Ajelimme ja pysähtelimme pari tuntia puiden viennin jälkeen.
Upea auringon paiste. Tuulikin niin leppeää...ihan kuin kesällä. Ainakin melkein.
Ilves oli mennyt etelätien yli ja länsitien yli oli mennyt kettu. Molemmat ottavat osansa muutenkin vähäisistä kanalinnuista, mutta sehän on luonnon normaalia kiertokulkua. On hyvä, että kaikkia lajeja löytyy Penningistä. On monimuotoista riistaa kuin on monimuotoista metsääkin pitkän ajan kuluessa.
Ilves |
Kettu |
Sampo kertoi löytäneensä hyvän mäen ja sen edessä olevan suon. Lähti näyttämään. Lähti ajamaan "suolle" ja sain huutamalla pysähtymään. Onneksi! Olisi ajanut suoraan jokeen. Penninki ei ole Sampolle niin tuttu, koska ei ehtinyt syksyllä kierrellä eikä metsästää. Itse alan olla jo aika tutuilla saloilla. "Suo" tosiaan näytti suolta. Kuka tahansa kelkkailija olisi upottanut kelkkansa koskeen, joka on varmasti vain lumen peittämänä ja ilman kunnon jääkerrosta.
Sampo lähti käyttämään Vilmaa eläinlääkärissä. Pissii verta, siis Vilma, mutta on muuten aivan terveen tuntuinen. Virtsatietulehduksen lääkkeet eivät näy auttavan. Lähdin vielä yksin kierrokselle luontoa tutkimaan. Itäväylää laavulle ja länsiväylää takaisin. Ajattelin, että tulen takaisin joen eteläpuolta aivan itärajalle. Se reitti ei ole vielä tarpeeksi leveä. Ja niinpä toinen suksi haukkasi paksuhkon koivun väärälle puolelle ja siinä sitä sitten olin. Perä upposi pohjaa myöten. Telkkusin varmaan puoli tuntia kelkkaa ylös, ennenkuin pääsin takaisin mökille. Oppia ikä kaikki taas kerran. Onneksi oli lapio mukana. Pitää laittaa vakiovarusteeksi kaikkiin kelkkoihin. Vinssikin olisi hyvä juttu. Nyt se on vain museolynxin varusteena; kelkassa, joka ei koskaan jää kiinni. Pitänee siirtää vinssi Cattiin.
Odottelen Sampoa kylältä. Sauna valmiina ja kamiinassa tuli. Hiljaisuutta, Vain seinäkello tikittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti