä heti puoli kahdeksan aamulla vierekkäistä puista. Ei paha!

Ajoketju läheni etelästä päin, joten päätimme lopettaa aamumetsästyksen tähän.

Viikonloppu oli Markun kanssa todella rentouttavaa. Kaksi "ketterää miestä" rauhallisesti vurrien metsässä ja suolla. Eihän näitä päiviä lueta elonpäiviksi. Näitä lisää!

Penningissä taas

Tulimme Soinisen Markun kanssa illan jo hämärtyessä Penninkiin.Kaksi koiruuttakin mukana; Fluffy ja Bianca. Ilma pilvinen, uhkaavan sateinen. Lämpötila yhdeksän astetta.

Saunottiin, syötiin ja parannettiin hiukan maailmaa. Huomista suunniteltiin; onneksi Petrin iso porukka oli luontoystävällistä ja jättivät ampumatta lähes kaiken näkemänsä saaliin. Niin sitä pitää! Jää jotain meillekin ainakin katsottavaksi.

Huominen aamu ei näytä lupaavalta latvalintuun. Saatamme jopa jättää väliin. Tuulta 4 ms ja sadetta. Tuskin on latvaan menijöitä.

Päivemmällä menemme länsirajaa ensin länsilaavulle ja sitten yhteismetsän palstaa aivan lampien rantoja kierrellen takaisin mökille. Ei ole intoa kulkea itärajaa, koska Fluffysta ei ole takeita. Meneekö Venäjälle vai ei?

Markku on siitä hyvä kaveri, että hötkyilyt on taakse jäänyttä elämää, jos niitä hötkyilyjä on ylipäänsä ollutkaan. Mottona, että "kiire on ihmisten keksintö".
On kivaa metsästää ilman kiirettä; kaikessa rauhassa vain lähdetään ja liikutaan metsässä. Nähdäänkin enemmän lintuja, kun ei suotta hötkyillä.

Saalis on sivuseikka. Nautitaan metsästä ja luonnosta.Katsotaan koiran toimintaa aivan rauhassa.

Tällaista on kunnon metsästys!