Majava yrittää tehdä patoa ylävirtaan.On jyrsinyt useita haapoja lähes kaatumispisteeseen.Lopettanut kylläkin leimikon teon syystä tai toisesta.
Mika on ollut isänsä kanssa metsällä nelivuotiaasta saakka. Ja sen kyllä huomaa!
Intoa piisaa. Metsästi ilman koiraa alkuviikon. Oli hänellä kyllä yksi hyvä noutaja; Camilla.
Mika ampui pyyn joen yli ja Camilla etsi linnun joen toiselta puolen. Hyvä noutajan alku!
Mika sai kaksi pyytä alkuviikosta. Tulimme Kirstin kanssa torstaina.
Latvalintukelit eivät suosineet perjantaina eikä lauantaina; taisi Mikan usko jo loppua, kun kerroin Linkonevan latvalinnuista. Mutta sunnuntai sitten pelasti puheeni.
Olimme Kirstin kanssa länsilaavulla, josta yllä oleva kuva.Näimme vain yhden teeren lentävän itälaavulle, mutta kukerrusta piisasi. Kaikki teeret lensivät itälaavulle ja oli kiva kuunnella radiosta, kun Camilla ensin kertoi yhden teeren tulleen latvaan. Sitten kohta tuli ilmoitus, että kaveri tuli viereiseen puuhun. Sitten laukaus. Ohi! Kohta tuli lisää teeriä pohjoispuolen puihin ja kohta laukaus ja tieto pudotuksesta. HYVÄ! Mikan ensimmäinen latvalintu. Kohta uusi tieto linnuista ja laukaus. Taas pudotus. Uskomaton aamu Mikalle ja Camillalle.
Siirryimme itälaavulle ja Camilla ja Mika lähtivät etsimään lintuja. Toinen löytyikin heti, mutta toista etsivät Fluffyn kanssa pitkään. Itse lähdin etsimään lintua välijuotteelta, koska ajattelin heidän arvioineen matkan väärin. Teeri löytyikin heti, kun pääsin sille ampumalinjalle, josta oletin linnun löytyvän. Olen itse monta kertaa erehtynyt matkasta, mistä linnun löytää. Viimeksi Markku kertoi linnun olevan paljon kauempana, mistä itse sen luulin ampuneeni. Olisikin hyvä, jos joku toinen katsoisi ammuntatilanteessa tarkkaan, missä lintu on. Ammuntatilanteessa vain pyrkii osumaan; puu jää usein merkitsemättä.
Upea viikonloppu!
Oli todella hyvä juttu, että linnut tulivat Mikan ja Camillan näköpiiriin ja Mika onnistui ampumaan joululinnut, kuten äitinsä toivoi.
Yksi pikku juttu: Kun Mikaa onnittelin ammutuista linnuista hattu kädessä; Mika teki samoin ottamalla pipon pois päästänsä. Upseeri-isänsä kouluttama mies! Tästä pidän todella!
Luulen, että tästä taisteluparista tulee vielä todella kova pari.
Viikonloppu oli todella onnistunut nuorison kanssa. Ei tarvinnut odotella latvalintuun, jossa aikataulu on aika tärkeää. Pitää olla paikalla ennen auringon nousua, jos meinaa lintuja saada. Illat meni upeasti maailmaa parantaessa ja Mikaan tutustuessa. Upea tyyppi! Luontoihminen.
Ensi syksynä ei tarvinne Mikaa houkutella Penninkiin; pikemminkin pitää toppuutella!
PS.Mehtoja on Penninkiin johtavalla tiellä ihan potuttamaan asti, koska eivät ole meidän rajojen sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti