Monta auringon nousua tuli syksyllä katsottua Linkonevalla. Tulimme pimeällä ja laittelimme hissukseen aseet , kamerat, kiikarit ja teetarpeet paikoilleen.
Sitten vain istuimme hiljaa ja odotimme päivän nousemista. Ensin tulivat pikkulinnut ja sitten teeret. Pillillä saimme ne vastaamaan ja tulemaan lähemmäksi.
Upeita aamuja!
Veljeni, siis tämä ""erakko ADHD", joka ei näköjään rauhoitu millään, ehdotti iltanuotiota laavulla. Vastustelin, koska olin lukemassa romskua. No pitihän lopulta lähteä, kun uhkasi lähteä yksin. Lähti jo edeltä ja kun saavuin laavulle, siellä oli jo hyvät tulet. Siinä katsoimme auringon laskua ja rupattelimme. Päätettiin joku kerta tehdä rakovalkea ja jäädä yöksi. Sopivia keloja löytyy joka puolelta Penninkiä. Olisi taas yksi hyvä kokemus lisää.
Ajelimme täydessä pimeydessä metsän halki mökille. Oli jo yksi riekko tehnyt telaketjujälkeä hangelle. Koko päivän tuiskutti niin, että kaikki jäljet oli poispyyhitty. Kuin liitutaulu olisi pyyhitty puhtaaksi. Kaikki metsän eläinten kujeet taas näkymättöminä. Uusi seuranta alkaa taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti