Joulun pyhät menivät normaalisti. Aattona haudoilla käynnit vanhempien kanssa. Sitten joulusaunaan ja aattoillallinen. Seurustelua muutama päivä putkeen. Välillä päikkärit ja rauhoittumista. Ihan kivaa. Tytötkin mukana ja Kristan poikakaveri Tuomas. Upea tyyppi! Todella!
Tiistaina vein vanhempani takaisin Mänttään, ja seuraavana päivänä tulimme tänne Penninkiin kahdestaan Kirstin kanssa. Marketta ja Sampo odottivat täällä. Linda ja Sonja jäivät Puroniemeen. Saunottiin ja juteltiin.Pitkäksi meni ilta!
Kelkkailua Linkonevan laavulle seuraavana päivänä. Tytöt kävelivät välillä kelkkauria pitkin. Lunta on tullut kaiken aikaa. Kävin äsken tarkastamassa auton katolta satanutta lunta. Oli jo 20 cm uutta lunta. Maastossa on jo yli 40 cm.
Kirsti kokeili tänään kelkkailua metsässä. On tähän asti kelkkaillut vain järven jäällä. Vastusteli kyllä lähtöä; pelotti. Keli oli kyllä haastava. Puuterilunta yli 40 cm maastossa. Ei kohvaa, vaan kelkka kulkee pohjia pitkin. Todella haastavaa ammattilaisellekin. Hyvin kulki Kirsti perässä. Valitteli, että välillä olisi tehnyt mieli ajaa kovemminkin metsässä. Jarruttelin tahallani, että tulisi kokemusta metsässä ajossa. Olen aina puhunut, että ne jotka ovat ajaneet turistipaikkojen kelkkaurilla ja kuvittelevat osaavansa kelkkailun, eivät tiedä oikeasta kelkkailusta yhtään mitään. Umpihankikelkkailu on tosi vaativa laji!
Sampon palstan upean kelon viereisessä puussa istui metso. Ukkometso. Pysäytin kelkan noin 70 metrin päähän ja viittasin Kirstiä ajamaan vierelleni. Siinä ihastelimme metsoa ja samalla kiroilin, kun kamera ei ollut mukana. Olen yleensä aina pitänyt sen mukanani.
Nyt tuhannan taalan tilanteessa se ei ollut mukana. Jatkoin lähestymistä, ja metso hyppäsi siivilleen suunnilleen 30 metrin päästä. Myöhemmin se teki vielä kunniakierroksen ihan meidän läheltä. Siis opiksi, että kamera aina mukana ja laukaisuvalmiina!
Nyt illalla saunottiin lihakset vetreiksi kelkkailun jälkeen. Ilta kahdestaan. Rauhallinen Uuden Vuoden vaihto. Ei raketteja, ei tinoja. Vain pullo kuoharia puolen yön aikaan; jos jaksetaan valvoa sinne asti. Tapsa toivotti Uutta Vuotta. Oli Välimeren rannalla Piken kanssa. Antibes`issa tai jossain siellä. Muisteli, että olimme viimeksi yhdessä viettämässä Uutta Vuotta Kuopiossa Puijontornissa. Silloin vietimme Piken ja Tapsan kihlajaisia. Sitä ennen vietimme Tapsan kanssa ikimuistoisia Uusia Vuosia vuosisotalla. Upeita muistoja! Kiitos Tapsa! Ja Pike kihlajaisista!
Ilta hämärtyy. Täällä on ihana sininen hetki. Aivan tyyntä. Lunta sataa hiljalleen. Koski kohisee. Lumiset puut. Mitä ihminen muuta kaipaakaan?
lauantai 31. joulukuuta 2011
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Vuoden viimeinen työpäivä lusittu
Nyt helpotti!
Joululoma alkoi ja vuosi loppuu. Viimeinen päivä tosiaan lusittu ja kaikki vuoden lopun työt tehty. Tilasin kaikki ruoat ja tarvikkeet niin, että käyn aamulla hakemassa tilatut tavarat kaupan lastauslaiturilta valmiiksi pakattuna. Ei mitään ruuhkaa kassalla. Ei mitään hermoja raastavaa ihmisten seassa kulkemista. Kaikki valmiiksi laitettuna pakkauslaatikoihin.
Näin sen voi tarvittaessa tehdä. Helppoa ja hermoja säästävää.
Inhoan jouluruuhkaa. Nyt sain järjestettyä hyvän ystäväkauppiaan kanssa tämänkin asia minulle sopivaan tyyliin. Kaikki valmiina ja pakattuna vain noutaen lastauslavalta. Upeaa!
Inhoan tätä jouluhössötystä!
Ensi vuonna kaikki on toisin. Toivon!
Teimme kodissa joulusiivouksen loput. Huomenna vain koristelua ja viimeistelyä. Sitten Joulu on valmis. Iltapäivällä kinkku uuniin ja rauhoittumista. Perjantaina käyn hakemassa vanhempani Mäntästä ja sitten Joulu voi alkaa... Yöllä tulevat Krista ja Tuomas.
Camilla aattona.
Joulun rauhaa sen jälkeen...Toivon!
Joululoma alkoi ja vuosi loppuu. Viimeinen päivä tosiaan lusittu ja kaikki vuoden lopun työt tehty. Tilasin kaikki ruoat ja tarvikkeet niin, että käyn aamulla hakemassa tilatut tavarat kaupan lastauslaiturilta valmiiksi pakattuna. Ei mitään ruuhkaa kassalla. Ei mitään hermoja raastavaa ihmisten seassa kulkemista. Kaikki valmiiksi laitettuna pakkauslaatikoihin.
Näin sen voi tarvittaessa tehdä. Helppoa ja hermoja säästävää.
Inhoan jouluruuhkaa. Nyt sain järjestettyä hyvän ystäväkauppiaan kanssa tämänkin asia minulle sopivaan tyyliin. Kaikki valmiina ja pakattuna vain noutaen lastauslavalta. Upeaa!
Inhoan tätä jouluhössötystä!
Ensi vuonna kaikki on toisin. Toivon!
Teimme kodissa joulusiivouksen loput. Huomenna vain koristelua ja viimeistelyä. Sitten Joulu on valmis. Iltapäivällä kinkku uuniin ja rauhoittumista. Perjantaina käyn hakemassa vanhempani Mäntästä ja sitten Joulu voi alkaa... Yöllä tulevat Krista ja Tuomas.
Camilla aattona.
Joulun rauhaa sen jälkeen...Toivon!
tiistai 20. joulukuuta 2011
Toiseksi viimeinen työpäivä
Vähäksi käy ennenkuin loppuu...nimittäin nuo tämän vuoden työpäivät. Vielä tämä ja huominen ja sitten saa tältä vuodelta riittää!
Kuluneen vuoden aikana yritin tosissani hillitä hurjaa luontoani. Sekä töissä että muutenkin. Välillä onnistuin, välillä en. Ei aina voi onnistua!
Keho kyllä kertoo nykyisin todella varmasti, milloin olen onnistunut aikomuksissani. Hyvänä päivänä pumppu käy normaalisti, mutta kun vähänkin alan riehumaan, ilta meneekin sitten sohvaperunana; flimmeri päällä tai sitten hurjaa ylikierrosta vähillä paineilla. Siispä taas kerran Uuden Vuoden lupaus: Lupaan tehdä kaikki asiat vain asia kerrallaan kiirehtimättä. Lempilauseenihan on, että kiire on vain asenne! Miten sen saisi joka hetki sisäistettyä?
Suomessa joulu ilman lunta tuntuu ikävältä. Nytkin on loskakeli ja vaikka lunta on tullutkin, se on märkää eikä näytä hyvältä. Onneksi lupaa pakkasta loppuviikolla niin kenties aatto näyttää jouluiselta. Onneksi Kuusamossa on jo 30 cm lunta, joten joulun jälkeen pääsee talvisiin olosuhteisiin.
Joulu ei tunnu enää samanlaiselta kuin silloin, kun tytöt olivat pieniä. Nyt joulu on vain ohimenevä pitkä viikonloppu. Ennen teimme aina kaikki ruoatkin alusta asti; porkkanalaatikot, maksalaatikot kuin myös imelletty perunalaatikkokin ihan raaka-aineista alkaen. Nykyisin tyydymme Äitien tekemiin laatikoihin; siis Saarioisten.
Siksi ei varmaankaan tunnu enää samalta. Myöskään lahjoja emme juurikaan enää jaa. Tuntuu, että nykyisin kaikilla on kaikkea. Miksi siis enää lisätä krääsää maailmaan?
Joulu menee kirjoja lukiessa. Välillä vähän huikopalaa ja sitten taas romskun pariin. Lepoa ja seurustelua vanhempien kanssa. Ja tyttöjen.
Joulun ja uuden vuoden välissä sitten Kuusamossa hiihdellen ja romskuja lukien. Näin siis suunnitelmat tänä vuonna, mutta ensi jouluna sitten aivan muuta!
Luin vanhempia tekstejä; olen tosiaan tullut vanhaksi:) Arvaa miksi?
Kuluneen vuoden aikana yritin tosissani hillitä hurjaa luontoani. Sekä töissä että muutenkin. Välillä onnistuin, välillä en. Ei aina voi onnistua!
Keho kyllä kertoo nykyisin todella varmasti, milloin olen onnistunut aikomuksissani. Hyvänä päivänä pumppu käy normaalisti, mutta kun vähänkin alan riehumaan, ilta meneekin sitten sohvaperunana; flimmeri päällä tai sitten hurjaa ylikierrosta vähillä paineilla. Siispä taas kerran Uuden Vuoden lupaus: Lupaan tehdä kaikki asiat vain asia kerrallaan kiirehtimättä. Lempilauseenihan on, että kiire on vain asenne! Miten sen saisi joka hetki sisäistettyä?
Suomessa joulu ilman lunta tuntuu ikävältä. Nytkin on loskakeli ja vaikka lunta on tullutkin, se on märkää eikä näytä hyvältä. Onneksi lupaa pakkasta loppuviikolla niin kenties aatto näyttää jouluiselta. Onneksi Kuusamossa on jo 30 cm lunta, joten joulun jälkeen pääsee talvisiin olosuhteisiin.
Joulu ei tunnu enää samanlaiselta kuin silloin, kun tytöt olivat pieniä. Nyt joulu on vain ohimenevä pitkä viikonloppu. Ennen teimme aina kaikki ruoatkin alusta asti; porkkanalaatikot, maksalaatikot kuin myös imelletty perunalaatikkokin ihan raaka-aineista alkaen. Nykyisin tyydymme Äitien tekemiin laatikoihin; siis Saarioisten.
Siksi ei varmaankaan tunnu enää samalta. Myöskään lahjoja emme juurikaan enää jaa. Tuntuu, että nykyisin kaikilla on kaikkea. Miksi siis enää lisätä krääsää maailmaan?
Joulu menee kirjoja lukiessa. Välillä vähän huikopalaa ja sitten taas romskun pariin. Lepoa ja seurustelua vanhempien kanssa. Ja tyttöjen.
Joulun ja uuden vuoden välissä sitten Kuusamossa hiihdellen ja romskuja lukien. Näin siis suunnitelmat tänä vuonna, mutta ensi jouluna sitten aivan muuta!
Luin vanhempia tekstejä; olen tosiaan tullut vanhaksi:) Arvaa miksi?
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Joulun alla
Pimeys riivaa tänä vuonna jotenkin enemmän kuin aiemmin. Tekisi mieli lähteä pois tästä pimeydestä. Nyt ensimmäistä kertaa suunnittelen ensi vuoden joulua ja oletan viettäväni sitä jossain muualla kuin Suomessa. Tietysti koko perheen voimalla! Tyttöjen poikaystävät mukana.
Paikkakin on jo selvä: Madeira.
Tykästyimme saareen siellä käydessämme. Joulun aikaan siellä on kumminkin vielä Suomen kesän kaltainen sää. Ja valoa! Ja kuulemma upeat jouluvalot ja uudenvuoden ilotulitukset.
Sinne pitää päästä pois tästä pimeydestä!
Alkutalvi on nykyisin pelkkää loskaa. Oikea talvi tulee vasta tammikuulla. Helmikuun lopulla alkaakin sitten valo voittaa. Silloin on taas ilo elää Suomessa.
Sydänkin reistailee nyt tosissaan. Sekin varmaan vihaa tätä pimeyttä. Välillä on flimmeri tai sitten se hakkaa kuin lampaan saparo eikä jaksa pitää paineita yllä.Taidan tulla vanhaksi ennen aikojaan:)
Tulipa nyt vuodatettua alakuloisesti, mutta aina ei voi olla iloinen; ei edes joka kerta!
Paikkakin on jo selvä: Madeira.
Tykästyimme saareen siellä käydessämme. Joulun aikaan siellä on kumminkin vielä Suomen kesän kaltainen sää. Ja valoa! Ja kuulemma upeat jouluvalot ja uudenvuoden ilotulitukset.
Sinne pitää päästä pois tästä pimeydestä!
Alkutalvi on nykyisin pelkkää loskaa. Oikea talvi tulee vasta tammikuulla. Helmikuun lopulla alkaakin sitten valo voittaa. Silloin on taas ilo elää Suomessa.
Sydänkin reistailee nyt tosissaan. Sekin varmaan vihaa tätä pimeyttä. Välillä on flimmeri tai sitten se hakkaa kuin lampaan saparo eikä jaksa pitää paineita yllä.Taidan tulla vanhaksi ennen aikojaan:)
Tulipa nyt vuodatettua alakuloisesti, mutta aina ei voi olla iloinen; ei edes joka kerta!
lauantai 10. joulukuuta 2011
Villisikaa ja räntää
Villisikajahti alkoi todella huonossa kelissä. Luvassa oli kovaa tuulta yli 21 ms ja
sadetta. Pelkkä tuulikin oli jo liikaa. Pelkäsin passissa koko ajan, kaatuuko joku puu päälleni. Matkalla passipaikalle opas kävi katkomassa tien yli kaatuneita puita.
Kirjoitinkin jo tytöille parin tunnin passituksen jälkeen, ettei tämä taida olla enää kivaa. Heti sen jälkeen alkoi räntäsade. Märkää lunta tuli jalkarättien kokoisina hiutaleina. Ajattelinkin siinä vaiheessa, että kyllä sitä "hienohelma" valittaa ihan turhasta. Nyt vasta valittamista riittäisikin!
Räntää tuli taivaan täydeltä ja suurin ongelma oli pitää aseen kiikari ampumakunnossa. Päädyin peittämään kiikarin repun lipalla. Olisi kyllä hidasta ottaa ase maasta, mutta ei märällä kiikarillakaan pysty mitään näkemään. Ampuminen olisi ihan mahdotonta. Tuollaisella kelillä olisi haulikko täyteisillä kyllä paras ase. Otan ensi kerralla haulikon ja unohdan Petran kotiin!
Räntä peitti repun ja aseen todella nopeasti. Tuuli pyöri ja puuskissa oli varmaan 30 ms. Koko ajan tarkkailin puita, koska ikävää rutinaa kuului koko ajan.
Koirilla oli ajossa useita sikoja. Yksi iso pääsi ketjun läpi. Possulauma pyöri alueen sisällä. Yksi koira otti ritolat ja juoksutti sikaa parin kilometrin päähän. Tutka kertoi vauhdin olevan 11 km tunnissa.
Päivä kului ilman saalista. Keiton jälkeen olimme valmiit palaamaan majapaikkaan. Mukana ollut toinen ryhmä halusi jäädä torneihin passiin. En kyllä ymmärrä tuota masokistiryhmää! Likomärät vaatteet kaikilla ja sama tuuli ja sade. Mutta huvinsa kullakin!
Poistuimme saunomaan ja hyvälle illalliselle. Täällä kyllä panostetaan kattaukseen ja ruokien esille laittoon. Tietysti ruoan laatukin on erinomainen, mutta erityisesti kiinnittää huomiota ruokien laitto esille. Pitää ottaa tänään kamera mukaan illalliselle..
Jatkuu...
Kamera tietysti unohtui kumminkin. Olisin ottanut kuvia pöydästä ja lautasista. Siinä vaiheessa kun possusta oli enää liisteet jäljellä, muistin kameran. No hyvää oli ja kauniisti aseteltu lautasille.
Toinen päivä oli melkein vieläkin kamalampi; tuuli vielä enemmän ja satoi välillä kaatamalla. Pari aikaisempaa helmikuun reissua on mennyt lähes pilalle liian lumen takia. Tähän reissuun sattui myrsky. Ajattelimme, että joulukuussa on kiva pikku pakkanen ja kymmenkunta senttiä kivaa pakkaslunta, jossa possujen jäljet näkyisivät hyvin. Passiin meno olisi helppoa eikä lumessa kahlaamista. Toisin kävi!
Koko jahdin saalis oli 4 possua. Valitettavasti mukana ollut Oulun porukka vei koko potin. Meille ei tullut kuin kokemusta ja märkiä vaatteita. Mutta ihan kivaa kuitenkin!
sadetta. Pelkkä tuulikin oli jo liikaa. Pelkäsin passissa koko ajan, kaatuuko joku puu päälleni. Matkalla passipaikalle opas kävi katkomassa tien yli kaatuneita puita.
Kirjoitinkin jo tytöille parin tunnin passituksen jälkeen, ettei tämä taida olla enää kivaa. Heti sen jälkeen alkoi räntäsade. Märkää lunta tuli jalkarättien kokoisina hiutaleina. Ajattelinkin siinä vaiheessa, että kyllä sitä "hienohelma" valittaa ihan turhasta. Nyt vasta valittamista riittäisikin!
Räntää tuli taivaan täydeltä ja suurin ongelma oli pitää aseen kiikari ampumakunnossa. Päädyin peittämään kiikarin repun lipalla. Olisi kyllä hidasta ottaa ase maasta, mutta ei märällä kiikarillakaan pysty mitään näkemään. Ampuminen olisi ihan mahdotonta. Tuollaisella kelillä olisi haulikko täyteisillä kyllä paras ase. Otan ensi kerralla haulikon ja unohdan Petran kotiin!
Räntä peitti repun ja aseen todella nopeasti. Tuuli pyöri ja puuskissa oli varmaan 30 ms. Koko ajan tarkkailin puita, koska ikävää rutinaa kuului koko ajan.
Koirilla oli ajossa useita sikoja. Yksi iso pääsi ketjun läpi. Possulauma pyöri alueen sisällä. Yksi koira otti ritolat ja juoksutti sikaa parin kilometrin päähän. Tutka kertoi vauhdin olevan 11 km tunnissa.
Päivä kului ilman saalista. Keiton jälkeen olimme valmiit palaamaan majapaikkaan. Mukana ollut toinen ryhmä halusi jäädä torneihin passiin. En kyllä ymmärrä tuota masokistiryhmää! Likomärät vaatteet kaikilla ja sama tuuli ja sade. Mutta huvinsa kullakin!
Poistuimme saunomaan ja hyvälle illalliselle. Täällä kyllä panostetaan kattaukseen ja ruokien esille laittoon. Tietysti ruoan laatukin on erinomainen, mutta erityisesti kiinnittää huomiota ruokien laitto esille. Pitää ottaa tänään kamera mukaan illalliselle..
Jatkuu...
Kamera tietysti unohtui kumminkin. Olisin ottanut kuvia pöydästä ja lautasista. Siinä vaiheessa kun possusta oli enää liisteet jäljellä, muistin kameran. No hyvää oli ja kauniisti aseteltu lautasille.
Toinen päivä oli melkein vieläkin kamalampi; tuuli vielä enemmän ja satoi välillä kaatamalla. Pari aikaisempaa helmikuun reissua on mennyt lähes pilalle liian lumen takia. Tähän reissuun sattui myrsky. Ajattelimme, että joulukuussa on kiva pikku pakkanen ja kymmenkunta senttiä kivaa pakkaslunta, jossa possujen jäljet näkyisivät hyvin. Passiin meno olisi helppoa eikä lumessa kahlaamista. Toisin kävi!
Koko jahdin saalis oli 4 possua. Valitettavasti mukana ollut Oulun porukka vei koko potin. Meille ei tullut kuin kokemusta ja märkiä vaatteita. Mutta ihan kivaa kuitenkin!
perjantai 25. marraskuuta 2011
Koiralauman kanssa
Tulin eilen. Teimme vaihdon Toivalassa. Kyytiin tuli Vilma ja Rauha. Omat Fluffy ja Bianca odottivat jo autossa lähtöä. Ensin aioin jäädä Puroniemeen, mutta matkalla alkoi tuntua siltä, että Penninki voittaa. Hain vain peräkärryn ja joitain tavaroita Puroniemestä ja ajoin Penninkiin. Hiukan pelottaa täällä juuri nyt koirien kanssa. Vilma putosi jo viime viikonloppuna jokeen, eikä olisi päässyt ilman Sampon apua pois joesta. Joki on nyt ihan pahimmoillaan koiria ajatellen. Jäässä, mutta ei kestävässä.
Rauhalla alkoi juoksuaika. En olisi uskonut, että niin nuorena; vain 7 kk vanha. Pitää pitää ensi viikolla tarkemmin silmällä eikä päästää ilman hihnaa ulos. Nimimerkillä kokemusta on noista kylän koirien aikaansaannoksista!
Lastasin peräkärryyn puukuorman kotiin vietäväksi. Metsä kasvaa koivua vaikka muille jakaa ja harvennus vain lisää puun kasvua. Mutta alkaa tuo ikä painaa; moottorisaha kyllä pysyy käsissä, mutta työtahti on hidas. Toista on katsoa Aatoksen työskentelyä, vaikka on paljon vanhempi, mutta kunto on ihan toista. Ikänsä moottorisahaa käsissään pitänyt.
Tämä aika vuodesta on täällä aika odottava, lohdutonkin. Lunta vain ripaus maassa. Joki muurautuu umpeen. Koski kyllä kohisee ja kuuluu nyt jopa paremmin kuin kesällä, koska puissa ei ole lehtiä. Uoma kapenee kaiken aikaa.
Keljuttaa ihan järjestäjien ja Kuusamon matkailun puolesta, että juuri nyt sattui sekä tuulinen että lämmin jakso. Taitaa kisat mennä ihan poskelleen. Tuuli on yltymässä ja lumen sijaan taitaa tulla vettä. Saas nähdä, kuinka saavat vedetyksi kisat.
No en ole koskaan ollut urheiluhullu. En seuraa niitä ollenkaan aktiivisesti, mutta eihän niitä voi olla seuraamatta sivustakin, kun uutisista pukkaa asiaa kaiken aikaa.Kuusamo elää matkailulla, että sen vuoksi olen huolissani "toisen kotikuntani" puolesta.
Otin lopuksi kuvan vanhasta ja niin hyväksi havaitusta kelkastani. Sampo ajoi jo muutaman kuorman sillä ensi lumen aikaan. Kelkkaan ei varmaankaan saa enää varaosia, mutta ajan sillä niin kauan kuin se kulkee. Taustalla näkyy toinen uusista kelkoista, mutta jos pitää lähteä tositoimiin, niin otan aina käyttöön vanhan Lynxin; ei siitä kelkka parane, kun pitää äärioloissa kulkea!
Rauhalla alkoi juoksuaika. En olisi uskonut, että niin nuorena; vain 7 kk vanha. Pitää pitää ensi viikolla tarkemmin silmällä eikä päästää ilman hihnaa ulos. Nimimerkillä kokemusta on noista kylän koirien aikaansaannoksista!
Lastasin peräkärryyn puukuorman kotiin vietäväksi. Metsä kasvaa koivua vaikka muille jakaa ja harvennus vain lisää puun kasvua. Mutta alkaa tuo ikä painaa; moottorisaha kyllä pysyy käsissä, mutta työtahti on hidas. Toista on katsoa Aatoksen työskentelyä, vaikka on paljon vanhempi, mutta kunto on ihan toista. Ikänsä moottorisahaa käsissään pitänyt.
Tämä aika vuodesta on täällä aika odottava, lohdutonkin. Lunta vain ripaus maassa. Joki muurautuu umpeen. Koski kyllä kohisee ja kuuluu nyt jopa paremmin kuin kesällä, koska puissa ei ole lehtiä. Uoma kapenee kaiken aikaa.
Keljuttaa ihan järjestäjien ja Kuusamon matkailun puolesta, että juuri nyt sattui sekä tuulinen että lämmin jakso. Taitaa kisat mennä ihan poskelleen. Tuuli on yltymässä ja lumen sijaan taitaa tulla vettä. Saas nähdä, kuinka saavat vedetyksi kisat.
No en ole koskaan ollut urheiluhullu. En seuraa niitä ollenkaan aktiivisesti, mutta eihän niitä voi olla seuraamatta sivustakin, kun uutisista pukkaa asiaa kaiken aikaa.Kuusamo elää matkailulla, että sen vuoksi olen huolissani "toisen kotikuntani" puolesta.
Otin lopuksi kuvan vanhasta ja niin hyväksi havaitusta kelkastani. Sampo ajoi jo muutaman kuorman sillä ensi lumen aikaan. Kelkkaan ei varmaankaan saa enää varaosia, mutta ajan sillä niin kauan kuin se kulkee. Taustalla näkyy toinen uusista kelkoista, mutta jos pitää lähteä tositoimiin, niin otan aina käyttöön vanhan Lynxin; ei siitä kelkka parane, kun pitää äärioloissa kulkea!
maanantai 14. marraskuuta 2011
Marraskuun pimeydessä
Madeiralla ollessa alkoi ajatukset yhä enemmän kallistua siihen suuntaan,että Suomesta olisi päästävä pois marras-tammikuun ajaksi. Tämä Suomen pimeys vaikuttaa jo käyttäytymiseenkin. Mieli on alakuloinen, mitään ei saa aikaiseksi. Aamulla on pimeää, kun ajelen töihin ja takaisin tullessa on taas pimeää. Sielukin ihan pimenee!
Sampo tekstasi, että Fluffykin on ihan alakuloinen; ei syö eikä tee mitään. Joko silläkin on kaamosmasennus päällä? Tai sitten se on syönyt jotain kulkurimatkalla ollessaan. Tai sitten se on ikävissään?
Penninkiin on päästävä. Siellähän on vielä pimeämpää, heh!
Jotenkin ei ole työvireyttä, kun ei ole päässyt luontoon. Siis Suomen luontoon. Metsään.
Hiljaisuuteen. Vain kosken kohinaa ja suden ulvontaa.Penninkiin.
Torstaina ajelen illaksi Penninkiin. Aatos tulee halkotalkoisiin ja Sampokin. Riehutaan yksi päivä koivun runkojen kanssa niin eiköhän taas ala kulkea. Sielu lepää vaikka ruumis kärsii.Kolme seuraavaa viikonloppua meneekin Kuusamossa. Kaksi ensimmäistä Penningissä ja sitten itsenäisyyspäivän viikonloppuna Puroniemessä. Silloin on jo tarkoitus kaivaa sukset naftaliinista ja mennä Rukalle. Eiköhän siihen mennessä ole rinteitä saatu lumetetuksi sen verran, että voisi avata hiihtokauden. Viime talvi menikin siten, että sukset olivat narikassa koko talven; kiitos uuden polvinivelen. En uskaltanut edes ajatella rinteeseen menoa. Nyt uskallan. Minulle annettiin lupa lasketella, mutta kaatuminen kiellettiin:)
En ole kyllä mikään Rukafani. Liikaa melua ja liikaa ihmisiä. Mieli tekisi vielä Alpeille. Siellä ei soi musiikki rinteessä ja vaikka ihmisiä on paljon, niin tunnelma on ihan toista kuin Suomessa. Musiikki soi sitten kyllä terasseilla; usein elävää musiikkia. Aurinko lämmittää ja tunnelma aivan toinen kuin Suomessa. Tietysti kilometrien pitkät rinteet ja aurinko auttavat myöskin asiaa.
Jokohan keväällä lähdetään Alpeille?
Sampo tekstasi, että Fluffykin on ihan alakuloinen; ei syö eikä tee mitään. Joko silläkin on kaamosmasennus päällä? Tai sitten se on syönyt jotain kulkurimatkalla ollessaan. Tai sitten se on ikävissään?
Penninkiin on päästävä. Siellähän on vielä pimeämpää, heh!
Jotenkin ei ole työvireyttä, kun ei ole päässyt luontoon. Siis Suomen luontoon. Metsään.
Hiljaisuuteen. Vain kosken kohinaa ja suden ulvontaa.Penninkiin.
Torstaina ajelen illaksi Penninkiin. Aatos tulee halkotalkoisiin ja Sampokin. Riehutaan yksi päivä koivun runkojen kanssa niin eiköhän taas ala kulkea. Sielu lepää vaikka ruumis kärsii.Kolme seuraavaa viikonloppua meneekin Kuusamossa. Kaksi ensimmäistä Penningissä ja sitten itsenäisyyspäivän viikonloppuna Puroniemessä. Silloin on jo tarkoitus kaivaa sukset naftaliinista ja mennä Rukalle. Eiköhän siihen mennessä ole rinteitä saatu lumetetuksi sen verran, että voisi avata hiihtokauden. Viime talvi menikin siten, että sukset olivat narikassa koko talven; kiitos uuden polvinivelen. En uskaltanut edes ajatella rinteeseen menoa. Nyt uskallan. Minulle annettiin lupa lasketella, mutta kaatuminen kiellettiin:)
En ole kyllä mikään Rukafani. Liikaa melua ja liikaa ihmisiä. Mieli tekisi vielä Alpeille. Siellä ei soi musiikki rinteessä ja vaikka ihmisiä on paljon, niin tunnelma on ihan toista kuin Suomessa. Musiikki soi sitten kyllä terasseilla; usein elävää musiikkia. Aurinko lämmittää ja tunnelma aivan toinen kuin Suomessa. Tietysti kilometrien pitkät rinteet ja aurinko auttavat myöskin asiaa.
Jokohan keväällä lähdetään Alpeille?
tiistai 8. marraskuuta 2011
Hupsis! Mihin hävisi neljä viikkoa?
Lopultakin katsoin pitkästä aikaa blogia. Huh! Edellisestä kirjoittamisesta on kulunut neljä viikkoa. Matti jo soitti ja varmisti, että olen elossa, kun ei tule tekstiä.
Syksy petti minut! Ja Fluffy!
Ei tullut kunnon latvalintukeliä koko syksynä ja Fluffy muuttui jäniskoiraksi.
Niinpä tänä syksynä liityin luonnon ystäviin ja pataan ei tullut yhtään lintua.
En ole ollut paukkuahne koskaan, mutta hyviä koiratilanteita olisin halunnut. No ne on sitten toivon mukaan ensi syksynä edessä. Mitenhän saisin tuon "kulkukoira Fluffyn" normaaliksi. Kun olin viime viikolla Madeiralla, sain tekstarin, että Fluffy on 13 km päässä Puroniemeä. Oli ollut yli 28 tuntia kuleksimassa kylällä ja puoli- vuotias Rauha oli mukana. Opettaa vielä Rauhankin kulkukoiraksi.
Lintukausi on ohi ja seuraavina viikonloppuina on metsän vuoro. Puita pitäisi kaataa klapeja varten ja metsää raivata. Ennen lumia olisi hyvä saada pinoja tehdyksi metsään ja heti vähän lumen aikaan puut vedettäisi sitten reellä pihaan.
Ensi viikonloppuna kylläkin olen kotona, mutta jo seuraavana palaan Penninkiin.
Syksy petti minut! Ja Fluffy!
Ei tullut kunnon latvalintukeliä koko syksynä ja Fluffy muuttui jäniskoiraksi.
Niinpä tänä syksynä liityin luonnon ystäviin ja pataan ei tullut yhtään lintua.
En ole ollut paukkuahne koskaan, mutta hyviä koiratilanteita olisin halunnut. No ne on sitten toivon mukaan ensi syksynä edessä. Mitenhän saisin tuon "kulkukoira Fluffyn" normaaliksi. Kun olin viime viikolla Madeiralla, sain tekstarin, että Fluffy on 13 km päässä Puroniemeä. Oli ollut yli 28 tuntia kuleksimassa kylällä ja puoli- vuotias Rauha oli mukana. Opettaa vielä Rauhankin kulkukoiraksi.
Lintukausi on ohi ja seuraavina viikonloppuina on metsän vuoro. Puita pitäisi kaataa klapeja varten ja metsää raivata. Ennen lumia olisi hyvä saada pinoja tehdyksi metsään ja heti vähän lumen aikaan puut vedettäisi sitten reellä pihaan.
Ensi viikonloppuna kylläkin olen kotona, mutta jo seuraavana palaan Penninkiin.
torstai 13. lokakuuta 2011
Ohiammuttua latvalintua
Aamu ei ollut pareas mahdollinen latvalintukeli, mutta päätin kuitenkin lähteä itälaavulle auringon nousua katsomaan. Kahdeksan aikoihin teeri vastasi pilliini. Etsin kiikarilla, missä teeri suhauttelee takaisin. Keskellä suota kuusen latvassa. Matkaa 160 metriä. Otin ensin pari kuvaa; väärillä säädöillä, kuten kuvasta näkyy:
Siirryin rauhassa ampuma-asentoon ja suussani maistui jo teeripata. Rauhallinen tähtäys ja laukaisu. Teeri jotenkin kallistui oikean kautta lentoon. Luulin, että putosi johonkin lähistölle ja lähdin Fluffya kouluttamaan etsinnässä. Fluffy hakikin hyvin ja laajasti, mutta ei mennyt suon yli lässeikköön. Ajattelin, että näinköhän kuitenkin siivitti yli suon ja kiersin vielä ruokintapönttöjen taakse suon reunaan. Ei mitään havaintoa teerestä. Pitää varmuuden vuoksi käydä tänään radalla tarkastamassa ase. Olisiko kiikari liikkunut pois säädöistä.
Tiellä poistullessa oli taas vakiometso.
Tulin vaihtamaan kuivat vaatteet ja läksin katsomaan kalanviljelylaitoksen koekalastusta joestamme. Luulin, että pyydystävät isojakin kaloja, mutta ottivatkin näytteitä ihan pienistä kaloista saadakseen DNA-näytteitä kaloista. Yksi mies kuljetti sähkölautasta virrassa ja kaksi miestä keräsi tainnutettuja kaloja haaviin.
On mielenkiintoista kuulla tulokset koekalastuksesta. Löytyykö vielä alkuperäistä taimenkantaa ja lisääntyykö se joessa?
Ps. Kävin Sampon kanssa iltapäivällä radalla kohdistamassa aseen. Vie ihan kohdalleen, joten perän takana vika tai sitten metsässä iloinen kettu nauttii teeripaistista :)
Siirryin rauhassa ampuma-asentoon ja suussani maistui jo teeripata. Rauhallinen tähtäys ja laukaisu. Teeri jotenkin kallistui oikean kautta lentoon. Luulin, että putosi johonkin lähistölle ja lähdin Fluffya kouluttamaan etsinnässä. Fluffy hakikin hyvin ja laajasti, mutta ei mennyt suon yli lässeikköön. Ajattelin, että näinköhän kuitenkin siivitti yli suon ja kiersin vielä ruokintapönttöjen taakse suon reunaan. Ei mitään havaintoa teerestä. Pitää varmuuden vuoksi käydä tänään radalla tarkastamassa ase. Olisiko kiikari liikkunut pois säädöistä.
Tiellä poistullessa oli taas vakiometso.
Tulin vaihtamaan kuivat vaatteet ja läksin katsomaan kalanviljelylaitoksen koekalastusta joestamme. Luulin, että pyydystävät isojakin kaloja, mutta ottivatkin näytteitä ihan pienistä kaloista saadakseen DNA-näytteitä kaloista. Yksi mies kuljetti sähkölautasta virrassa ja kaksi miestä keräsi tainnutettuja kaloja haaviin.
On mielenkiintoista kuulla tulokset koekalastuksesta. Löytyykö vielä alkuperäistä taimenkantaa ja lisääntyykö se joessa?
Ps. Kävin Sampon kanssa iltapäivällä radalla kohdistamassa aseen. Vie ihan kohdalleen, joten perän takana vika tai sitten metsässä iloinen kettu nauttii teeripaistista :)
perjantai 7. lokakuuta 2011
Fluffylla juoksuaika
Hyvin menee! Viime syksynä oli Fluffylla juoksuaika parhaana metsästyskautena. Edellisellä Fluffylla juoksujen väli oli kahdeksan kuukautta, joten ajattelin niin olevan uudella Fluffyllakin. Toisin kävi! Juoksujen väli on näköjään tasan vuosi, joten kaksi viikkoa on pilalla tänäkin syksynä.
Nyt kääntää häntäänsä vaikka traktorille, joten on ollut hihnassa koko viikonlopun. Hirveä myrsky päällä, joten en olisi kyllä lähtenyt metsälle muutenkaan. Aamulla viiden aikaan satoi niin, että tuntui tulevan katon läpi. Tuulee puuskissa mielettömästi, joten on ihan kiva lukea romskua ja kamiinassa palaa tuli.
Laittelin paikkoja kuntoon. Varaston ikkunoista ja oviaukoista puuttui reunalaudat. Nyt ne on paikoillaan. Varastossa oli miljoona ruuvia ja naulaa sikinsokin ämpäreissä. Nyt nekin on uudessa lokerikossa, jonka tein. Alkaa paikat olla kunnossa lopulta. Marke ja Sampo aloittivat varaston raikkoamisen, joten oli ihan kiva huomata, että muutkin osallistuvat talkoisiin. Sain ihan uutta pontta jatkaa... Ei tämä ole yhden miehen projekti, vaikka viimeinen vuosi on siltä tuntunutkin. Onneksi Aatos on ollut talkoissa mukana. Ilman Aatosta ei olisi tullut mitään. Nyt onneksi Sampo ja Marke ovat mukana ja todella voimallisesti. Kiitos heille!
Puusouvvia piisaa sitten metsästyskauden loputtua. Merkattiin jo Aatoksen kanssa uusi leimikko, joka pitää panna nurin vähän lumen aikaan ja ajaa pihaan heti lumien tultua. Puroniemessä ja Penningissä palaa puuta yli 15 mottia vuodessa ja nyt pitää päästä jo omavaraisuuteen. Tähän asti olemme olleet ostopuun varassa. Metsä kasvaa niin paljon, ettemme ehdi millään polttaa vuosikasvua, mutta talkoita se vaatii, ennenkuin puut ovat kuivina liitereissä.
Nyt syksyllä pitäisi pihaan saada rankoina vähintään tuo 15 mottia, että ensi kesänä saisimme kuivumaan tarvittavan määrän klapeja. Keväällä sitten puut poikki ja klapikoneella palasiksi. Marke ja Kirsti nauttivat klapien teosta. Sampon kanssa pätkimme rangat.
Huomenaamuna vielä huonoa säätä latvalintua ajatellen. Sunnuntaiaamuna ehkä syksyn ensimmäinen pakkasaamu. Silloin laavulle!
Nyt kääntää häntäänsä vaikka traktorille, joten on ollut hihnassa koko viikonlopun. Hirveä myrsky päällä, joten en olisi kyllä lähtenyt metsälle muutenkaan. Aamulla viiden aikaan satoi niin, että tuntui tulevan katon läpi. Tuulee puuskissa mielettömästi, joten on ihan kiva lukea romskua ja kamiinassa palaa tuli.
Laittelin paikkoja kuntoon. Varaston ikkunoista ja oviaukoista puuttui reunalaudat. Nyt ne on paikoillaan. Varastossa oli miljoona ruuvia ja naulaa sikinsokin ämpäreissä. Nyt nekin on uudessa lokerikossa, jonka tein. Alkaa paikat olla kunnossa lopulta. Marke ja Sampo aloittivat varaston raikkoamisen, joten oli ihan kiva huomata, että muutkin osallistuvat talkoisiin. Sain ihan uutta pontta jatkaa... Ei tämä ole yhden miehen projekti, vaikka viimeinen vuosi on siltä tuntunutkin. Onneksi Aatos on ollut talkoissa mukana. Ilman Aatosta ei olisi tullut mitään. Nyt onneksi Sampo ja Marke ovat mukana ja todella voimallisesti. Kiitos heille!
Puusouvvia piisaa sitten metsästyskauden loputtua. Merkattiin jo Aatoksen kanssa uusi leimikko, joka pitää panna nurin vähän lumen aikaan ja ajaa pihaan heti lumien tultua. Puroniemessä ja Penningissä palaa puuta yli 15 mottia vuodessa ja nyt pitää päästä jo omavaraisuuteen. Tähän asti olemme olleet ostopuun varassa. Metsä kasvaa niin paljon, ettemme ehdi millään polttaa vuosikasvua, mutta talkoita se vaatii, ennenkuin puut ovat kuivina liitereissä.
Nyt syksyllä pitäisi pihaan saada rankoina vähintään tuo 15 mottia, että ensi kesänä saisimme kuivumaan tarvittavan määrän klapeja. Keväällä sitten puut poikki ja klapikoneella palasiksi. Marke ja Kirsti nauttivat klapien teosta. Sampon kanssa pätkimme rangat.
Huomenaamuna vielä huonoa säätä latvalintua ajatellen. Sunnuntaiaamuna ehkä syksyn ensimmäinen pakkasaamu. Silloin laavulle!
perjantai 30. syyskuuta 2011
Neljäs lintuviikonloppu
Alku on ollut todella surkuhupaisaa. Fluffy on hyvä ajokoira. Nyt tänään oli ensimmäinen seisojapäivä. Ei saalista, mutta Fluffy pysytteli aika lähellä; tuli katsomaan isäntää ihan kiitettävästi. Pari jänisajoa kuitenkin. Ne sallitaan.
Latvalintukelejä odotellaan edelleen. Ihan liian lämmintä. Tänä aamuna lisäksi tuulinen keli. Ei menty Linkonevalle ollenkaan.
Edellisenä aamuna oli hyvä, tyyni aamu, mutta lämmintä. Ei kukerrusta eikä yhtään lintua.
Lähdimme Aatoksen kanssa länsitielle ja pudotimme Sampon Tammelantielle. Tuli itään Ulkulammen pohjoispään kautta. Meillä ei muuta kuin yksi pyyhavainto. Sampolla sentään parempi päivä. Ampui ensin Vilman seisonnasta pyyn ja kohta jo toisenkin.
Tuli laavulle hymyillen kuin Hangon keksi. Vilmalla on ikää jo yli kymmenen vuotta, mutta toimii kuin unelma. Kiire on jäänyt taakse ja varmuutta on ihan kiitettävästi.
Keittelimme kahvit ja meille Aatoksen kanssa riitti metsästys. Sampo tuli vielä metsää pitkin takaisin Penninkiin. Ampui vielä paluumatkalla lahjakkaasti pyystä ohi. Vilma seisoi senkin. Sanoin, että hyvä, kun ammuit ohi. Jo kolme pyytä mailtamme. Sampon pyykiintiö alkaa olla tältä syksyltä täynnä.
Latvalintukelejä odotellaan edelleen. Ihan liian lämmintä. Tänä aamuna lisäksi tuulinen keli. Ei menty Linkonevalle ollenkaan.
Edellisenä aamuna oli hyvä, tyyni aamu, mutta lämmintä. Ei kukerrusta eikä yhtään lintua.
Lähdimme Aatoksen kanssa länsitielle ja pudotimme Sampon Tammelantielle. Tuli itään Ulkulammen pohjoispään kautta. Meillä ei muuta kuin yksi pyyhavainto. Sampolla sentään parempi päivä. Ampui ensin Vilman seisonnasta pyyn ja kohta jo toisenkin.
Tuli laavulle hymyillen kuin Hangon keksi. Vilmalla on ikää jo yli kymmenen vuotta, mutta toimii kuin unelma. Kiire on jäänyt taakse ja varmuutta on ihan kiitettävästi.
Keittelimme kahvit ja meille Aatoksen kanssa riitti metsästys. Sampo tuli vielä metsää pitkin takaisin Penninkiin. Ampui vielä paluumatkalla lahjakkaasti pyystä ohi. Vilma seisoi senkin. Sanoin, että hyvä, kun ammuit ohi. Jo kolme pyytä mailtamme. Sampon pyykiintiö alkaa olla tältä syksyltä täynnä.
lauantai 10. syyskuuta 2011
Lintujahti alkoi
Lintujahti alkoi hyvissä merkeissä. Lintuja näkyi koko syksyn teiden varsilla enemmän kuin koskaan. Joka aamu, kun ajelin Linkonevalle, lintuja oli tiellä todella paljon.
Fluffy on vain tullut hyväksi ajokoiraksi. Ajaa jäniksiä ihan kiusaksi asti. Pilasi koko ensimmäisen lintujahtipäivän ajamalla pelkästään jäniksiä. Saimme sen ajosta kiinni useita kertoja ja tuli pois ajosta, mutta hetken päästä oli taas jäniksen perässä. Hyvä uusi rotu; ajava bretoni!
Paluumatkalla aamulla tiellä oli kaksi isoa poikuetta teeriä. Sain lukuisia hyviä kuvia niistä. Ovat ihan pösilöjä vielä. Eivät pelkää mitään.
Päivä meni ilman saalista eikä tullut yhtään kunnon tilannetta; kiitos tuon ajavan bretonin. Ehkä saan sen vielä joku päivä lintukoiraksi??
lauantai 3. syyskuuta 2011
Pakkasaamu
Viideltä oli upea pakkasaamu. -3 näytti mittari. Teeri kukersi jossain ja päätin lähteä kuvaamaan Linkonevalle.
Matkalla pysähdyin kuvaamaan teertä. Avasin ikkunan ja otin kuvia. Fluffy kävi kuumana ja lopulta hyppäsi ikkunasta teeren kimppuun. Teeri tietysti sai ilmaa siipiensä alle ja Fluffy jalkoja. Ei auttanut mitkään huudot. Sinne meni.
Jatkoin matkaa Linkonevalle. Hemmetin rakki, minkä teki! No kyllähän se tulee tielle ja otan kyytiin paluumatkalla.
Tien yli, juuri tilamme rajalla, meni hirvi. Kun pysähdyin ja katselin metsään, niin huomasin siellä olevankin emän ja vasan.
Linkonevalle tullessa aurinko paistoi upeasti. Nevan päällä oli usvaa. Ei kuulunut mitään ääniä.
En malttanut jäädä katselemaan; Fluffy oli mielessäni. Palasin takaisin sillan lähelle ja siellähän Fluffy seisoi hiukan häpeissään keskellä tietä.
Vähän matkan päässä tiellä seisoi kettu. Upea pitkä häntä jossa valkoinen pää. Tuli mieleen se kertomus ketun hännän valkoisesta päästä. Juuri kun sain kameran käteeni, kettu meni metsään.
Teeriä oli pitkälle toistakymmentä tien varrella. Oli 4-5 kappaleen poikueita kuin myös yksittäisiä lintuja. Mietin, että missähän metsot on tänä aamuna? Vähän ennen, kun käännytään Penninkiin tiellä oli neljä metsoa. Yksi musta, joka keikisteli kolmelle naaraalle.
Taas kerran tuli havaittua, että aamulla kannattaa lähteä ajoissa, jos haluaa nähdä eläimiä. Aamun nojatuolimatkan saldo: 1 jänis,1 kettu, 2 hirveä, 15-18 teertä ja 4 metsoa.
Nyt voikin ottaa pienet aamupäiväpäikkärit. Kello on seitsemän.
Matkalla pysähdyin kuvaamaan teertä. Avasin ikkunan ja otin kuvia. Fluffy kävi kuumana ja lopulta hyppäsi ikkunasta teeren kimppuun. Teeri tietysti sai ilmaa siipiensä alle ja Fluffy jalkoja. Ei auttanut mitkään huudot. Sinne meni.
Jatkoin matkaa Linkonevalle. Hemmetin rakki, minkä teki! No kyllähän se tulee tielle ja otan kyytiin paluumatkalla.
Tien yli, juuri tilamme rajalla, meni hirvi. Kun pysähdyin ja katselin metsään, niin huomasin siellä olevankin emän ja vasan.
Linkonevalle tullessa aurinko paistoi upeasti. Nevan päällä oli usvaa. Ei kuulunut mitään ääniä.
En malttanut jäädä katselemaan; Fluffy oli mielessäni. Palasin takaisin sillan lähelle ja siellähän Fluffy seisoi hiukan häpeissään keskellä tietä.
Vähän matkan päässä tiellä seisoi kettu. Upea pitkä häntä jossa valkoinen pää. Tuli mieleen se kertomus ketun hännän valkoisesta päästä. Juuri kun sain kameran käteeni, kettu meni metsään.
Teeriä oli pitkälle toistakymmentä tien varrella. Oli 4-5 kappaleen poikueita kuin myös yksittäisiä lintuja. Mietin, että missähän metsot on tänä aamuna? Vähän ennen, kun käännytään Penninkiin tiellä oli neljä metsoa. Yksi musta, joka keikisteli kolmelle naaraalle.
Taas kerran tuli havaittua, että aamulla kannattaa lähteä ajoissa, jos haluaa nähdä eläimiä. Aamun nojatuolimatkan saldo: 1 jänis,1 kettu, 2 hirveä, 15-18 teertä ja 4 metsoa.
Nyt voikin ottaa pienet aamupäiväpäikkärit. Kello on seitsemän.
torstai 1. syyskuuta 2011
Laavu II
Aatos aloitti jo alkuviikosta uuden laavun runkopuiden teon Petrin palstalta. Harventeli sieltä taimikosta sopivia runkopuita. Suunnitellun laavun paikan oli myös jo raivannut ja kaatanut puut pois, että tuli hyvä näkyvyys nevalle.
Rungon päälle laitettiin trukkilavat ja katoksi pressua.
Aatos sahaa runkopuita.
Laavu valmiina 10.9. koitokseen
perjantai 26. elokuuta 2011
Koirakoulua
Tänään meni koirakoulutukseksi. Tai pitäisikö sanoa isännän koulutukseksi.
Lähdin Linkonevalle mittaamaan laavun paikkaa, kun tulee aika lähelle Yhteismetsän rajaa. Petrin kanssa katsottu paikka oli kuitenkin riittävän kaukana omalla maalla, joten ensi viikolla rakennamme Aatoksen kanssa laavun. Siitä pääsee tähystämään länsitien läheisyyteen. Viime syksynä teeret olivat viisaita ja istuivat niissä puissa, minne Linkonevan laavulta ei ylettynyt ampua.Uuden laavun myötä koko Linkoneva on hallinnassa.
Fluffy löysi teeripoikueen sadan metrin päästä uutta laavua. En tiedä, seisoiko metsässä, mutta kun tulin paikalle niin teeriä lähti joka suuntaan. Ihan hyvä, mutta sen jälkeen Fluffy otti jänisajon eikä uskonut pillitystä ollenkaan. Oli poissa puolisen tuntia ja tuli sitten muina miehinä autolle.
En voinut toruakaan, kun tuli kiltisti autoon.
Tutkapannassa oli vikaa ohjelmoinnissa ja terassilla laitoin sitä kuntoon soittamalla asiakastukeen. Fluffy hävisi ja näin sen olevan liiterin takamaastossa. Kun lähestyin niin alkoi tapahtua. Teeriä lähti kolmen, neljän ryppäissä joka suuntaan. Oli ainakin 12 kpl. Kävimme vielä tunnin päästä pöllyyttämässä niitä uudelleen. Hyvää koulutusta Fluffylle.
Laitoin saunan lämpiämään illalla, ja lähdimme vielä Linkonevalle. Ajattelin kouluttaa Fluffya avosuolla, että näen kuinka tottelee. Ja hyvin totteli; pysähtyi vihellykseen ja tuli hyvin luokse. Mutta annas ollakaan! Lähellä länsitietä otti jänisajon ja siihen meni koulutus. Ei mitään nähnyt eikä kuullut muuta kuin jäniksen.
Menin laavulle ja odottelin kauan. Varmaan tunnin. Tutka näytti, että Fluffy juoksi Y-haaran ja suon välisellä kannaksella ristiin rastiin.
Lopulta tuli nevalle ja näki minut laavulla. Lähestyi ja jäi 150 metrin päähän.
Odotin puoli tuntia. Soitin Tirrelle, mitä teen? Sanoi, että mene ja ota mukaan ja et ole näkevinäsikään koiraa. Ikäänkuin hylkäät laumasta. Tein työtä käskettyä ja sain autoon. Ongelmaksi muodostui, kuinka saan koiran autosta, kun se ei tule ulos kuin käskystä. Jätin oven auki ja sinne jäi! Oli pakko antaa käsky tulla ulos.
Tuossa se nyt makaa sängyllä ja en ole sitä huomaavinanikaan.
On tämä vaikeaa tämä koiran koulutus!
Lähdin Linkonevalle mittaamaan laavun paikkaa, kun tulee aika lähelle Yhteismetsän rajaa. Petrin kanssa katsottu paikka oli kuitenkin riittävän kaukana omalla maalla, joten ensi viikolla rakennamme Aatoksen kanssa laavun. Siitä pääsee tähystämään länsitien läheisyyteen. Viime syksynä teeret olivat viisaita ja istuivat niissä puissa, minne Linkonevan laavulta ei ylettynyt ampua.Uuden laavun myötä koko Linkoneva on hallinnassa.
Fluffy löysi teeripoikueen sadan metrin päästä uutta laavua. En tiedä, seisoiko metsässä, mutta kun tulin paikalle niin teeriä lähti joka suuntaan. Ihan hyvä, mutta sen jälkeen Fluffy otti jänisajon eikä uskonut pillitystä ollenkaan. Oli poissa puolisen tuntia ja tuli sitten muina miehinä autolle.
En voinut toruakaan, kun tuli kiltisti autoon.
Tutkapannassa oli vikaa ohjelmoinnissa ja terassilla laitoin sitä kuntoon soittamalla asiakastukeen. Fluffy hävisi ja näin sen olevan liiterin takamaastossa. Kun lähestyin niin alkoi tapahtua. Teeriä lähti kolmen, neljän ryppäissä joka suuntaan. Oli ainakin 12 kpl. Kävimme vielä tunnin päästä pöllyyttämässä niitä uudelleen. Hyvää koulutusta Fluffylle.
Laitoin saunan lämpiämään illalla, ja lähdimme vielä Linkonevalle. Ajattelin kouluttaa Fluffya avosuolla, että näen kuinka tottelee. Ja hyvin totteli; pysähtyi vihellykseen ja tuli hyvin luokse. Mutta annas ollakaan! Lähellä länsitietä otti jänisajon ja siihen meni koulutus. Ei mitään nähnyt eikä kuullut muuta kuin jäniksen.
Menin laavulle ja odottelin kauan. Varmaan tunnin. Tutka näytti, että Fluffy juoksi Y-haaran ja suon välisellä kannaksella ristiin rastiin.
Lopulta tuli nevalle ja näki minut laavulla. Lähestyi ja jäi 150 metrin päähän.
Odotin puoli tuntia. Soitin Tirrelle, mitä teen? Sanoi, että mene ja ota mukaan ja et ole näkevinäsikään koiraa. Ikäänkuin hylkäät laumasta. Tein työtä käskettyä ja sain autoon. Ongelmaksi muodostui, kuinka saan koiran autosta, kun se ei tule ulos kuin käskystä. Jätin oven auki ja sinne jäi! Oli pakko antaa käsky tulla ulos.
Tuossa se nyt makaa sängyllä ja en ole sitä huomaavinanikaan.
On tämä vaikeaa tämä koiran koulutus!
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Lintujahtia odotellessa
Tänään tuli maili maa-ja metsätalousministeriöstä. Kiittivät palautteesta, jonka lähetin maatalousministerille koskien asetuksen julkaisuajankohtaa. Sehän julkistettiin sovittuna aikana 5. elokuuta, mutta oli puutteellinen metson ja riekon suhteen.
Selittivät odottaneensa laskentatuloksia. Turhaa jossittelua ja selittelyä. Asetuksella vain hankaloitetaan metsästystä. Lintutilannetta pitäisi arvioida pidemmällä ajanjaksolla kuin vuosi. Lintukannat vaihtelevat ja laissa olevat metsästysajat ovat riittäviä. Ei lintuja metsästämällä saada loppumaan. Paremminkin pitäisi syyttää nykyistä metsänhoitoa lintukantojen romahtamisesta.
Hyvää asetuksessa oli meidän kannalta, että riekkoa ei rauhoitettu Kuusamossa. Linnunmetsästys alkaa siis kuin ennen vanhaan hyvään aikaan. Saamme metsästää kaikkia lajeja omilla alueilla. Viereinen seura rauhoitti riekon kuten viime syksynä metson, vaikka Kuusamossa oli Suomen tihein metsokanta.
Riekkoja ei ole paljoa näkynyt meidän alueella eikä niitä varmaankaan ammuta kuin siinä tapauksessa, että nuori koira saa seisonnan. On hyvä, että voimme koulutuksellisesti ampua laillisesti myös riekon.
Viime syksynä alueellemme tuli riekkoparvi silloin, kun kausi oli jo ohi. Viime syksynähän metsästys loppui jo 15.lokakuuta toisin kuin tänä vuonna, Nyt saamme metsästää kuun loppuun asti.
Toivottavasti tuolla pariskunnalla onnistui pesintä. Kuvasin sen keväällä alueemme eteläpuolella. Kevät oli suotuisa ja ainakin muualla Kuusamossa riekkopoikueet ovat olleet toistakymmenpäisiä.
Hanhijahti alkaa 1.9. Menemme Aatoksen kanssa laavulle yöksi. Toivottavasti illalla ja yön aikana tulee hanhia Linkonevalle samalla tavalla kuin keväällä.
Viime syksynä hanhijahti alkoi vasta 10.9. , jolloin suurin osa hanhista oli jo lentänyt Kuusamon ohi. Nyt, kun jahti alkaa 1.9. on edes jotain toivoa nähdä hanhia.
Tulossa mielenkiintoinen yö!
Selittivät odottaneensa laskentatuloksia. Turhaa jossittelua ja selittelyä. Asetuksella vain hankaloitetaan metsästystä. Lintutilannetta pitäisi arvioida pidemmällä ajanjaksolla kuin vuosi. Lintukannat vaihtelevat ja laissa olevat metsästysajat ovat riittäviä. Ei lintuja metsästämällä saada loppumaan. Paremminkin pitäisi syyttää nykyistä metsänhoitoa lintukantojen romahtamisesta.
Hyvää asetuksessa oli meidän kannalta, että riekkoa ei rauhoitettu Kuusamossa. Linnunmetsästys alkaa siis kuin ennen vanhaan hyvään aikaan. Saamme metsästää kaikkia lajeja omilla alueilla. Viereinen seura rauhoitti riekon kuten viime syksynä metson, vaikka Kuusamossa oli Suomen tihein metsokanta.
Riekkoja ei ole paljoa näkynyt meidän alueella eikä niitä varmaankaan ammuta kuin siinä tapauksessa, että nuori koira saa seisonnan. On hyvä, että voimme koulutuksellisesti ampua laillisesti myös riekon.
Viime syksynä alueellemme tuli riekkoparvi silloin, kun kausi oli jo ohi. Viime syksynähän metsästys loppui jo 15.lokakuuta toisin kuin tänä vuonna, Nyt saamme metsästää kuun loppuun asti.
Toivottavasti tuolla pariskunnalla onnistui pesintä. Kuvasin sen keväällä alueemme eteläpuolella. Kevät oli suotuisa ja ainakin muualla Kuusamossa riekkopoikueet ovat olleet toistakymmenpäisiä.
Hanhijahti alkaa 1.9. Menemme Aatoksen kanssa laavulle yöksi. Toivottavasti illalla ja yön aikana tulee hanhia Linkonevalle samalla tavalla kuin keväällä.
Viime syksynä hanhijahti alkoi vasta 10.9. , jolloin suurin osa hanhista oli jo lentänyt Kuusamon ohi. Nyt, kun jahti alkaa 1.9. on edes jotain toivoa nähdä hanhia.
Tulossa mielenkiintoinen yö!
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Karhujahtia...
Uskomaton karhujahti! Meillä oli mukana paikallisia superammattilaisia mm. Aatos, Mikko Jouko ja Veli.
Kyllä kulki! Koirat etsivät karhuja ja miehet siirtyivät tilanteen mukaan uusille passipaikoille.
Kyllä kulki! Koirat etsivät karhuja ja miehet siirtyivät tilanteen mukaan uusille passipaikoille.
Lauantaina emme saaneet karhuja liikkeelle, mutta sunnuntai oli parempi.
Ensimmäisessä ajossa Kuusijärven länsipäässä alkoi tapahtua. Valtti pyöri pienellä alueella ja lähti sitten itään päin sellaisella vauhdilla, että arvasimme Valtilla olevan karhun edessään. Passiketju oli pohjois-eteläsuunnassa Kuusijärven itäpäässä.
Ajo eteni ja kuinka ollakkaan karhu väisti passilinjan ihan Kuusijärven rannasta linjan eteläpäästä.Karhu kaartoi etelään joen yli ja pyöri Mollonahon harjanteilla.
Siirryimme uuteen passirintamaan Tammelantielle ja Polvivaaran tielle. Karhu teki taas kepposen ja lähtikin lopulta länteen. Päätimme pitää tauon ja vaihtaa uudet koirat ajoon, Valtin tutkapannan patterikin jo hälyytti virran vähyyttä.
Laavulla teimme uuden suunnitelman; siirryimme passittamaan Värtönvaaraan.
Iltapäivällä emme saaneetkaan enää kontaktia karhuun. Passissa oli upeata istua ja torkkua. Aurinko paistoi ja lämpötila oli varmaan lähellä 20 astetta.
Kun molemmat koirat tulivat tielle, purimme passit ja kokoonnuimme Penningin terassille.
Vaikka emme saaneetkaan karhua, niin jahti oli hyvä. Uusia kokemuksia.Uusia ystäviä. Jutustelua. Ensi vuonna järjestämme taas karhujahdin ´; vielä paremman!
torstai 18. elokuuta 2011
Karhujahti lähestyy
Kohta tulee Aatos ja suunnittelemme vielä taktiikkaa. Mikkokin tulee illalla vielä kolmanneksi.
Alustava suunnitelmani on muodostaa kolme ryhmää; siis autokuntaa. Niitä voi sitten heitellä tilanteen mukaan nopeastikin karhun eteen. Karhuhan liikkuu nopeasti ja monesti kierto karhun eteen vie rutkasti aikaa. Onneksi meillä on metsäpuhelimia enemmän kuin on miehiä, joten yhteydet pitäisi pelata.
Tuuli on harmittavasti idästä, jonne karhut suuntaavat. Siis passilinja on tuulen päällä ja karhu haistaa miehet. Tätä tilannetta pitää vielä pohtia.
Metsähallitus sai viimeinkin aikaan, että Polvivaaran tie on nyt sitten lopultakin lanattu. Varmaan alkuviikosta. Nyt näkyy hyvin jäljet. Tein vielä viimeistelylanauksen renkaalla.
lauantai 13. elokuuta 2011
Tien lanausta ja kuurupiiloa
Hain viime viikonloppuna ison kuorma-auton renkaan. Tarkoitus oli lanata Linkonevan ympäristön tiet. Nyt iltapäivällä aloitin urakan. Tein renkaan levyisen tasaisen lanauksen, että näemme kulkeeko karhut tien yli ja minne päin.
Hyvä siitä näyttää tulevan. On helppo katsoa hitaasti ajaen, onko joku eläin mennyt tien poikki.
Paluumatkalla tien yli meni hirvi. Pysäytin ja jäin seuraamaan. Niin teki hirvikin. Siinä katselimme toisiamme 40 metrin etäisyydeltä kuurupiiloa leikkien. Välillä piti peruuttaa, että sain kuvia. Meni aina puiden taakse piiloon. Lopulta hermostui ja lähti hitaasti tallustelemaan metsään.
Taas kerran tuli näytettyä, että kamera kannattaa pitää aina matkassa; niin minulla onkin jatkuvasti täällä Penningissä. Odotan vain päivää, että saan kuvatuksi karhun luonnollisessa olotilassa eikä jossain kuvauspaikalla.
Sauna taas lämpiää ja kuuntelen Topi Sorsakoskea You tubesta. Rauha hänen sielulleen...
Hyvä siitä näyttää tulevan. On helppo katsoa hitaasti ajaen, onko joku eläin mennyt tien poikki.
Paluumatkalla tien yli meni hirvi. Pysäytin ja jäin seuraamaan. Niin teki hirvikin. Siinä katselimme toisiamme 40 metrin etäisyydeltä kuurupiiloa leikkien. Välillä piti peruuttaa, että sain kuvia. Meni aina puiden taakse piiloon. Lopulta hermostui ja lähti hitaasti tallustelemaan metsään.
Taas kerran tuli näytettyä, että kamera kannattaa pitää aina matkassa; niin minulla onkin jatkuvasti täällä Penningissä. Odotan vain päivää, että saan kuvatuksi karhun luonnollisessa olotilassa eikä jossain kuvauspaikalla.
Sauna taas lämpiää ja kuuntelen Topi Sorsakoskea You tubesta. Rauha hänen sielulleen...
perjantai 12. elokuuta 2011
Kanttarellukoita ja tattiloita
Kävin Linkonevalla. Sampo ja Pauli löysivät käydessään kanttarelleja ja pitihän minun käydä rääppiäisissä. Oli noussut uusia samaan paikkaan. Tatteja on joka puolella Penninkiä. Sain taas kassillisen ihan pieneltä alueelta. Kehnäsieniäkin siellä täällä.
Kyllä täällä ruoassa pysyy ihan luonnon antimilla. Paistoin pannullisen tatteja ja joukkoon muutama kanttarelli. Pottuja ja tattimuhennosta; ei muuta tarvinnut.
Sain tutkapannan toimimaan uusilla numeroilla. Nyt toimii paremmin, kun on DNA:n liittymät. Kokeilin sitä kävelemällä tietä pikitielle päin Fluffyn kanssa. Fluffy otti taas jänisajon ja on ollut tuntikausia metsässä. Nyt voin seurata, missä kulkee. On rajavyöhykkeen puolella tulliaseman eteläpuolella.Nyt jo tulossa kotiin.
Millähän tuon jänisvimman saisi pois? Tulee haittaamaan lintujahtia todella paljon.
Kohta saunan lämmitykseen...
Kyllä täällä ruoassa pysyy ihan luonnon antimilla. Paistoin pannullisen tatteja ja joukkoon muutama kanttarelli. Pottuja ja tattimuhennosta; ei muuta tarvinnut.
Sain tutkapannan toimimaan uusilla numeroilla. Nyt toimii paremmin, kun on DNA:n liittymät. Kokeilin sitä kävelemällä tietä pikitielle päin Fluffyn kanssa. Fluffy otti taas jänisajon ja on ollut tuntikausia metsässä. Nyt voin seurata, missä kulkee. On rajavyöhykkeen puolella tulliaseman eteläpuolella.Nyt jo tulossa kotiin.
Millähän tuon jänisvimman saisi pois? Tulee haittaamaan lintujahtia todella paljon.
Kohta saunan lämmitykseen...
torstai 11. elokuuta 2011
Penninki tulvii,,,samoin meinaa keittää yli itselläkin!
Ajoin Linkonevalle menevän tien kautta ennenkuin tulin Penninkiin. Tie edelleen korjaamatta! Kolme ja puoli kuukautta tien tuhoamisesta, eikä Metsähallitus tee mitään. Kyllä aamulla puhelinlinjat ovat kuumina.
Soitin Aatokselle ajellessani Penninkiin. Aatos kertoi Kuusamossa sataneen koko viikon ja epäili joen tulvivan. Kyllä tulviikin! Ihan kevään korkeudessa. Silta on onneksi tarpeeksi korkealla; vielä puoli metriä vedenpinnan yläpuolella, mutta rakennusvaiheessa oleva kelkkasilta on jo veden vallassa. Pitää nostaa ainakin 40cm tukirakenteita, että kestää kevään tulvat. Onneksi joki tulvii nyt, niin näin tilanteen ajatellen kevättä.
Sauna kohta valmis. Katiskojen narut menneet virran mukana . Pitää käydä uimassa ja katsoa samalla katiskat. Ulkona enää 12 astetta ja vihmoo vettä. Kamiinassa tuli ja aivan hiljaista. Aaah!
Soitin Aatokselle ajellessani Penninkiin. Aatos kertoi Kuusamossa sataneen koko viikon ja epäili joen tulvivan. Kyllä tulviikin! Ihan kevään korkeudessa. Silta on onneksi tarpeeksi korkealla; vielä puoli metriä vedenpinnan yläpuolella, mutta rakennusvaiheessa oleva kelkkasilta on jo veden vallassa. Pitää nostaa ainakin 40cm tukirakenteita, että kestää kevään tulvat. Onneksi joki tulvii nyt, niin näin tilanteen ajatellen kevättä.
Sauna kohta valmis. Katiskojen narut menneet virran mukana . Pitää käydä uimassa ja katsoa samalla katiskat. Ulkona enää 12 astetta ja vihmoo vettä. Kamiinassa tuli ja aivan hiljaista. Aaah!
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Koillissanomat
Hermostuin lopullisesti Metsähallituksen virkamiehiin. Olin itse kaksi kertaa yhteydessä heihin ja pyysin Linkonevalle menevän tien kunnostusta puun kuljetusten jäljiltä. Päätin kirjoittaa Koillissanomiin ja he julkaisivat oheisen kirjoituksen heti seuraavassa lehdessä:
Metsähallituksen virkamiehet hoitavat työnsä huonosti!
Metsähallitus teki Kuusamon Polvivaaran palstalle harvennushakkuun viime talvena. Tie oli aurattuna koko talven ja moto teki tienvarteen isot pinot puutavaraa. Ihmettelin, kun puuta ei kuljetettu talvella hyvien olosuhteitten aikana pois alueelta. Kun oli pahin kelirikkoaika huhtikuun lopussa, isot rekat aloittivat pinojen viennin pois.
Tie oli niin pehmeä, ettei henkilöautollakaan ollut asiaa tielle.
Tie tuhottiin aina runkoa myöten monin paikoin.
Uutena metsätilallisena kyselin, kuinka menetellä tien korjaamiseksi. Tiehoitokunnan puolesta Joukamo Kortesalmi oli yhteydessä jo toukokuussa metsähallitukseen. Kun mitään ei tapahtunut, otin itsekin yhteyttä samaan osoitteeseen. Luvattiin korjata tie. Koska vieläkään heinäkuun loppupuolella ei ole tapahtunut mitään, soitin taas metsähallitukseen ja pyysin tien korjausta.
Kuinka metsähallituksen virkamiehet voivat toimia näin holtittomasti? Vähemmästäkin on virkamiehiä hyllytetty. Nyt olisi hyllytyksen paikka!
Lasse Linkoneva
Hammaslääkäri
On varmaankin tuttu juttu tuo valtion virkamiesten hitaus. Ei tartte, kun palkka juoksee muutenkin...
Katson mielenkiinnolla milloin tie korjataan ja jos mitään ei tapahdu, otan yhteyttä isompiin viskaaleihin. Eiköhän sitten ala tapahtua.
Metsähallituksen virkamiehet hoitavat työnsä huonosti!
Metsähallitus teki Kuusamon Polvivaaran palstalle harvennushakkuun viime talvena. Tie oli aurattuna koko talven ja moto teki tienvarteen isot pinot puutavaraa. Ihmettelin, kun puuta ei kuljetettu talvella hyvien olosuhteitten aikana pois alueelta. Kun oli pahin kelirikkoaika huhtikuun lopussa, isot rekat aloittivat pinojen viennin pois.
Tie oli niin pehmeä, ettei henkilöautollakaan ollut asiaa tielle.
Tie tuhottiin aina runkoa myöten monin paikoin.
Uutena metsätilallisena kyselin, kuinka menetellä tien korjaamiseksi. Tiehoitokunnan puolesta Joukamo Kortesalmi oli yhteydessä jo toukokuussa metsähallitukseen. Kun mitään ei tapahtunut, otin itsekin yhteyttä samaan osoitteeseen. Luvattiin korjata tie. Koska vieläkään heinäkuun loppupuolella ei ole tapahtunut mitään, soitin taas metsähallitukseen ja pyysin tien korjausta.
Kuinka metsähallituksen virkamiehet voivat toimia näin holtittomasti? Vähemmästäkin on virkamiehiä hyllytetty. Nyt olisi hyllytyksen paikka!
Lasse Linkoneva
Hammaslääkäri
On varmaankin tuttu juttu tuo valtion virkamiesten hitaus. Ei tartte, kun palkka juoksee muutenkin...
Katson mielenkiinnolla milloin tie korjataan ja jos mitään ei tapahdu, otan yhteyttä isompiin viskaaleihin. Eiköhän sitten ala tapahtua.
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Fluffy palasi kotiin
Puoli yhden aikaan yöllä Fluffy avasi oven ja tuli sisään. Oli kyllä kuin maansa myynyt; peloissaan ja arkana. Oli ilmeisesti oikeasti eksynyt metsään. Oli kuivaa, joten omien jälkienkin löytäminen oli kai ylivoimaista. Jotenkin kuitenkin löysi kotiin.
Ei ole turhaa pelätä sutta. Mikon pihaan tuli yksi ilta susi ja sinne on matkaa vain vajaa viisi kilometriä. Kyllä niitä täällä taas on.
Fluffy on vielä tänäänkin ollut hyvin vaisu ja pyörii jaloissa arkana. No Siperia opetti!
Kävin leikkaamassa Puroniemen nurmikon. Oli taas päässyt aivan liian pitkäksi. Ihan kellastunutta pohjaa paljastui. Ukonilma ajoi pois, mutta sain kuitenkin pääosin sen leikattua. Talon takaa jäi urakka kesken. Nyt ukkonen pyörii Penningin ympärillä.
Ei ole turhaa pelätä sutta. Mikon pihaan tuli yksi ilta susi ja sinne on matkaa vain vajaa viisi kilometriä. Kyllä niitä täällä taas on.
Fluffy on vielä tänäänkin ollut hyvin vaisu ja pyörii jaloissa arkana. No Siperia opetti!
Kävin leikkaamassa Puroniemen nurmikon. Oli taas päässyt aivan liian pitkäksi. Ihan kellastunutta pohjaa paljastui. Ukonilma ajoi pois, mutta sain kuitenkin pääosin sen leikattua. Talon takaa jäi urakka kesken. Nyt ukkonen pyörii Penningin ympärillä.
tiistai 26. heinäkuuta 2011
Fluffy katosi
Karhujahtia suunnitellessa Fluffy otti kiivaan spurtin sillan toiselle puolelle ja aloitti jänisajon. Jänis tuli vanhaa siltaa pitkin joen tälle puolelle, mutta Fluffy katosi. On ollut nyt yli kaksi tuntia teillä tietymättömillä. Pahoin pelkään, että joutui suden suuhun. Ei voi mitään!
Karhujahti alkaa olla selvä. Suunniteltiin ilta, kuinka sen teemme. Metsäautotiet lanataan, että löydetään tuoreet jäljet. Eri passilinjoja suunniteltiin. Onhan se vaikeaa saada karhu, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Nyt yö vastassa ja toive, että Fluffy ilmaantuu yön aikana kotiin takaisin.
Tällaista elämä on...
Karhujahti alkaa olla selvä. Suunniteltiin ilta, kuinka sen teemme. Metsäautotiet lanataan, että löydetään tuoreet jäljet. Eri passilinjoja suunniteltiin. Onhan se vaikeaa saada karhu, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Nyt yö vastassa ja toive, että Fluffy ilmaantuu yön aikana kotiin takaisin.
Tällaista elämä on...
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
Taas kännykkä pimennossa; melkein
Täällä Penningissä saa olla rauhassa puhelinliikenteeltä. Jatkuvasti häiriöitä.
Onhan se hyvä, että on paikka, missä mikään puhelin ei toimi. Vanhempani vaan eivät sitä hyväksy, koska he eivät tiedä, missä poikansa viilettää. Ovat huolestuneita.
Yritin selvittää, löytyykö vahvistinta kännylle. Aika hankalaa. Jaakko löysi jo yhden laitteen, mutta kukaan ei tiedä toimiiko se laite. 350 euroa kuitenkin maksaa...
No, tarvitaanko täällä yhteyttä? Tarvitaan ja ei. On kiva, jos todella saa olla rauhassa, mutta toisaalta ihan turvallisuuden kannalta, pitäisi olla yhteys.
Hyvää ja huonoa.
Miten sitä ennen vanhaan toimittiin? Ei ollut yhteyttä ja hyvin pärjättiin. Jos oli hätä, valjastettiin hevonen ja lähdettiin hakemaan apua. Tai sitten löydettiin kuollut mies kämpästä; no se oli sen tarinan loppu. Näin pitäisi ajatella nytkin.
Jos joku on kuollakseen, niin kuolee...
Joki tulvii edelleen. On satanut koko päivän ajoittain hyvinkin kovaa. Kalastelin, mutta ei kalat ole syönnillään, kun joki tulvii. Kunhan vaan kokeilin ja nautin.
Huomenna tulee Sampo kavereineen yöksi. Menevät sitten Venäjälle tuosta viereisestä rajanylityspaikasta seuraavana aamuna. Kiva saada vaihteeksi seuraa, vaikka viihdynkin yksinäni todella hyvin.
Tiistai-iltana pidämme karhukokouksen, jossa suunnittelemme karhujahtia. On todella mielenkiintoista järjestää karhujahti. Jos hyvin menee, niin siitä tehdään traditio.
On jo aika pimeää...syksy saapuu jo tännekin...
Onhan se hyvä, että on paikka, missä mikään puhelin ei toimi. Vanhempani vaan eivät sitä hyväksy, koska he eivät tiedä, missä poikansa viilettää. Ovat huolestuneita.
Yritin selvittää, löytyykö vahvistinta kännylle. Aika hankalaa. Jaakko löysi jo yhden laitteen, mutta kukaan ei tiedä toimiiko se laite. 350 euroa kuitenkin maksaa...
No, tarvitaanko täällä yhteyttä? Tarvitaan ja ei. On kiva, jos todella saa olla rauhassa, mutta toisaalta ihan turvallisuuden kannalta, pitäisi olla yhteys.
Hyvää ja huonoa.
Miten sitä ennen vanhaan toimittiin? Ei ollut yhteyttä ja hyvin pärjättiin. Jos oli hätä, valjastettiin hevonen ja lähdettiin hakemaan apua. Tai sitten löydettiin kuollut mies kämpästä; no se oli sen tarinan loppu. Näin pitäisi ajatella nytkin.
Jos joku on kuollakseen, niin kuolee...
Joki tulvii edelleen. On satanut koko päivän ajoittain hyvinkin kovaa. Kalastelin, mutta ei kalat ole syönnillään, kun joki tulvii. Kunhan vaan kokeilin ja nautin.
Huomenna tulee Sampo kavereineen yöksi. Menevät sitten Venäjälle tuosta viereisestä rajanylityspaikasta seuraavana aamuna. Kiva saada vaihteeksi seuraa, vaikka viihdynkin yksinäni todella hyvin.
Tiistai-iltana pidämme karhukokouksen, jossa suunnittelemme karhujahtia. On todella mielenkiintoista järjestää karhujahti. Jos hyvin menee, niin siitä tehdään traditio.
On jo aika pimeää...syksy saapuu jo tännekin...
lauantai 23. heinäkuuta 2011
Taas Penningissä
Borta bra men hemma bäst!
No niin! Tuli käytyä perinteinen hääpäivämatka jossain kaukana. Upea reissu! Capri on yksi paikka maailmassa, jossa todella voisin viettää loppuelämäni. Tietysti Penninki ohittaa sen! Mutta maailmassa on tietysti lukuisia paikkoja elää. Capri on vain vienyt sydämeni mennessään. Jotenkin tunne kuin asuisi jo taivaassa. Pitää silloin asua Anacaprissa; siis siellä korkealla.
Caprin jälkeen menimme Nauvoon tapaamaan opiskelukaveriani Erikiä ja vaimoansa Lailaa. Tuntui kuin nuoruus olisi tullut takaisin. Vuodet eivät ole hävittäneet ystävyyttämme minnekään. Välimatka vain on liian pitkä; muuten varmaan tapaisimme viikottain. Oli upeaa taas kerran veneillä pitkin saaristoa; katsella merta ja saaria.
Pitäisi kuitenkin tavata useammin!
Penninki kutsui heti seuraavana päivänä. En osannut nukkua vaan auton nokka näytti pohjoiseen jo heti neljän jälkeen aamulla.
Kaikki kolme koiraamme mukana.
Joki näytti poikkeavan luonteensa. Satoi kaatamalla yöllä ja nyt joki tulvii. Yritin uida sillalta kivelle, mutta virta oli niin voimakas, etten pystynyt. Nyt näyttää siltä, että tulikohan kuitenkin tehtyä liian matala silta. Veden pinnasta sillan runkoon on enää 50 senttiä. Jos keväällä on poikkeuksellisen kova virta, niin silloin virta jo hipoo sillan rakenteita. Saas nähdä?
No niin! Tuli käytyä perinteinen hääpäivämatka jossain kaukana. Upea reissu! Capri on yksi paikka maailmassa, jossa todella voisin viettää loppuelämäni. Tietysti Penninki ohittaa sen! Mutta maailmassa on tietysti lukuisia paikkoja elää. Capri on vain vienyt sydämeni mennessään. Jotenkin tunne kuin asuisi jo taivaassa. Pitää silloin asua Anacaprissa; siis siellä korkealla.
Caprin jälkeen menimme Nauvoon tapaamaan opiskelukaveriani Erikiä ja vaimoansa Lailaa. Tuntui kuin nuoruus olisi tullut takaisin. Vuodet eivät ole hävittäneet ystävyyttämme minnekään. Välimatka vain on liian pitkä; muuten varmaan tapaisimme viikottain. Oli upeaa taas kerran veneillä pitkin saaristoa; katsella merta ja saaria.
Pitäisi kuitenkin tavata useammin!
Penninki kutsui heti seuraavana päivänä. En osannut nukkua vaan auton nokka näytti pohjoiseen jo heti neljän jälkeen aamulla.
Kaikki kolme koiraamme mukana.
Joki näytti poikkeavan luonteensa. Satoi kaatamalla yöllä ja nyt joki tulvii. Yritin uida sillalta kivelle, mutta virta oli niin voimakas, etten pystynyt. Nyt näyttää siltä, että tulikohan kuitenkin tehtyä liian matala silta. Veden pinnasta sillan runkoon on enää 50 senttiä. Jos keväällä on poikkeuksellisen kova virta, niin silloin virta jo hipoo sillan rakenteita. Saas nähdä?
lauantai 16. heinäkuuta 2011
Hääpäivää...
Vietämme hääpäivää.
Aamu-uinnin jälkeen lähdimme Caprin korkeimman vuoren huipulle. Yhdenistuttava tuolihissi vei meidät vajaa 600m korkeuteen.
Huipulta oli mahtavat näkymät saaren molemmille puolille.Kyllä Caprilaisia suositaan upeilla kallioilla ja meren eri värisävyillä.
Mennessämme taas takaisin altaille uimaan, tuli respan tyttö kyselemään eilisillan konsertista. Hän juuri varasi meille liput konserttiin. Tulin maininneeksi hääpäivästämme ja palattuamme altaalta, huoneessa odotti kiva yllätys. Pullo kuohuvaa jäissä ja mansikoita. Hotellin lahjana. Kyllä täällä otetaan asiakkaat KUNNOLLA huomioon...
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Caprin toinen päivä
Tulee uitua paljon. Huomaa, ettei ihmiset osaa uida. Vain harvat uivat; yleensä vain lilluvat paikoillaan. Altaat on hieman eri korkeudessa; ylemmästä valuu vettä alempaan. Pituutta molemmilla yli 30 metriä ja syvyyttä yli kaulaan. Ei roskan roskaa missään.
Mietiskely ja unelmointipaikka
Anacaprin kadut ovat tosi kapeita.
Viisimastoinen laittoi illalla juhlavalaistuksen ja lähti hitaasti lipumaan itään päin.
torstai 14. heinäkuuta 2011
Caprilla
Caprille tulimme eilen hirmuisessa helteessä; 37 varjossa. Tulimme isolla moottoriveneellä Napolista halki Napolinlahden. Juttelimme veneen kuljettajan kanssa kaikesta mahdollisesta. Oli 27- vuotias Caprin lähisaaresta kotoisin. Palvelu pelasi.
Vesijetit saattoivat meidät rantaan ja leikkivät peräaallokossa.
Hotellimme sijaitsee Anacaprissa aivan pystysuoran kallion päällä. Alas mereen on yli 300m. Terassilta otetussa kuvassa nuo laivat näyttävät pikku veneiltä. Kuitenkin esim tuo viisimastoinen purjelaiva, joka tuli eilen, on pituudeltaan 100m.
Ystävällisyys on ylipursuavaa; olisi suomalaisilla oppimista palvelusta. Hymyä ja small talkia piisaa...
Tänään vain kävimme kävelemässä Anacaprin kapeilla kujilla ja vietimme aikaa uima-altaalla. Kävimme Casa Rossan museossa, jossa oli paljon vanhoja maalauksia Caprin ajoista 1800-luvulta. Mukana myös kolme merestä löydettyä patsasta.
Kohta päivälliselle ja taas ihan kallion reunalla olevaan ravintolaan.
Kyllä korkean paikan kammoisen ruoka jäisi syömättä!
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Välipäivä
Penningissä tuli vietettyä loman alku. Kaksi viikkoa vanhempien kanssa. Tuli kalastettua, uitua, pikku puuhastelua polttopuiden kanssa, romskun lukua... mitäpä sitä muuta kaipaa.
Kävimme Kuusamon kesäteatterissakin; ettei nyt ihan metsitytty. Ihan kiva esitys. "Kuin tuhka tuuleen". Kertoi hautaustoimiston tyttärien kohelluksista.
Hellettä riitti, eikä kaikkien ihmetykseksi taaskaan itikoita. Tässä Toivalassa on paljon enemmän kaikenlaisia ötököitä kuin Kuusamossa. Uskokaa nyt hyvät ihmiset!
No kyllähän siellä joen varressa on itikoita, jos niitä nyt sitten halajaa, mutta terassilla ja pihalla saa olla ihan rauhassa.
Nyt pari päivää puutarhan kohentamista ja sitten Caprille. Aah... Asumme Anacaprissa korkealla; näkymät Napolinlahdelle upeat.
http://www.caesar-augustus.com
Aivan lähellä Axel Munthen huvilaa, josta aiemmin kirjoitin.
Neljä päivää toisenlaista nautintoa Penningin hiljaisuuden jälkeen.
Kävimme Kuusamon kesäteatterissakin; ettei nyt ihan metsitytty. Ihan kiva esitys. "Kuin tuhka tuuleen". Kertoi hautaustoimiston tyttärien kohelluksista.
Hellettä riitti, eikä kaikkien ihmetykseksi taaskaan itikoita. Tässä Toivalassa on paljon enemmän kaikenlaisia ötököitä kuin Kuusamossa. Uskokaa nyt hyvät ihmiset!
No kyllähän siellä joen varressa on itikoita, jos niitä nyt sitten halajaa, mutta terassilla ja pihalla saa olla ihan rauhassa.
Nyt pari päivää puutarhan kohentamista ja sitten Caprille. Aah... Asumme Anacaprissa korkealla; näkymät Napolinlahdelle upeat.
http://www.caesar-augustus.com
Aivan lähellä Axel Munthen huvilaa, josta aiemmin kirjoitin.
Neljä päivää toisenlaista nautintoa Penningin hiljaisuuden jälkeen.
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Lomaa...
Hyvää lomaa ilman ohjelmaa. Sitä kaipaan eniten lomalla; siis saa tehdä kehon rytmillä tai vain olla mitään tekemättä. Luen uudelleen Axel Munthen romaania "Huvila meren rannalla". Loistavaa kerrontaa. Viimeksi luin saman teoksen 28.8.- 5.9.2004.
Ai mistä muistan niin tarkkaan? Purjehdimme Roomasta etelään Sisilian edustalle asti 42-jalkasella purjeveneellä ja luin romskun matkalla. Kävin silloin Caprilla ja kyseisessä huvilassa. Olen kirjoittanut kirjan etusivulle nuo päivämäärät. Nyt ollaan Kirstin kanssa menossa loman puolivälissä Caprille ja kertaan huvilan historiaa. Suosittelen sekä kirjaa että Capria.
Ostimme uuden ruohonleikkurin Puroniemeen ja kohta lähdemme nurmikon leikkuuseen. Paikoin tarvitsee käyttää viikatetta, koska heinä on jo puolimetristä. Muuta ohjelmaa ei sitten olekaan. Kirsti tulee bussilla illalla; haen viitostien varrelta joskus seitsemän aikoihin.
Joki lämpenee ja jäähtyy säiden mukaan todella nopeasti. Nyt kun on ollut muutaman päivän viileämpää, niin vesi on hyytävän kylmää. Onneksi loppuviikosta lämpenee ja jokikin siinä samalla. Vastavirrassa on todella kiva uida.
Fluffy otti eilen illalla spurtin metsään. En tiedä, lähtikö poro vai jänis. Piti hakea tien päästä pois. Tiesi tehneensä vikatempun eikä meinannut uskaltaa millään autoon. Tuli lopulta maanitellen.
Metsäliitto hoiti sopimuksen mukaisesti täydennysistutuksen rajalle. Sovimme, että täydennetään männyllä kuolleet lehtikuuset. Nyt on sitten rajalla sekä siperian lehtikuusta että ehkä 20% mäntyä täydentämässä rajalinjaa. Ehkä tulevaisuudessa eivät kaada enää puita meidän puolelta, kun rajassa on selvästi muusta metsästä poikkeavaa puustoa.
Ai mistä muistan niin tarkkaan? Purjehdimme Roomasta etelään Sisilian edustalle asti 42-jalkasella purjeveneellä ja luin romskun matkalla. Kävin silloin Caprilla ja kyseisessä huvilassa. Olen kirjoittanut kirjan etusivulle nuo päivämäärät. Nyt ollaan Kirstin kanssa menossa loman puolivälissä Caprille ja kertaan huvilan historiaa. Suosittelen sekä kirjaa että Capria.
Ostimme uuden ruohonleikkurin Puroniemeen ja kohta lähdemme nurmikon leikkuuseen. Paikoin tarvitsee käyttää viikatetta, koska heinä on jo puolimetristä. Muuta ohjelmaa ei sitten olekaan. Kirsti tulee bussilla illalla; haen viitostien varrelta joskus seitsemän aikoihin.
Joki lämpenee ja jäähtyy säiden mukaan todella nopeasti. Nyt kun on ollut muutaman päivän viileämpää, niin vesi on hyytävän kylmää. Onneksi loppuviikosta lämpenee ja jokikin siinä samalla. Vastavirrassa on todella kiva uida.
Fluffy otti eilen illalla spurtin metsään. En tiedä, lähtikö poro vai jänis. Piti hakea tien päästä pois. Tiesi tehneensä vikatempun eikä meinannut uskaltaa millään autoon. Tuli lopulta maanitellen.
Metsäliitto hoiti sopimuksen mukaisesti täydennysistutuksen rajalle. Sovimme, että täydennetään männyllä kuolleet lehtikuuset. Nyt on sitten rajalla sekä siperian lehtikuusta että ehkä 20% mäntyä täydentämässä rajalinjaa. Ehkä tulevaisuudessa eivät kaada enää puita meidän puolelta, kun rajassa on selvästi muusta metsästä poikkeavaa puustoa.
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Linjat poikki
Kuusamossa ukkonen jyristi. En tiedä, sekö pisti linjat poikki vai joku muu syy.
Kuitenkin olimme niin kännykkäyhteyksissä että nettiyhteyksissä ulkona kavalasta maailmasta.
Toisaalta ihan hyvä, mutta kun on tottunut...
Tänään vähän vaille kymmenen illalla alkoi kännyyn tulla viestajä; siis linjat aikenivat.
Kumma juttu! Vaari alkoi soitella. Itse avasin netin. Luin sähköposteja. Katsoin normaalit iltikset, sään ym. Tuntuu siltä, että oikeasti on riippuvainen netistä ja puhelinyhteyksistä. Ihan helpottunut olo, kun taas pääsi ulos! Siis maailmaan!
Onkohan päässä vikaa?
Miten ennen elettiin?
Nyt on kyllä tutkistelun paikka...
Kuitenkin olimme niin kännykkäyhteyksissä että nettiyhteyksissä ulkona kavalasta maailmasta.
Toisaalta ihan hyvä, mutta kun on tottunut...
Tänään vähän vaille kymmenen illalla alkoi kännyyn tulla viestajä; siis linjat aikenivat.
Kumma juttu! Vaari alkoi soitella. Itse avasin netin. Luin sähköposteja. Katsoin normaalit iltikset, sään ym. Tuntuu siltä, että oikeasti on riippuvainen netistä ja puhelinyhteyksistä. Ihan helpottunut olo, kun taas pääsi ulos! Siis maailmaan!
Onkohan päässä vikaa?
Miten ennen elettiin?
Nyt on kyllä tutkistelun paikka...
lauantai 25. kesäkuuta 2011
Juhannuksen aikaa
Tulimme ennen juhannusta Penninkiin. Marke ja Sampo olivat tulleet aikaisemmin ja hakeneet jo täydennystä metsästyskoiriin. Rauha aivan lutunen bretoni; hyvä luonne.
Virkkulan Vesan kennelistä; sukua Fluffylle. Hyvät geenit, kuten kaikilla Vesan koirilla. Odotettavissa taas yksi loistava seisoja meidän kenneliin. Tulevana syksynä on Vilma vanhimpana ja varmimpana seisojana. Fluffyn näytön paikka ja Rauha saa vain katsella sivusta; liian nuori vielä metsälle.
Rauhallinen juhannus. Sampo ja Marke lähtivät aattona takaisin Mänttään. Jäimme Kirstin kanssa kahdestaan kolmen koiran kanssa juhannusta viettämään.
Loma alkoi jo minulla. Ja siltä tuntuikin!
Kalastelin joella. Ei mitään suurta saalista, mutta mitäs tuosta. Hermot lepäsivät. Sinisiä ajatuksia. Lomaa ISOILLA kirjaimilla...
Juhannuksen jälkeen puutarhan hoitoa pari päivää ja sitten taas takaisin vanhempien kanssa Puroniemeen ja Penninkiin.
Virkkulan Vesan kennelistä; sukua Fluffylle. Hyvät geenit, kuten kaikilla Vesan koirilla. Odotettavissa taas yksi loistava seisoja meidän kenneliin. Tulevana syksynä on Vilma vanhimpana ja varmimpana seisojana. Fluffyn näytön paikka ja Rauha saa vain katsella sivusta; liian nuori vielä metsälle.
Rauhallinen juhannus. Sampo ja Marke lähtivät aattona takaisin Mänttään. Jäimme Kirstin kanssa kahdestaan kolmen koiran kanssa juhannusta viettämään.
Loma alkoi jo minulla. Ja siltä tuntuikin!
Kalastelin joella. Ei mitään suurta saalista, mutta mitäs tuosta. Hermot lepäsivät. Sinisiä ajatuksia. Lomaa ISOILLA kirjaimilla...
Juhannuksen jälkeen puutarhan hoitoa pari päivää ja sitten taas takaisin vanhempien kanssa Puroniemeen ja Penninkiin.
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Savukalaa ja selkäkipua
Ostin Muurikan sähkösavustimen tänne Penninkiinkin. Kotona Toivalassa sellainen on ollut käytössä jo viime kesästä. Rädyn Esko suositteli sitä Kiiskisen Tapsalle ja Tapsa sitten minulle. Ajattelin, että ei sähkösavustimella tee mitään, mutta olin taas kerran väärässä. Upea laite!
Puruja alakaukaloon reilu kahvikupillinen ja ritilälle kalat. Puolisen tuntia töpseli seinässä ja sinulla on upeasti savustetut kalat.
Nuo kuvassa näkyvät kalat ovat sitä todellista lähiruokaa; kalat eivät katiskasta päästyään huomanneet joutuvansa savustimeen ja sitten mahaani. Olin koko päivän syömättä ja söin koko pellillisen vain veistä apuna käyttäen.Olipa hyvää ja terveellistä!
Selkä reistailee, ettei mistään tule mitään. Vaivoin kävelen. Kävin kuitenkin autoilemassa Linkonevalle; lintuja ei näkynyt ollenkaan. Vain länsitien päässä oli iso jäniksen ronttonen. Pysähtyi tien viereen.
Katsoin netistä, että kanalintujen kuoriutumisaika on kesäkuun kahdella ensimmäisellä viikolla. Poikaset siis ovat jo luonnossa. Onneksi on hyttysiä ja mäkäriä riittävästi. Lämmintäkin ja kosteutta. Kaiken luulisi olevan kunnossa hyvää lintusyksyä ajatellen. Enää kaksi kuukautta metsästyksen alkuun!
Puruja alakaukaloon reilu kahvikupillinen ja ritilälle kalat. Puolisen tuntia töpseli seinässä ja sinulla on upeasti savustetut kalat.
Nuo kuvassa näkyvät kalat ovat sitä todellista lähiruokaa; kalat eivät katiskasta päästyään huomanneet joutuvansa savustimeen ja sitten mahaani. Olin koko päivän syömättä ja söin koko pellillisen vain veistä apuna käyttäen.Olipa hyvää ja terveellistä!
Selkä reistailee, ettei mistään tule mitään. Vaivoin kävelen. Kävin kuitenkin autoilemassa Linkonevalle; lintuja ei näkynyt ollenkaan. Vain länsitien päässä oli iso jäniksen ronttonen. Pysähtyi tien viereen.
Katsoin netistä, että kanalintujen kuoriutumisaika on kesäkuun kahdella ensimmäisellä viikolla. Poikaset siis ovat jo luonnossa. Onneksi on hyttysiä ja mäkäriä riittävästi. Lämmintäkin ja kosteutta. Kaiken luulisi olevan kunnossa hyvää lintusyksyä ajatellen. Enää kaksi kuukautta metsästyksen alkuun!
torstai 16. kesäkuuta 2011
Siltaprojekti
Silta saatiin valmiiksi; kiitos Aatoksen!
Ja tämän Tapsa pyysi liittämään mukaan. Toivoi automaattista toistoa sillalle, mutta menköön nyt vain tämä versio:
Itseltä meni selkä jo alle puolenvälin ja pystyin auttamaan vain vaivoin Aatosta.
Nyt on hyvä mennä uimaan ja joen toiselle puolelle. Moottorikelkkasilta tehdään vielä erikseen. Onneksi joen eteläpuolella on koivu estämässä sillalle ajoa. Ei tätä siltaa suunniteltukaan kelkoille vaan jalankulkijoille. Ja kyllä tuo ainakin sorsan painon kestää! :)
Uimaportaat tulevat varmaankin tänään Puroniemeen. Käyn hakemassa ne sieltä.
Väliaikainen uimalaituri puretaan pois. Siinä on niin hieno kivi alla; sen päältä voi perhostella. Aatoksen poika Kimmo perhosteli alkuviikolla ja saaliina siika, harri ja pari alamittaista "pilkkukalaa". Kyllä joessa kalaa on, kun vaan joutais pyytää.
Ja tämän Tapsa pyysi liittämään mukaan. Toivoi automaattista toistoa sillalle, mutta menköön nyt vain tämä versio:
Itseltä meni selkä jo alle puolenvälin ja pystyin auttamaan vain vaivoin Aatosta.
Nyt on hyvä mennä uimaan ja joen toiselle puolelle. Moottorikelkkasilta tehdään vielä erikseen. Onneksi joen eteläpuolella on koivu estämässä sillalle ajoa. Ei tätä siltaa suunniteltukaan kelkoille vaan jalankulkijoille. Ja kyllä tuo ainakin sorsan painon kestää! :)
Uimaportaat tulevat varmaankin tänään Puroniemeen. Käyn hakemassa ne sieltä.
Väliaikainen uimalaituri puretaan pois. Siinä on niin hieno kivi alla; sen päältä voi perhostella. Aatoksen poika Kimmo perhosteli alkuviikolla ja saaliina siika, harri ja pari alamittaista "pilkkukalaa". Kyllä joessa kalaa on, kun vaan joutais pyytää.
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Silta yli synkän virran
Aloitimme Aatoksen kanssa jo viime viikonloppuna sillan teon joen yli. 12 metriä jänneväli. Saimme rungon melkein valmiiksi ja Aatos kävi alkuviikosta tekemässä rungon välivahvistukset ja eteläpään pystytolpat valmiiksi. Teki vielä koelaudoituksen kannen suunnittelua varten.
Tulin poikkeuksellisesti jo keskiviikkona Penninkiin; alkaa olla lomatunnelmat ja normityö maistuu puulta. Täällä puutyöt maistuvat hunajalta! Aatos tulee aamulla ja kansi pitäisi olla iltapäivällä valmis. Sahailin jo viime viikonloppuna kansilaudat valmiiksi, joten eikun ruuvataan ne paikoilleen.
Mäkärät tulivat jo viime viikolla. Haravoin polun laiturille ja kun tulin takaisin, jalat olivat kuin haulikolla ammutut. Veri ihan valui mäkärien puremista.
Hyttyset ovat vielä jossain väijymässä. Samoin paarmat. Polttiaiset tulevat sitten viimeiseksi meidän iloksemme. Kuitenkin on ihan liioiteltua puhua hyttys- ym. ongelmasta täällä Kuusamossa. Päivällä ei mistään ötökästä ole sen enempää haittaa kuin vaikka Kuopiossa. Illalla tyynellä ilmalla on sitten hyttysiä, mutta niin on niitä myös Kuopiossa.
Mitä muuta superpitkänä viikonloppuna? Ei oikeastaan mitään erikoista. Linkonevalla käyn kuvaamassa ja suunnittelemassa laavun viimeistelyä. Yksi kelkkakin pitäisi viedä huoltoon jos vain saan sen yksin peräkärryyn. Polttopuutyötä loputtomiin, jos vain huvittaa. Kuitenkin askel kerrallaan... teen sitä, mikä hyvältä tuntuu itsestä ja pumpusta. Relaan!!
Tulin poikkeuksellisesti jo keskiviikkona Penninkiin; alkaa olla lomatunnelmat ja normityö maistuu puulta. Täällä puutyöt maistuvat hunajalta! Aatos tulee aamulla ja kansi pitäisi olla iltapäivällä valmis. Sahailin jo viime viikonloppuna kansilaudat valmiiksi, joten eikun ruuvataan ne paikoilleen.
Mäkärät tulivat jo viime viikolla. Haravoin polun laiturille ja kun tulin takaisin, jalat olivat kuin haulikolla ammutut. Veri ihan valui mäkärien puremista.
Hyttyset ovat vielä jossain väijymässä. Samoin paarmat. Polttiaiset tulevat sitten viimeiseksi meidän iloksemme. Kuitenkin on ihan liioiteltua puhua hyttys- ym. ongelmasta täällä Kuusamossa. Päivällä ei mistään ötökästä ole sen enempää haittaa kuin vaikka Kuopiossa. Illalla tyynellä ilmalla on sitten hyttysiä, mutta niin on niitä myös Kuopiossa.
Mitä muuta superpitkänä viikonloppuna? Ei oikeastaan mitään erikoista. Linkonevalla käyn kuvaamassa ja suunnittelemassa laavun viimeistelyä. Yksi kelkkakin pitäisi viedä huoltoon jos vain saan sen yksin peräkärryyn. Polttopuutyötä loputtomiin, jos vain huvittaa. Kuitenkin askel kerrallaan... teen sitä, mikä hyvältä tuntuu itsestä ja pumpusta. Relaan!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)