Vapun odotusta

Penningissä taas. Kolme työntäyteistä päivää takana. Loputkin lumet ovat sulaneet. Joki ei tulvikaan tänä vuonna, koska lumet haihtuivat tuulien mukana taivaalle. Viime viikonloppuna vesi nousi sentin tunnissa ja arvuuttelimme, nouseeko vesi tulvimaan joen mutkassa olevan niemen yli. Vesi nousi poissaollessani vain kolme senttiä. Seurasimme veden korkeutta yhdestä käppyräkoivusta, joka on kaarellaan joen yllä.

Ajattelin sahata valmiiksi pöllipinosta osan, että tytöt voivat sitten työn juhlapäivänä pilkkoa niitä pilkekoneella. Saha toimi aluksi kuin unelma, koska Aatos oli teroittanut terän. Toisen tankillisen aikana terä oli jo niin tylsä, että piti tarttua viilaan. Luulin osaavani, mutta en osannutkaan. Vaikka kuinka viilasin muka oikeassa kulmassa terää, niin ei se vaan toiminut. Sahaamisesta tuli puun polttamista poikki. Piti lopettaa.

Lähdin katselemaan Linkonevalle lintuja. Viime talvena Metsähallitus aloitti harvennushakkuut Polvivaaran alueella, joka on meidän tilan eteläpuolella.
Ihmettelin jo aiemmin, miksi eivät kuljeta puita pois roudan aikana.
Nyt oli vastassa puurekka.

Pahin kelirikkoaika. Tie ei meinaa kestää edes Volvoa. Nyt puita ajetaan 20-30 tonnin painoisella rekalla. Taitaa tulla jollekin taholle kalliiksi tien kunnostaminen entiselleen. Olemme tien toiseksi suurin osakas Metsähallituksen jälkeen, joten pitänee pitää puolensa, että tie korjataan asianmukaisesti. Mutta ei meidän kustannuksella.

Hain Kirstin bussilta illan suussa. Kun ajoimme takaisin Penninkiin, niin rajalla oli tiellä ukkoteeri. Fluffy kävi autossa ihan kuumana. Meinasi mennä ikkunan läpi.

Kannoimme tavarat sisään ja kuinka ollakaan Fluffy livahti pihalle. Arvasin, että lähti teeren perään. Ajoin autolla rajalle ja sieltähän se juoksi teeren jäljiltä autolle. En oikein voinut moittiakaan; eihän koira tiedä, että on koirien kiinnipitoaika. Isännän vika!









Odottelemme veljeä ja veljen vaimoa. Koukkaavat "pikku mutkan" Mäntästä Rovaniemen kautta Kuusamoon.Lähtivät liikkeelle jo ennen viittä. Tulenevat kuuden-seitsemän aikaan illalla.

Selkäkipuja ja vitutusta... Persujen puolesta sitä vitutusta!

Pitäisikö aloittaa? Anteeksi rakas päiväkirjani, mutta en ole jaksanut kirjoittaa, kun selkäni hajosi. Nyt taas uudestaan Penningissä ja selkä jo paljon parempi.En ole saanut nukutuksi sitten viime käynnin ollenkaan ja siksi ei ole huvittanut kirjoittaakaan.

Ai miksi vituttaa Persujen puolesta? Facebookissa vilisee rasistisia kommentteja Persuista. Ne, jotka kirjoittavat Persuista, ovat niitä täysin suvaitsemattomia ihmisiä, jotka joutaisivat TODELLA muuttaa ulkomaille, niin kuin uhkailevat!

Kusipäitä koko joukko!

Ps. Äänestin Kokoomusta.


Koski kohisee...

Saunassa kävin ja nyt istun terassilla kirjoitellen ja kuunnellen koskea. Upeaa...
Fluffy varmaan kiroilee koiran kiroilua, kun on narussa edessäni. On koirien kiinnipitoaika ja Fluffy ei pysy pihapiirissä, vaan juoksentelee ympäri metsiä. Siksi kiinni. Lähistöllä pesii varmaan koppeloita ja niillä alkaa olla munat pesässä.

Pääsiäiseen...

Olimme joukolla pääsiäislounaalla Penningissä. Söimme teeripaistia; toisen ammuin Linkonevalta ja toisen "metsästivät" Kirsti ja Marketta Lämsänkyläntieltä. Teeri oli juuri törmännyt autoon ja makasi tiellä, jolloin Kirsti pyysi Markettaa pysäyttämään auton ja kävi hakemassa teeren autoon. Putsasin sitten teeren paistikuntoon ja laitoimme sen pakkaseen odottamaan pääsiäistä.

Pääsiäisenä tytöt tekivät urosmehiläisen työt; halkoivat hirmuisen pinon puita ja kasasivat ne kuivumaan kevätaurinkoon.

Urakan jälkeen tytöt menivät saunaan ja sitten lihaksia venyttelemään koskeen vastavirtaan uimaan. Jäätävässä vedessä; jäitä virtasi jatkuvasti virran mukana.

Mummi ja Vaari silminnähden nauttivat kosken kohinasta.

Nyt yksin Penningissä. Kirsti tulee huomenna ja Sampo ja Marke lauantaina.
Vappua juhlitaan metsän keskellä kosken kohinassa; ei mitään häiriötekijöitä. Nautitaan luonnon rauhasta ja lintujen laulusta. Ihanaa!

Kevät edistyy vauhdilla

Lähdimme aikaisin liikkeelle. Mummi ja Vaari halusivat nähdä Petrin kallion ja muutenkin tutustua maisemiin. Yöllä oli mennyt hiukan pakkaselle, joten hanki kantoi hieman. Viikossa lumet ovat vähentyneet merkittävästi. Joen pinta on noussut varmaan 40 cm muutamassa päivässä. Aika harvat 80-vuotiaat lähtevät viiden jälkeen aamulla moottorikelkkaretkelle, mutta meidän vanhemmat lähtivät. Oli aika ryttyyttävää kyytiä, kun kannot ja mättäät olivat jo esillä. Välillä kelkka meinasi kaatua, mutta rajavartioiden reitillä oli sitten lopulta jo ihan hyvä ajaa.

Linkonevalla keitimme kahvit ja levittelimme 200 kg kauroja linnuille.Vain yksi teeri istui latvassa ja kukerteli. Missä lienevät muut? Korppeja lenteli taivaalla iso parvi. Näinköhän karhu on tappanut poron tai hirven, jota korpit sitten havittelivat.

Kävimme heittämässä vanhemmat mökille ja kiertelimme Sampon kanssa Linkonevan laitoja. Löysimme tämän aamuiset karhujen jäljet. Emo oli mennyt pentuineen. Emoa upotti välillä ihan pohjaa myöten, kun taas pentua aamuinen hanki oli kannatellut hyvin.

Kyllä alueellamme on paljon karhuja. Nämä jäljet olivat vain 400 metrin päässä mökistä. Olemme siis varsinaisella karhualueella osin siitä syystä, että karhuja tulee Venäjän puolelta kaiken aikaa.Siis tulee ja menee. Rajan takana on täysin asumatonta aluetta noin 60 km rajasta. Kyllä sille alueelle jokunen karhu mahtuu tallustelemaan. Kyllä elokuussa voisi edes yhden karhun verottaa. Saas nähdä!?

Vaalipäivänä

Linkonevalla lumi sulaa vauhdilla; eilisen päivän aikana meni ihan vesille. Joutsenpariskunta syö kauroja ruokintaautomaatilta. Etsiskelin karhun paluujälkiä, mutta ei osunut silmiin.Eilen illalla ajoin Tammelantien ja tutkin penkkoja. Näyttää siltä, että karhu on talvehtinut metsästysalueellamme, koska ei ole tullut Tammelantien yli. Toisaalta karhu vaeltelee päivän aikana jopa 60 km niin etten voi olla asiasta varma. Toivottavasti pysyy kuitenkin syksyyn asti lähialueilla, että olisi metsästettävää elokuun 20.päivä.

Jokikin alkaa sulaa myös sillan kahtapuolta. Virtaus yläjuoksulla voimistuu joka päivä ja jäälauttoja kulkee virran mukana kohti Penninkijärveä.

Kyllä pääsiäisenä päästään vielä kelkoilla. Itärajan ura kestää hyvin ajoa ja muualla kelkka uppoaa suohon asti, mutta siinä voi hyvin ajaa. Pitää vaan varoa kantoja ja isompia nyppylöitä. Kaikki ojat ovat ihan täynnä vettä, että varovainen saa kyllä olla.

Karhujahdin suunnittelua

Olin tänään karhunmetsästyskurssilla, kuten aiemmin kirjoitin. Hyvä kurssi; paljon uutta tietoa tulevan syksyn karhun metsästykseen.

Suunnittelemme alustavasti seuraavanlaista ohjelmaa:
Kokoontuminen 19.8. Puroniemeen.
Hieman koulutusta karhunmetsästykseen illan aikana ja luonnollisesti piipun putsausta.
Porukkaa on alustavasti tulossa paikallisia karhunmetsästäjiä viisi. Siis kolme koiraa ohjaajineen ja kaksi joukkueenjohtajaa. Mäntästä tulossa 7-8 miestä, Kuopiosta 5-6 ukkoa ja Hesasta ehkä 4-5.

Hankimme luvat sekä valtion maille Polvivaaraan että Lämsän erän alueille naapuriin. Silloin meillä on käytössä yli 10 000 ha. Kurssilla kävi selväksi, että karhu saattaa juoksuttaa koiraa 60 km takaa-ajettuna. Aluetta siis tarvitaan.

Metsästys tapahtuu passituksena tilanteiden mukaan. Kolme koiraa metsään ohjaajineen ja passitus aluksi esim. rajavyöhykkeen rajapylväille. Jos ja kun joku koira saa karhun ylös, joukkueenjohtajat suunnittelevat passituksen tarpeen mukaan. Paikallisasiantuntemus on silloin valttia!

Metsästämme la-su ja majapaikkoina sekä Penninki että Puroniemi. Elokuussa on onneksi lämmintä, koska jos porukkaa tulee paljon yli 20, niin osa nukkuu teltoissa tai sitten lattialla. Kyllä sopu sijaa antaa...

Kunnon peijaiset pidämme joka tapauksessa...karhun kanssa tai ilman!

Teerenpeliä ja karhun laukkaa

No tulihan se viimein! Yöpakkanen. Aamulla klo viisi oli -3.9 astetta. Lähdin ennen kuutta Linkonevalle. Hangella oli noin viiden sentin kohva. Kun ajoi vauhdilla, ei juurikaan upottanut, mutta haluan vurria hitaasti ja katsella luontoa ja jälkiä, joten aina välillä perä upposi kymmenkunta senttiä.

Ajoin Sampon palstan laitaa ja juuri kun kurvasin Lassen palstan puolelle, lähti seitsemän teertä maasta. Lensivät kohti länsitietä Ulkulammelle päin.
Linkonevalle tullessa keskellä olevassa puussa oli iso ukkoteeri. Menin laavulle verkon taakse ja soitin pilliä. Vastaili soittoon. Kukerrusta kuului kaikkialta ja manasin, että kiikari jäi mökille.

Huomasin hangella liikettä lähellä latvassa istuvaa ukkoteertä. Siellä oli käynnissä teerenpeli; kolme kukkoa vikitteli yhtä naarasta.
Kaikenkaikkiaan siellä oli kuusi teertä. Jotkut oli ajettu pois pelistä.









Lähdin kiertämään etelän kautta yhteismetsän puolelle tavoitteena lopultakin nähdä Ulkulampi. Aivan meidän etelärajaa oli aamulla mennyt karhu tien yli. Juuri samasta paikkaa, josta talvella meni ilves.

Karhu siis tuli lännestä ja oli menossa rajalle päin. Kun ajoin suonotkelmaa pitkin kohti Ulkulampea, niin seurasin karhun tulojälkiä. Oli käynyt juomassa Penninkiluomanjoen alussa, siis Ulkulammen pohjoispäässä. Jostain syystä oli juossut parilaukkaa jäällä. Olisiko kylmä hyräyttänyt?

Jotenkin tulee hiukan epävarma olo, kun tietää karhun olevan ihan lähellä. Varmaan siinä ensimmäisessä tienylityskohdassa olimme ihan lähekkäin; niin tuoreet jäljet olivat.

Olisin tarvinnut tänään kaverin, koska hanki ei kuitenkaan kantanut kokonaan ja tuli epävarma olo ajella yksin. Kahdestaan uskaltaa mennä pahoihinkin paikkoihin, koska apu on lähellä. Lähdin siis samoja jälkiä takaisin...






Joki on todella sulanut nopeasti. Ei vielä tulvi, mutta virtaus on kova. Istun kiikkutuolissa terassilla, enkä muuta musiikkia kaipaa. Kosken kohina on niin rauhoittavaa.

Vein viime viikonloppuna tehdyn penkin Petrin kalliolle. Tulevana syksynä siinä voi levähtää rankan mäen jälkeen. Antaa hengityksen tasaantua ja nauttia päivän ensimmäinen Bisse; Holsten merkkinen (0% alk) ,kai? :)

Kevättä

Tulin illan suussa Penninkiin. Tie ja piha aivan sulia. Joki virtaa jo yli parin metrin leveydeltä. Leveys kesällä 6-8 metriä. Nyt lumi kehystää jokea ja lumi putoaa jokeen kunhan vesi tarpeeksi syö sitä alta päin.

Joutsenet lentelevät. Aivan pimeälläkin kuuluu niiden kailotus.

Kävin jo saunassa ja istuin pitkän aikaa keinutuolissa terassilla. Sampo keksi, että tuodaan toinen keinutuoli Puroniemestä tänne. On kuin lännen leffoissa; isäntä istuu kiikkutuolissa ja katselee horisonttiin.

Odottelen yhä yöpakkasta. Pahalta näyttää, koska yhäkin on 3,3 astetta plussalla. Miten Foreca jatkuvasti ennustaa väärin? Lupaa sentään neljää pakkasastetta.

No huomenna kumminkin Linkonevalle oli pakkasta tai ei. Kaurat on levitettävä linnuille. Jos on pakkasta, niin vien jo pari penkkiä syksyä varten oikeille paikoilleen. Katsotaan aamulla tilanne.

Karhunmetsästyskurssi

Lähden taas viikonlopuksi Penninkiin. Yksin. Kunpa Foreca nyt onnistuisi säätiedotuksessaan, koska taas kerran lupaa tulevan pakkasöitä viikonlopuksi.

Lauantaina Kuusamossa järjestetään karhunmetsästyskurssi, joka tulee kuin "Manulle illallinen", koska suunnittelemme syksyksi karhujahtia. Saan näin tuoretta oppia todellisilta asiantuntijoilta. Luennoitsijoina riistapäällikkö Keijo Kapiainen, suurpetotutkijat Erik S Nyholm ja poikansa Kai-Eerik Nyholm.

Kurssi on kokopäiväinen ja lähes ilmainen, koska 20 euron kurssimaksu sisältää parit kahvit ja keittolounaan. Mielenkiintoista kuunneltavaa ja katsottavaa varmaankin.

Perjantain aion viettää Penningin maastossa, jos yöpakkaset toteutuvat. Lumet lähtevät vauhdilla, koska päivälämpötilat ja usein yölämpötilatkin ovat olleet jo pari viikkoa plussalla. En olisi uskonut kevään tulevan niin kohinalla. Pitää viedä lisää kauraa pälvipaikoille hanhia varten. Joutsenet kyllä varmaan syövät osan.

Vielä pari päivää...

Poliittisten toimittajien pelleilyä

Olen seurannut vaalikeskusteluja vähän niin kuin toisella silmällä. Yksi merkillepantava havainto on, että kaikilla toimittajilla on jäänyt levy päälle. Lähes koko aika kuluu EU:n takuiden käsittelyyn; ikäänkuin se olisi maailman tärkein asia. Unohdetaan vanhukset, lapset ja normaali elämä kokonaan.

Pitäisikö vaalikeskustelujen toimituskunta vaihtaa kokonaan?

Mielestäni pitäisi!

Puuhastelua ja silmäniloa

Kun Aatos sahasi kaatunutta isoa kuusta, niin sen tyvi osoittautui lahoksi; osin ontoksi. Siitä saadaan 4-5 kpl telkänpönttöjä. Kokeeksi Aatos teki yhden ja ripusti sen suoraan terassin eteen joen varteen. Näyttää kuin se olisi ollut siinä aina. Ulkokuori kuusta kuorineen ja pohja ja katto ruskeaa vaneeria.

Iltapäivällä päikkärien jälkeen aloin viimeistellä penkkejä. Aatos sahasi paksun kuusen halki ja höyläsin ja hioin pinnan sellaiseksi, ettei tikkuja tartu housuihin.
Kuten aiemmin kirjoitin, viemme ne taukopenkeiksi viime syksynä löytämillemme hyville taukopaikoille. Neljä-viisi ukkoa istuu hyvin penkeillä.

Vaikka on ihan paska keli kelkkailla, niin Linkonevalle oli pakko päästä. Laavulla istuessa mieli rauhoittuu. Siellä voi istua vaikka kuinka kauan.
Ilokseni havaitsin, että joutsen- pariskunta oli jo tullut nevalle. Siellä ne keskustelivat äänekkäästi keskenään. Koko viime kesän pariskunta oli siellä. Hiukan keljutti, koska joutsenet häätävät helposti hanhet pois, mutta sulassa sovussa viime kesänä oli sekä hanhet että tämä joutsenpariskunta. Kumminkin eri päässä Linkonevaa. Nevalla ei ole vielä sulaa kohtaa, joten joutsenet joutuvat lentämään muualle sulaan veteen. Kauraa siellä on kyllä syödä asti. Pitää ensi viikonloppuna vielä viedä lisää sinne, missä ne nyt majailivat.

Sauna alkaa olla valmis. Aurinko paistaa ja ensi yönä taitaa sitten mennä pakkaselle. Huomenna pitää vaan lähteä kotiin niin että aamulla voin tehdä pienen lenkin maastossa. No onhan sekin tyhjää parempi.

No jospa ensi viikonloppuna onnistaa pakkasten suhteen...

Polttopuutalkoot

Aatos tuli käymään. Eikä vain käymään, vaan pilkkomaan kaverina pöllipino. Sanoin, että ei pilkota kuin tunnin ajan ja sitten saunotaan. Aatos varmaan ymmärsi väärin; heh!
Tunnin kuluttua koko pino oli pätkitty. No enhän minä sitä ollut ajatellut...

Aatos toi vielä linnunpöntönkin, jonka ripusti mäntyyn. Terassilta voimme sitten seurata tinttien puuhia.

Aamu alkoi yhtä pilvisenä kuin eilenkin. Foreca veikkaa säätä päin prinkkalaa. Ei pakkasta koko yönä. Tämän viikonlopun kelkkailut on kelkkailtu. Upottaa pohjaa myöten. Lähdemme katsomaan isoa kaatunutta kuusta; teemme siitä pari istuinta. Toinen sijoitetaan Petrin kalliolle ja toinen Sonjan kalliolle.

Oman kehon mukaan

Keho ilmoitti klo viisi, että kannattaa lähteä Linkonevalle teeriä katsomaan.

Oli ihan pohjia myöten upottava keli. Vain rajakurvarien reitillä ei paljoa upottanut. Petrin palstalta lähti teeripariskunta lentoon ja naaras jäi jonkin matkan päähän puun latvaan istumaan. Antoi kuvata kaikessa rauhassa.

Muuta ei sitten Linkonevalla ollutkaan.








Joki alkaa sulaa vauhdilla. Monia aukkoja on jo ilmestynyt ja vanha ylityspaikka virtaa jo täysillä, joten pitää mennä yli kurvarien sillan kautta. Pilvinen päivä. +1. Missä viipyy yöpakkaset, että pääsisi hankikelillä joka paikkaan?

Hyvä päivä polttopuiden tekoon...siinä pino odottaa.

Teen pikkuhiljaa juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu. Ei kiirettä minnekään...

Uniikkipuukkojen tekijä

Sainpa puukon! Upeaa käsityötä ja uniikkikappale, kuten kaikki Tepon tekemät puukot.
Kahva visakoivua ja terä parasta laatua USA:sta. Kyllä kelpaa käyttää. Teppo sanoi, että hakkaa vaikka polttopuita Penningissä. Kyllä kestää! Tuppi myös Tepon tekemä; ihmettelen tuota nahan käsittelytaitoa.Istuu kuin valettu eikä putoa vahingossa.

Jos joku haluaa puukkoja vaikka lahjaksi, niin suosittelen:

teppo-hamalainen@luukku.com
Teppo Hämäläinen
puh. 040 5542061

Mielen vapaus

Juteltiin eilen Kirstin  kanssa  yksin olemisesta. Kuinka lähden taas yksin Penninkiin. Miksi en pyydä ketään kaveriksi? Miksi? Sanoin, yksin olemisessa on se hyvä puoli, että keho määrää tahdin. Oma keho. Ei toisen.  Aamulla herään, kun herään. Nousen aamupalalle juuri silloin, kun mieleni tekee. Kun siltä tuntuu, lähden luontoon tutkimaan eläinten liikkeitä ja etsimään yöllisiä jälkiä. Kaikki päivän toiminnot tapahtuvat vain ja ainoastaan omilla ehdoillani. Se on elämisen vapautta! Mielen vapautta.


Mietin, että joku on joskus laulanut samasta asiasta ja sitten muistinkin sen laulun:
Maailma on kaunis

Kaikki työpäivät kuluvat muiden ehdoilla. Kellotuksen olen itse määritellyt töiden mukaan. Vaikka kuinka hyvin olen suunnitellut työviikon, niin joskus joku asiakas on myöhässä ja rytmi menee sekaisin tai joku tunkee väliin, koska on särkyä.Ja taas hyvin kellotettu päivä menee sekaisin. Vain Penningissä yksin ollessa saan todella rauhoittua ja tehdä asiat oman rytmini mukaan.Siksi taaskin Penninkiin...ja yksin!

Kevättä kohti

Kaksi viikkoa sitten ilves vieraili ihan mökin tuntumassa yöllä. Koirat haukkuivat hurjana.
En vielä yöllä tiennyt miksi. Aamulla lähdimme Linkonevalle ja huomasimme ilveksen jäljet. Oli käynyt vain 70 metrin päässä mökistä. Kierrellyt pitkin joen vartta ruokaa etsien.Sama ilves, joka on ollut laavun lähellä koko talven. Kuulemma syö 50-70 jänistä vuodessa. Onneksi noita jäniksiä riittää jäljistä päätellen.

Taas olen päässyt pahimman yli; on jo keskiviikko ja huomenna kohti Penninkiä. Kirsti menee Rukalle juoksukaverinsa kanssa hiihtämään ja me Biancan kanssa Penninkiin. Harmi, kun Fluffy on Sampolla hoidossa. Nyt alkaa olla jo ainakin koirankestävää hankea.

Koko alkuviikon lupaili huonoa säätä Kuusamoon. Nyt Foreca näyttää yöpakkasta ja päivällä aurinkoa. Jokohan hanki kestää ajella ja hiihdellä missä vain?  Toivon!

Virossa lenteli lintuparvia isoina lauttoina kohti pohjoista. Varmaan lentotoimintaa on jo havaittavissa Penningissäkin. Pitää myös mennä aikaisin aamulla Linkonevan laavulle katsomaan, joko teeret ovat aloittaneet teerenpelin.Jo kaksi viikkoa sitten aamulla oli metsässä linnunlaulua; suorastaan "huusivat" meille, että kevät on tullut.

Täyttelin metsästysseuroille vuokrasopimuksia. Hirviluvat ovat haussa ja annamme kahdelle seuralle luvan metsästää hirviä alueillamme ja myös luvan käyttää laavua.

Vielä tämä ja huominen. Kyllä tämä tästä!

Majavajahtia ja silmänkääntötemppuja

Torstaina lähdimme majavajahtiin Viroon. Mukaan lähti Tapsa Kuopiosta, Rape Mikkelistä ja Petri Hesasta. Mukana oli lisäksi Teppo ja Timo, jotka tulivat omalla kyydillä Etelä-Suomesta.

Tapsa myhäilee

Rape

Optikko Laitinen näyttää silmänkääntötempun Petrille

Jahdin majapaikkana oli Kapten Michel Kurgo Villa aivan Pärnun keskustassa. Majatalo, joka on ollut majapaikkana jo Venäjän vallan aikanakin. Nyt saneerattu viimeisen päälle. Todella siistiä ja ruoka aivan gourmet-tasoa. Kaikki järjestelyt ja kuljetukset toimivat hyvin.

Olimme ehkä pari viikkoa liian aikaisin, koska osa joista oli vielä jäässä ja majavat eivät liikkuneet kaikkialla. Majavat olivat Euroopan majavia, jotka ovat Suomessa rauhoitettuja. Ne pesivät jokien reunoilla onkaloissa toisin kuin Kanadan majavat.  Syönnösjälkiä paljon.

Jahtiin mentiin illan suussa ja oltiin ihan pimeään asti. Mielestäni jo liiankin pimeään, koska kiväärin kiikari ei ollut tarpeeksi valovoimainen, että olisin pystynyt ampumaan siinä pimeydessä. Ensimmäisenä jahti-iltana emme nähneet juuri mitään, mutta toisena jahti-iltana tapahtumia oli jo runsaasti. Yhtä majavaa ammuttiin, mutta se sukelsi karkuun. Kaikki muut näkivät majavia, mutta minun arpaonni oli passipaikan suhteen huono. En nähnyt vilaustakaan majavista. Mutta ihan sama! Raitista kevätilmaa riittävästi. Joki solisi edessäni. Lintuparvet lensivät laumoittain kohti pohjoista. Sinisiä ajatuksia siinä hiiren hiljaa istuskellessa tai seisten.
Kyllä jahti on aina jahtia!

Viro on täynnä Neuvostoliiton aikaisia rapistuneita rakennuksia. Huoneeni ikkunasta näkyi viereisen urheilukentän katsomo. Ränsistynyt ja jo parhaat päivänsä nähnyt. Korjaamalla saisi tietysti vielä hyvän, mutta taitaa olla niin paljon saneerauskohteita, ettei urheilukatsomo ole siinä listassa alkupäässä.

Kaiken kaikkiaan tämä jahtimatka oli järjestelyiltään tähän astisista ylivoimaisesti paras. Tulemme varmasti käyttämään heidän palveluksiaan uudestaan. Ehkä loppukesästä villisikajahti ennen meidän metsästyskauden alkua tai sitten vasta meidän jahtikauden loputtua loppusyksystä.