Lauantaina satoi iltapäivälle asti. Ei ollut mitään järkeä lähteä latvalintuun, joten odottelimme sateen loppumista. Kahden maissa sitten hieman kirkastuikin ja lähdimme autolla latvalintuun kameran kanssa. Kiepin uuden tien varrella oli lukuisia teeriä. Joitain hyviä kuvia saatiin, mutta myös paljon julkaisukelvottomia tuli mukaan.
Menimme länsilaavulle istuskelemaan. Teeri kukersi aivan lähellä; iltapäivällä kahden jälkeen?? Mikähän tämä juttu nyt on? Päätimme hakea aseet ja siirryimme itälaavulle kahville ja makkaranpaistoon. Kukerrus oli ohi ja vain yksi teeri lensi "kaakana".
Sunnuntaiaamu valkeni tuhruisena; ihan pilvessä ja sumua, niin että näkyvyys oli 100 metriä.
Itälaavulle heti seitsemän aikaan. Aatos soitti ja kertoi heidän tulevan hirviajoon maillemme.
En saanut kuin suojaverkon kiinni, kun Markku sanoi, että tuossahan on teeri latvassa ihan lähellä lammen puussa.
Olisi naurussa pitelemistä, jos näkisitte, mikä hässäkkä siellä verkon sisäpuolella alkoi taas kerran. Ensin en löytänyt sitä lintua, vaikka Markku kuinka osoitteli. Kun lopulta sain sen kiikaritähtäimeen, aloin etsiä hyvää asentoa. Tietysti seuraavaksi jäin kiinni kengistä verkkoon. Markku irroitti ja koppasi samalla Fluffyn syliinsä. Siirtyi sen kanssa minun selkäni taakse. "Kuopion ketterien nuoriso-osasto" siellä verkon sisällä temmelsi! Nauratti.
Lopulta löytyi hyvä asento. Laukaus ja ohi! Teeri vain katseli oksalta. Silloin Markku huomasi toiseen puuhun tulleen teeren. Otin taas tähtäimeen saman ensimmäisen teeren ja nyt putosi.Toinen teeri hypähti lentoon ja teki pienen kierroksen ja palasi toiseen puuhun takaisin. Uusi tähtäys ja putosi. Kaksi teertä heti puoli kahdeksan aamulla vierekkäistä puista. Ei paha!
Ajoketju läheni etelästä päin, joten päätimme lopettaa aamumetsästyksen tähän.
Viikonloppu oli Markun kanssa todella rentouttavaa. Kaksi "ketterää miestä" rauhallisesti vurrien metsässä ja suolla. Eihän näitä päiviä lueta elonpäiviksi. Näitä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti