Siis tuntemukset tulivat liki 100 km kelkkailusta...
Nyt ymmärrän vielä vähemmän niitä, jotka ajelevat kelkkareittejä satoja kilometrejä joka viikonloppu. Miksi ja mitä hauskaa siinä on?
Tutkimme kelkkareitin Penningistä järvimökille. Rajakurvarit kertoivat, että Pitkäperästä on sellainen avattu. Siis eväät mukaan ja tutkimaan. Jos vaikka joskus tulisi tarve päästä Puroniemeen; vaikka lumituisku tukkisi tien ja auraajaa ei saataisi.
Kuutisen kilometriä rajalinjaa pohjoiseen ja silloin olimme Pitkäperässä. Ei sieltä mitään kunnon reittiä löytynyt, mutta oli siitä jotkut ajaneet länteen päin pitkin järvenselkää, joten sinne vaan.
Välillä piti katsoa gebsistä, missä mennään. Muojärvi on uskomattoman iso järvi. Hankala hahmottaa, minne olisi pitänyt mennä. Kompassi unohtui tietysti kotiin ja karttana vain kännykän kartat; hyvät sellaiset, koska siinä on Fluffyn tutkapantaohjelma. Kirkkaassa auringonpaisteessa hiukka hankala katsoa.
Kerran ajoimme monta kilometriä harhaan, kun lähdimme seuraamaan väärää jälkeä. Vei kaartaen lopulta suoraan etelään, vaikka olimme menossa länteen. Samalla harharetkellä ajoimme sohjoon, joka oli tullut parista uveavannosta. Oli pikkuista vaille, etten jäänyt kiinni museolynxillä. Tehot loppuivat.
Pelkäsin etukäteen Muojärven ja Kuusamojärven välistä salmea, koska siellä on virtapaikka. Onneksi vastaan tuli virallisen reitin punaiset viitat, joten pelko poistui. Pysähdyimme ihmettelemään Ollinkylän lomakeskuksen kartan ääreen, missä mahdamme olla. Kohta meitä tervehti talon rouva ja kyseli, olimmeko eksyksissä. No emmehän me ole koskaan eksyksissä; joskus vaan menee pari kolme päivää löytää kotiin.
Sanoimme, että yritämme päästä Kuusamojärvelle. Neuvoi iloisena reitin ja matka jatkui.
Puroniemen laiturin vierestä ajamme yleensä kelkalla ylös. Tosi jyrkkä kohta. Vanhasta muistista ajoin Catilla siihen vauhtia hiljentäen ja siinä kelkka istui kuin Junttilan paska. Eihän tänä talvena kukaan ole siitä ajanut, koska olemme olleet koko ajan Penningissä. Sampo kaivoi varmaan puoli tuntia. Säälii veljensä leikattua selkää. Ajoin sillä aikaa reittiä pihaan niemen kärjestä ja tein uraa, jota pitkin hinaisin Catin irti. No lähtihän se kolmannella yrityksellä irti.
Marketta oli tehnyt kolmen ruokalajin lounaan. Ah, niin hyvää! En ole ennen syönyt niin valtavaa lihapullaa; sanoin yhtä lihapullaa, koska se oli oikeasti lihamurekepulla 300g. Hyvää ja tosi miesten ruoka; pekonia ja smetanaa sisällä.
Hirveitä bensarosvoja nämä kelkat. 30 litraa sadalla...kyllä tuli hiilijalanjälkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti