Syksyn viimeiset metsästykset

Nevalan Mikko on emeritus Rajakurvari, joka asuu noin 5 km päässä Penningistä. Mikko tuntee meidän metsät kuin omat taskunsa. Onhan hän kotoisin tältä alueelta ja lisäksi toiminut rajakurvarina alueella. On metsästänyt oman saksanseisojansa kanssa Linkonevan reunamilla muinoin.

Oli puhetta, että metsästäisimme yhdessä ja kutsu jäi ihan viime tippaan metsästyskauden loppuun. Ensi vuonna pitää metsästää aikaisemmin!

Mikko on minun mieleen ihan kuin Aatoskin. Hötkyily ei kuulu heidän molempien juttuun. Ei ole kiire minnekään; lähdetään kun lähdetään. Rauhallisesti Fluffyn perässä vurrien. Seurataan luontoa ja kuulostetaan kaikkia ääniä. Katsellaan kaikkia jälkiä; luetaan luontoa. Tästä pidän!



Keli Mikon kanssa oli haastava. 20 cm nuoskalunta ja siinä välissä rahiseva kohva. Fluffy haki todella hyvin lumesta huolimatta. Lukuisia seisontoja. Olimme entisen Elorannan Kieppiin menevän tien varrella.
Kutsun tietä karhutieksi, koska kohtasimme karhun kyseisellä tiellä joskus 6-9 vuotta sitten.

Kaksi seisontaa oli ylitse muiden. Ensimmäinen oli seisonta keskellä tiellä. Katsoi suolle päin ja seisoi tiukasti monta minuuttia.
Kun lähestyimme Fluffya, niin kaksi teertä lähti n. 60m päästä suon reunasta. Rahina oli liian kova.



Heti kohta tuli uusi seisonta. Fluffy seisoi n. 10 metrin päässä tien reunasta taas katse suon reunaan. Mikko lähti Fluffyn luokse seisonnalle ja minä jäin kuvaamaan tielle. Taas sama tilanne; teeret lähtivät n. 60 metrin päästä suon reunalta.



Mutta hyvää molemmissa seisonnoissa; Fluffy ei lähtenyt perään vaan jäi seisomaan paikoilleen. Hyvä, hyvä! Koulutus on hyvällä mallilla. Ensi syksystä tulee vielä parempi. Uskon niin.

Mikon kanssa saunoimme ja paransimme maailmaa...Sanoin Mikolle, että on tapana, että vieras käy uimassa joessa; oli keli mikä tahansa. Uskoi!



Eeva tuli hakemaan Mikkoa hyvissä ajoin. Ehkä ensi syksynä parannamme maailmaa koko yön?

Seuraavana aamuna lähdin yksin länsilaavulle. Uskomaton aamu! Ihan sumuinen; näkyvyys vain muutamia kymmeniä metrejä. Matkalla laavulle näin kahdeksan metsoa; kolme koppeloa ja viisi mustaa. Nyt kyllä jää todella hyvä kanta talvehtimaan.







Kaksi ukkometsoa lähti lentoon. Heittolaukaus kameralla auton ikkunasta.


Linkonevalla ei mitään tapahtumia. Menin länsilaavulle istumaan kameran kanssa. Päätin, ettei enää toiseksi viimeisenä metsästyspäivänä tarvitse ampua. Kivääri jäi autoon. Olen lintuni ampunut tälle syksylle; kaksi ukkoteertä samasta kuusesta keskellä Linkonevaa. Se riittää!

Minun piti olla vielä keskiviikkoon asti, mutta sekä keli että sateinen sää muutti suunnitelmat. Pistin Penningin talviasentoon eli irroitin keittiöön menevät putket vesijärjestelmästä. Saunassa on lämmöt, koska vesijärjestelmän tyhjennys on turhan vaikeaa.Mökki kylmilleen ja saunassa lattialämmitys pitää vesijärjestelmän elossa. Jos ja kun talvella tullaan Penninkiin. Ehkä jo jouluksi?

Syksy oli kokonaisuudessaan ihan hyvä. Linkonevalta ammuttiin samaan takuuvarmaan kuuseen neljä ukkoteertä. Mika ampui vuokramaalta yhden sen lisäksi. Yksi pyy ammuttiin Lämsän erän alueelta. Siis kuusi lintua kaiken kaikkiaan. Voin väittää, että emme verottaneet lintukantaa enemmän kuin uustuotanto on. Pikemminkin päinvastoin. Jää todella hyvä kanta talveksi; kunpa talvesta tulisi hyvä linnuille. Paljon lunta eikä kohvaa hangessa.

Lintua ja kalaa

Syyslomaviikolla Camilla ja Mika olivat koko viikon Penningissä.



Mitäs me metästäjät...Camilla ja Cappuccino



Mika ja Fluffy


Itse olin molempina syysloman viikonloppuina Penningissä. Viimeisenä viikonloppuna tuli myös Mikan isä Miki.



Mika kalasti joella ja saikin joitain harreja. Kun Miki tuli, pojat kävivät joella metsästyksen jälkeen, vaikka oli todella kylmä ilta. Itse viihdyin kämpässä saunaa lämmittäen.



Fluffysta on tullut Mikan koira metsällä. Jätin Fluffyn välipäiviksi Penninkiin ja Mika ja Camilla metsästivät Fluffyn kanssa joka päivä. Kaikesta näkyy, että Fluffy on ottanut Mikan omaksi metsästyskaverikseen. Hyvä niin!



Latvalinnut oli hakusessa koko viikon 42. Kun nuoret oli itälaavulla, niin teeret oli kaukana lännessä. Ei mitään mahdollisuuksia. Siis tyhjää koko viikon laavuilla. Harmi, kun Miki ei nähnyt yhtään teertä Linkonevalla. Alkusyksy oli selvästi parempi.



Metsästäessä toisena viikonloppuna tuli aika vähän tilanteita. Fluffy kyllä seisoi muutamia kertoja aika pitkäänkin ja joku teerikin lähti, mutta saalista ei saatu. Mika oli saanut yhden teeren välillä viikkoa. Teeri oli ollut maassa ja Mika pääsi ampumaan.





Joen alkulähteillä

Miki on hyvä seuramies. Juttelimme yömyöhään. Nuorison kanssa Miki jatkoi vielä senkin jälkeen, kun olin jo mennyt yöpuulle. Sai Camillan myymään yhden korviksistaan, jonka kävi heittämässä jokeen. Camilla katui kauppaa aamulla ja heti Kuopioon tullessa kävi ostamassa uuden. Ei auttanut Mikin pyynnöt vähentää lävistyksiä. Itse olen jo aika päivää sitten luovuttanut ne pyynnöt. Jospa joskus...



Camilla kuvasi ainakin 700-800 kuvaa viimeisenä viikonloppuna. Nyt blogissa vain Camillan kuvaamia kuvia.



Viikko 42 oli todella pettymys. Luulin, että linnut tulisivat enemmän latvaan kuin tulivat. Toisaalta ei ollut sellaisia pakkasaamuja, joita tähän aikaan normaalisti on. Onko nyt ilmaston lämpeneminen todella purrut? En usko. Vuodet ovat erilaisia..



Fluffy huilaa pitkän päivän jälkeen takkatulen ääressä

Parasta kuitenkin, että nuoret viihtyvät Penningissä. Se lämmittää iskän mieltä!

Takuuvarma kuusi

Linkonevalla on keskellä iso kuusi, joka on takuuvarma. Matkaa itälaavulta tasan 160m. Tänä syksynä oli ammuttu kaikki kolme teertä samasta puusta. Menimme Kirstin kanssa laavulle puolta tuntia ennen auringon nousua. Minulla oli mukana Kuuselan Reijon tekemä teeripilli. Sillä pillillä kukerretaan. Olin jo kaivannut kukerruspilliä. Minulla oli vain suhauttelupilli.

Joimme teetä ja minä opettelin kukerruspillin käyttöä. Ja pilli toimi! Kymmentä vaille kahdeksan Kirsti huomasi kuusen latvaat lentävän teeren. Siellähän se jökötti. Otin ensin pari kuvaa ja sitten asettauduin ampuma-asentoon.



Varmaan vaimon läsnäolo hermostutti; ammuin kolme laukausta ohi. Teeri vain katseli puolelta toiseen; mikähän tässä ympärillä suhisee? Vasta neljäs laukaus pudotti. Tuli kuin rukkanen alas. Tuuli aika kovasti. Aamulla jopa epäilin, että tuleeko lintuja ollenkaan.

Ei kylläkään tullut kuin tuo yksi.



Illalla tulevat Camilla ja Mika. On Mikan vuoro huomisaamuna hermoilla. Ollaan kaikki neljä itälaavulla ja Mikan vuoro on aloittaa.
Katsotaan kuinka käy.

Kuuskymppis- synttärikaronkka

Lähdin valmistelemaan 60-karonkkaa; 11 päivän metsästysputki hyvien kavereiden kanssa. Kaverit vaihtuvat muutaman päivän välein ja itse metsästän koko ajan.

Jyrkiä odotellessa ajelin seuraavana torstaiaamuna metsäautoteitä aseena vain kamera. Lintuja näkyi; tuo kuvan naaras oli karhutien varressa. Neljä hyppäsi lähipuihin. Tuo kuvan lintu jäi ihan tien viereen.



Jyrkin kanssa käveltiin paljon, mutta linnut oli jossain muualla. Mutta hauskaa oli.

Lauantaina Penu liittyi seuraan.



Sunnuntaina Jyrkin lähdettyä, lähdimme Penun kanssa länsiväylälle. Majavarakennustyömaan lähellä Fluffyi seisoi joen yli. Metso juoksi ja Fluffy hyppäsi joen yli. Metso tuli ihan meitä vastaan ja Penu ampui kahdesti. Haravoimme alueen huolella, mutta lintua ei löytynyt. Siellä se odottaa seuraavaa kohtaamista.

Illalla tuli Leksa.



Maanantai oli hyvä päivä monessa suhteessa. Aamu alkoi TODELLA hyvin Linkonevalla. Istuimme Penun kanssa itä-laavulla. Leksa istui länsi-laavulla.
Klo seitsemän tuli ensimmäinen teeri keskikuusen latvaan. Penu sai ampua ensin. Ampui aseellani ja odottelin jo naurua ohiampumisesta, mutta sinne putosi! Minun vuoroni ampua seuraava.

Kakskyt yli tuli seuraava samaan puuhun. Laukaus ja lintu putosi. Sanoin Penulle, että kaksi lintua aamussaan on Linkonevan kiintiö. Nautitaan koko syksy.

Lähdimme hakemaan lintuja ja kuvasimme puun alla toisiamme.



Samaan puuhun tuli kolmas teeri.Säikähti meitä ja jatkoi matkaansa. Nauratti.Olisi ollut hyvä saada kuva Penusta kaksi lintua käsissään ja kolmas puussa. Ei kukaan olisi uskonut.

Mentiin laavulle istuskelemaan ja teetä juomaan. 130 metrin päähän tuli teeri, joka kotkotteli meille ja minä puhaltelin pilliin sille. Nautittiin! Kyllähän näitä saisi, mutta jotain rajaa! Kohta lensi aivan edestämme vielä 6 teertä, jotka pudottautuivat jo laskeutuakseen oikean puoleisiin puihin. Fluffy oli irti ja läksi perään. Taas sama nuhtelu takin alla kuin aikaisemminkin. Jokohan oppii?

Olipa aamujen aamu!

Illan kruunasi Penun ja Leksan valmistama juhlaillallinen. Graavilohta alkupalaksi ja karhun paistia pääruoaksi hyvän punaviinin kera. Huh, huh!

Pojat valmistelemassa juhlaillallista:



Tiistaiaamuna satoi ja tuuli. Sanoin, että tyhjän saa pyytämättäkin, mutta pojat eivät uskoneet. Jäin punkkaan; kiitos juhlaillallisen ja viininkin. Toisaalta kyllä tiesin kokemuksesta, ettei lintuja tulisi sellaisella säällä latvoihin ja oikeassa olin. Mitä minä sanoin!

Päivällä olimme metsävaltion mailla Linkonevan eteläpuolella. Muutamia hyviä seisontoja Fluffylla, mutta linnut olivat jo karkonneet. Leksakin näki metson, mutta kaukana.



Penu ja Leksa lähtivät keskiviikkona. Itse lähdin kaupunkiin täydentämään varastoja.Yksi välipäivä tiedossa ennenkuin viimeinen kaksikko saapuisi.

Markku ja Pekka tulivat torstaina hyvissä ajoin illan suussa. Saunottiin ja kertailtiin vanhoja metsästyskokemuksia vanhan Fluffyn kanssa. Tuntui, että silloin aina aurinko paistoi ja seisontoja oli yhtenään. Niin niitä olikin! Riekkoja vaikka kuinka paljon. Oli vastaseisonta ja vaikka kuinka monta hyvää tilannetta.

Markku



Aamulla itälaavulle tuli yksi teeri keskikuusen viereiseen puuhun. Pekka ampui ja näytti, että lintu putosi; kylläkin molemmat siivet heiluivat. Fluffy etsi koko Linkonevan, mutta lintua ei löytynyt.
Toista tilaisuutta ei annettu. Joitain seisontoja Fluffylla oli viikonlopun aikana, mutta ei yhtään tilannetta, että olisimme päässeet ampumaan. Ei aina voi olla hyvää tuuria!


Pekan kanssa uuden hirvitornin luona. Markku on antanut Jekkua ja sehän meitä naurattaa!




Karonkka oli kokonaisuudessaan yhtä juhlaa. Nyt seitsemännellä kymmenellä olevana voin sanoa, että hyvät ystävät ovat enemmän kuin pussillinen kultaa tai jalokiviä. Tätä karonkkaa on kiva muistella sitten kiikkustuolissa vanhainkodissa! Ehkä kahdeksannella kymmentä?

Metsästyskauden avaus

Tulimme Kalevin kanssa Kuusamoon ja Penninkiin 11.9. illalla. Aatos oli jo lämmittänyt saunan. Ilta meni suunnitellessa seuraavaa aamua ja tietysti piiputkin piti putsata.

Aamulla vein Kalevin ja Aatoksen itälaavulle ja itse menin länsilaavulle. Eikös vaan kohta kajahtanut laukaus itälaavulta. Sitten toinen. Ajattelin, että kaksi lintua on tontissa. Kun aamun metsästys päättyi, lähdin Fluffyn kanssa kohti itälaavua. Ilman asetta tietysti. Aatos kertoi puhelimessa, että yksi lintu on nurin ison kuusen latvasta ammuttuna. Laitoin Fluffyn etsimään ja lintu hyppäsi ilmaan, joskin putosi heti kohta. Oli saanut osuman toiseen siipipankkoon.Fluffy nappasi linnun ilmasta ja antoi sen minulle.

Hyvä aamun ja metsästyskauden avaus. Ilmankos Aatoksen hymy oli korviin asti.




Päivällä menimme karhutien varteen; miksi karhutie? 6-7 vuotta sitten kohtasimme karhun sillä tiellä. Iso uros nousi takajaloilleen ja yritti saada meistä vainua. Lähti sitten metsään.

Kalevi esitteli asettaan Aatokselle.



Fluffy otti seisonnan tielle. Lähestyimme seisontaa ja kymmenkunta teertä hyppi lähipuihin. Fluffy tuli aivan hurjaksi; haukkui ja juoksi ympäriinsä. Ei uskonut mitään. Kuuma kauden avaus. Laitoin seisontapaikalle makuulle ja heitin takin päälle. Kovaa nuhtelua.

Jatkoimme tietä pitkin tauolle. Aseet tietysti kaukana istumapaikasta. Pyy tuli kahdenkymmenen metrin päähän puun oksalle. Aatoksen ase oli lähinpänä. Lintu hypähti ensin toiseen puuhun ja lähti sitten lentoon. Aatos ampui lentoon. Luulimme jo, ettei osunut, mutta sitten Kalevi löysi linnun polulta aika kaukaa ampumapaikasta. Aatoksella oli hyvä päivä!

Kalevista ja Fluffysta tuli kaverit!



Fluffy tormäili myös seuraavina päivinä ja aina sitten sama koulutus takin alla. Näyttää, että alkaa uskoa.

Fluffylta löysät pois!

Pari viikonloppua on mennyt Fluffya kouluttaessa. Niin sanotusti olen ottanut löysiä pois. Hyvin on mennyt; ei karkaile eikä juokse jänisten perään. Tulee sopivin välein katsomaan isäntää ja taas matka jatkuu.





Lintusyksystä näyttää tulevan huonompi kuin viime syksystä. Teiden varsilla ei ole aamuisin niin paljon lintuja kuin viime syksynä. Jotain kuitenkin saatiin tänä aamuna Kirstin kanssa kameran eteen.

Latvateeri oli samassa puussa kuin viime vuonna. Viimevuotisella koitti elokuun viimeinen päivä.




Lähdimme katselemaan muiden teiden varsia, koska aamu oli taivaallinen. Pakkasta niin, että auton ikkunat oli jäässä. Sumua ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Aivan tyyntä.

Yksi koppelo oli heti tiellä.




Kuvasin sitä ja se siirtyi tien viereen ja hävisi kanervikkoon. Silloin tuli näkyviin musta metso. Olivat siis yhdessä.





Töitä nyt pari päivää ja tiistai-iltana sitten tosi toimiin, kun metsästys alkaa. Olen aika toiveikas, koska Fluffy toimii nyt hyvin. Kai joitain tilanteita tulenee pitkin syksyä, vaikka nyt linnut ovat muualla. Linnuilla on siivet ja tilanne voi muuttua heti kohta. Muutama vuosi sitten tuli Venäjältä sellainen teeriparvi, etten ole milloinkaan nähnyt niin suurta. Niitä oli satoja. Niitä odotellessa...

Kesäloman viettoa

On ollut olevinaan niin paljon tekemistä loman aikana, etten ole saanut riviäkään blogiin.
Ensin puutarhan hoitoa ja varastojen järjestelemistä. Sitten Kuusamossa; ensin yksin toista viikkoa Penningissä ja sitten Kirstin kanssa pari viikkoa sekä Penningissä että Puroniemessä.

Kävimme metsänhoitoyhdistyksen ammattilaisten kanssa läpi metsien tilan. Sampo ja Aatos käveli heidän mukanaan pitkin metsiä. Itse menin laavulle keittelemään valmiiksi kahvia, kun kahlasivat metsän läpi itälaavulle. Ei tarvitse tehdä mitään oleellista vielä viiteen vuoteen.Tietysti raivata voisi, jos olisi tekijöitä. Polttopuuta saisi vaikka kuinka jokivarresta. Pitänee palkata joku nuori metsuri tekemään.

Kalaa tuli sekä Penningistä että Puroniemestä yllin kyllin. Liikaakin!



Verkkoja ei voinut pitää niin paljon kuin olisin halunnut, koska hukuimme kalaan.Puroniemessä tuli taimen, haukea, ahventa, säynettä, muikkua ja tietysti särkeä aina ämpärillinen ohessa. Lokeilla oli riemujuhlaa niemen päässä. jonne kuskattiin ne särjet.

Penningissä kaksi katiskaa pitää hyvin kalassa pienen joukon; haukea ja ahvenia joka päivä riittämiin.

Majava jatkaa rakentamista yläjuoksulla reilun parin sadan metrin päässä mökistä. Insinöörille on tullut vain arviointivirhe, kun todella paksu haapa jäi konkeloon ja vieläpä väärään suuntaan.





Pienempiä haapoja majava oli pätkinyt puolen metrin haloiksi ja pinonnut siistiin kasaan. Uskomaton elukka.



Lintutilanne näyttää huolestuttavalta. Vaikuttaa siltä, että poikueet epäonnistuivat totaalisesti. Vain vanhoja lintuja näkyi.
No 40 päivän päästähän sitten tiedetään todellisuus, kun jahti alkaa.

Reilun viikon päästä lähdemme jo kyyhkyjahtiin Etelä- Suomeen. Niitä ainakin kuuleman mukaan on runsaasti.

Takaisin Penninkiin neljän päivän jälkeen

Hämmästytti!

Neljässä päivässä lumet lähti. Ämmänsaaren eteläpuolella ei ole enää ollenkaan lunta. Kuusamoa lähestyessäni sentään lumimäärä lisääntyi, mutta ero viime sunnuntaihin oli huomattava. Penningin pihassa lähes kaikki lumi on hävinnyt. Joki on jo laskenut viime sunnuntaista yli 30 senttiä. Ei tule tänä vuonna enää tulvaa.

Huomenna suunnittelimme Aatoksen kanssa vievämme puukuorman itälaavulle. Ihan viimeinen hetki! Saas nähdä onnistummeko. Lunta ei ole enää ainakaan etelärinteellä, joten kelkoilla ajamme sulaa pitkin. Puut ovat kuitenkin aivan lopussa ajatellen syksyn jahtia.On paljon helpompi viedä kelkalla puita nyt kuin sitten syksyllä käsin perässä vetäen. Siis nyt yritämme!

Katiskat vedessä. Jokohan ahventen kutu on käynnissä?

Yksin hiljaisuudessa pitkästä aikaa. Nautin todella!

Joen sulamista seuraten

Menimme Matin kanssa torstai-iltana Penninkiin. Haimme Puroniemestä kelkan, jonka jätin sinne Nuorgamin reissun jälkeen. Sampo kertoi joen olleen umpijäässä vielä edellisenä viikonloppuna, mutta Kuusamossa satoi koko viikon. Joki olikin yllätykseksi jo auki ehkä kolmen metrin leveydeltä. Vesi oli kohonnut jo aivan laiturin kannatinparrujen korkeudelle. Veden alla pilkotti vielä jää.



Haimme seuraavana päivänä kolme säkkiä kauroja Linkonevalle levitettäviksi. Perjantaina satoi. Tapasimme Mikon kotitalonsa luota ja Mikko kertoi metsässä olevan ihan hyvä kelkkakeli, koska kelkkaa upotti jo pohjaan saakka, joten ajaminen sujui hyvin.

Lauantaina lähdimme kokeilemaan. Vanha Lynx ei petä koskaan! Muutamalla vedolla hörähti käyntiin, vaikka ei oltu koskettu koko talvena. Kyllä siinä Kanadan kauhut, Arctic Catit, jäävät toiseksi.

Linkoneva oli ihan yhtä vesillä kuin kaksi vuotta aiemmin juuri samana ajanjaksona. Piti katsoa tarkkaan, minne ajoi.Metsäjuosteiden vieressä kun ajoi, niin pysyi pinnalla. Silti vesi roiskui ajaessa. Kaksi säkkiä levitimme sekä lammen rantaan että pohjoispuolen metsäjuotteelle, josta Mika ampui viime syksynä kaksi teertä.



Maailma parantui kahvia juodessa. Vettä satoi, mutta ei se tahtia haitannut.Katto piti vettä.

Joki jatkoi kasvuaan ja levittäytyi yhä laajemmaksi. Ei kumminkaan tullut vielä kannaksen yli.



Sunnuntaiaamu valkeni kirkkaassa auringon paisteessa ja oli pikkupakkanen. Lähdimme viemään viimeistä säkkiä Linkonevalle.



Veimme kaurat ruokintapönttöjen viereen kauas länteen, pohjoispuolelle suota. Sanoin Matille, että länsilaavun edessä on paljon vettä lähellä ojaa, mutta koitetaan päästä laavulle. Ajoin edeltä ja pääsinkin tielle. Matilla ei mennyt yhtä hyvin. Upposi siihen syvimpään kohtaan letossa. Kaivoimme aikamme ja kelkka upposi aina vaan syvemmälle. Toivoton yritys! Sovittiin, että Matti menee tekemään länsilaavulle tulet ja kahvit ja minä lähden hakemaan mökiltä vinssin ja köyttä. Ohitin uponneen kelkan ja jäin saman tien itse kiinni. Kaivoimme ja kelkka upposi aina vaan syvemmälle. Meillä oli molemmilla lämpösaappaat ja vettä oli polveen asti. Meillä oli siis märkäsaappaat jaloissa ja aika lämpimät olivat tässä nollakelissä, vaikka olivat täynnä vettä.





Lähdimme laavulle pitämään tuumaustaukoa. Molemmat kelkat suossa, ei lumikenkiä mukana. Ei mitään mahdollisuutta saada kelkkoja irti. Soitin Mikolle, joka sanoi, että soita rajavartiostoon. Soitin ja lupasivat tulla, mutta kestäisi pari tuntia. Siispä kahvittelimme ja otimme aurinkoa laavun takana.Kuivattelin sukkia.

Lopulta kaksi nuorta miestä tuli isoilla kelkoilla ja varusteena paljon köyttä ja liinoja. Päätettiin, että vetokelkka pysyy tiellä, jos köysi riittäisi; ja riittihän se. Iso Lynx veti ylämäkeen ja Catti irtosi helposti.Minä Catissa ja en pystynyt ohjaamaan, kun liina oli jalaksessa kiinni. Ojan reunalla kelkka kaatui ja minä pää edellä ojaan, jossa oli puoli metriä sohjovettä.Kastuin aivan läpikotaisesti ja toinen jalkani oli kelkan alla puristuksessa. Onneksi pojat saivat kelkan pois jalan päältä eikä jalalle käynyt kuinkaan.



Vanha Lynx lähti vielä helpommin suosta. Ei haavereita.

Kiitimme kurvareita ja joimme vielä lähtökahvit. Sitten mökille ja saunaan. Oli mulla vasemman kainalon alla yksi kuiva paikka. Muuten kaikki vaatteet läpimärät.



Viikonloppu meni rauhassa ilman kiirettä. Söimme hyvin Matin laittamaa ruokaa. Saunottiin, keskusteltiin ja nukuttiin paljon. Näin se hyvä viikonloppu sujuu. Ensi viikonloppuna takaisin! Nyt ei enää kelkat uppoa, vai? Kuuluisia viimeisiä sanoja:)

Ai niin kuka Matti?



No Voipion Matti tietysti!