Aamulla lähdimme virittelemään Linkonevan ruokintapönttöjä. Kauraa pari säkkiä ja lumilapiot mukaan.
Uusi hanki paljasti kahdet riekon jäljet, pyyn, neljä-viisi jänistä ja yksi kettu. Ja yksi orava.
Iltapäivällä Aatoksen lähdettyä, lähdimme Sampon kanssa kiertelemään tilan tutkimattomia alueita. Hanki alkaa pikku hiljaa kantaa yhä paremmin, vaikka heti kohvan alla on vajaa metri pelkkää puuterilunta.
Kiertelimme ja kaartelimme alueella, pysähtelimme ja tutkimme metsää. Suunnittelimme metsänhoitotoimenpiteitä ja taukopaikkoja.
Kyllä taas kerran vanha museolynx näytti paremmuutensa. Ei kertaakaan kiinni missään kohtaa; sen kuin vain lirutteli pitkin hankia. Sampo tuli perässä Kanadan vauhtihirmulla, Catilla; piti olla todella varovainen, vaikka ajoi perässä jo ajettua jälkeä pitkin.
Sitten yhdessä mäessä tuli stoppi. Catti upposi. Sampo kaivoi kelkan alta niin paljon, että lopulta puolukan varvut näkyivät ja kelkka oli upoksissa niin, että tuulilasi oli hangen tasalla.
Ensimmäinen yritys ei onnistunut vaan kaivu alkoi uudelleen.
Toisella kerralla sitten jo lähti, mutta lunta oli lapioitu pari kuutiota.
Taas kerran tuli havaittua, että olemme löytäneet luontoaarteen. Alue on siis täysin ojittamaton. Kun karttaa katsoo, niin alueemme ympärillä on kaikki metsät ja suot ojitettu, mutta meidän tilamme on täysin luonnontilassa.
Ja sellaisena se tulee pysymäänkin.
Tilan halki kulkee pohjois-eteläsuunnassa vanha poroaita. Jo lähes hajonnut. Löysimme kuitenkin todella vaarallisen kohdan. Juuri kelkka-ajajan kurkun korkeudella kulki rautalanka useiden tolppien varassa. Jos olisi ajanut huonossa kelissä niiden välistä, olisi saanut kurkkunsa poikki. Haimme pihdit ja poistimme sen giljotiinin. Sen jälkeen tarkastimme poroaidan eikä muita giljotiineja löytynyt.
Nyt vietämme Earth Hour hetkeä. Vain kynttilä ja takka loistaa. Muut valot on sammutettu.Hiljaisuutta.
Kyllä keho ja sielu nauttii, vaikka lihakset on kipeänä päivän riehumisen jälkeen.
Sampo löysi mielenkiintoisen "puuavioparin". Siinä kasvoi kaksi mäntyä hellässä syleilyssä. Puoliso oli jo kuollut; keloutunut, mutta leski jatkoi elämäänsä. Alkoi jo pikkuhiljaa keloutua hänkin ...
Näinhän tapahtuu myös ihmiselämässä. Kyllä luonnosta löytyy vaikka mitä kaunista, jos vaan malttaa katsella. Ilman kiirettä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti