Ajoin Sampon palstan laitaa ja juuri kun kurvasin Lassen palstan puolelle, lähti seitsemän teertä maasta. Lensivät kohti länsitietä Ulkulammelle päin.
Linkonevalle tullessa keskellä olevassa puussa oli iso ukkoteeri. Menin laavulle verkon taakse ja soitin pilliä. Vastaili soittoon. Kukerrusta kuului kaikkialta ja manasin, että kiikari jäi mökille.
Huomasin hangella liikettä lähellä latvassa istuvaa ukkoteertä. Siellä oli käynnissä teerenpeli; kolme kukkoa vikitteli yhtä naarasta.
Kaikenkaikkiaan siellä oli kuusi teertä. Jotkut oli ajettu pois pelistä.
Lähdin kiertämään etelän kautta yhteismetsän puolelle tavoitteena lopultakin nähdä Ulkulampi. Aivan meidän etelärajaa oli aamulla mennyt karhu tien yli. Juuri samasta paikkaa, josta talvella meni ilves.
Karhu siis tuli lännestä ja oli menossa rajalle päin. Kun ajoin suonotkelmaa pitkin kohti Ulkulampea, niin seurasin karhun tulojälkiä. Oli käynyt juomassa Penninkiluomanjoen alussa, siis Ulkulammen pohjoispäässä. Jostain syystä oli juossut parilaukkaa jäällä. Olisiko kylmä hyräyttänyt?
Jotenkin tulee hiukan epävarma olo, kun tietää karhun olevan ihan lähellä. Varmaan siinä ensimmäisessä tienylityskohdassa olimme ihan lähekkäin; niin tuoreet jäljet olivat.
Olisin tarvinnut tänään kaverin, koska hanki ei kuitenkaan kantanut kokonaan ja tuli epävarma olo ajella yksin. Kahdestaan uskaltaa mennä pahoihinkin paikkoihin, koska apu on lähellä. Lähdin siis samoja jälkiä takaisin...
Joki on todella sulanut nopeasti. Ei vielä tulvi, mutta virtaus on kova. Istun kiikkutuolissa terassilla, enkä muuta musiikkia kaipaa. Kosken kohina on niin rauhoittavaa.
Vein viime viikonloppuna tehdyn penkin Petrin kalliolle. Tulevana syksynä siinä voi levähtää rankan mäen jälkeen. Antaa hengityksen tasaantua ja nauttia päivän ensimmäinen Bisse; Holsten merkkinen (0% alk) ,kai? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti