 | ||
| Tapsa myhäilee |
 |
| Rape |
 |
| Optikko Laitinen näyttää silmänkääntötempun Petrille |
Jahdin majapaikkana oli Kapten Michel Kurgo Villa aivan Pärnun keskustassa. Majatalo, joka on ollut majapaikkana jo Venäjän vallan aikanakin. Nyt saneerattu viimeisen päälle. Todella siistiä ja ruoka aivan gourmet-tasoa. Kaikki järjestelyt ja kuljetukset toimivat hyvin.
Olimme ehkä pari viikkoa liian aikaisin, koska osa joista oli vielä jäässä ja majavat eivät liikkuneet kaikkialla. Majavat olivat Euroopan majavia, jotka ovat Suomessa rauhoitettuja. Ne pesivät jokien reunoilla onkaloissa toisin kuin Kanadan majavat. Syönnösjälkiä paljon.
Jahtiin mentiin illan suussa ja oltiin ihan pimeään asti. Mielestäni jo liiankin pimeään, koska kiväärin kiikari ei ollut tarpeeksi valovoimainen, että olisin pystynyt ampumaan siinä pimeydessä. Ensimmäisenä jahti-iltana emme nähneet juuri mitään, mutta toisena jahti-iltana tapahtumia oli jo runsaasti. Yhtä majavaa ammuttiin, mutta se sukelsi karkuun. Kaikki muut näkivät majavia, mutta minun arpaonni oli passipaikan suhteen huono. En nähnyt vilaustakaan majavista. Mutta ihan sama! Raitista kevätilmaa riittävästi. Joki solisi edessäni. Lintuparvet lensivät laumoittain kohti pohjoista. Sinisiä ajatuksia siinä hiiren hiljaa istuskellessa tai seisten.
Kyllä jahti on aina jahtia!
Viro on täynnä Neuvostoliiton aikaisia rapistuneita rakennuksia. Huoneeni ikkunasta näkyi viereisen urheilukentän katsomo. Ränsistynyt ja jo parhaat päivänsä nähnyt. Korjaamalla saisi tietysti vielä hyvän, mutta taitaa olla niin paljon saneerauskohteita, ettei urheilukatsomo ole siinä listassa alkupäässä.
Kaiken kaikkiaan tämä jahtimatka oli järjestelyiltään tähän astisista ylivoimaisesti paras. Tulemme varmasti käyttämään heidän palveluksiaan uudestaan. Ehkä loppukesästä villisikajahti ennen meidän metsästyskauden alkua tai sitten vasta meidän jahtikauden loputtua loppusyksystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti