Veljeni ryhtyi erakoksi aluksi kokeeksi viideksi viikoksi. Syksyllä kokeilee sitten jo neljää kuukautta.
Ihan hyvä! Niin minäkin tekisin, jos omat liki 1000 asiakastani sen hyväksyisivät. Tiedän, että tulisi potilaskato sen jälkeen. Asiakkaat olettavat, että olen tavoitettavissa kaiken aikaa. Siksi en vielä pysty jäämään erakoksi. Ehkä joskus…
Erakko. Millainen ihminen hän on? Erakosta tulee mieleen sellainen parrakas, hiukka haiseva mies. Asuu kämpässä, missä ei ole sähköä, ei vesi tule eikä mene. Lämmittää puilla mökkiään. Katse hieman pälyilevä.
Nykyerakko Sampon tapaan: Asuu pikku saunamökissä (tai välillä tilavassa hirsihuvilassa, jossa kaikki nykyajan mukavuudet), lämmitys pääasiassa sähköllä, nettiyhteys mokkulalla, kommunikaattori tietysti, ei näkyvää radiota, mutta kommarin kautta kyllä. Tv- uutiset suoraan kännykkään. Pihassa moottorikelkkoja jonossa, mistä valita kelin mukaan. Sellainen on nykyajan urbaanierakko.
Niin minäkin olisin! Voihan sitä olla erakkona nykyihmisen tavoin. Voi unohtaa arjen kiireet ja kellon kanssa elämisen. Voi elää oman kehonsa kanssa tasapainossa ilman kelloa. Vain aurinko rytmittää aikaa ja keho kertoo milloin syödä ja nukkua. Sekin on jo jotain. Nykyajan erakoitumista.
Maalikylällä käydään vain pakosta. Kahvi loppu tai suola. Ihan sama. Pärjää ilmankin pitkän aikaa. Jos edes yrittää tulla toimeen vähemmällä ja käy maalikylillä harvemmin.
Olen monesti miettinyt, kuinka vähällä ihminen tulee toimeen? Todella vähällä! Pottuja säkki nurkkaan. Vähän kalaa särpimeksi. Kahvi on jo luksusta. Leipää itse leipoen. Voita hiukka. Siinä tärkeimmät. Kaikki muu on tottumuksen mukanaan tuomaa.
Vaatteita nykyihmisellä on koko loppuiäksi kaapit täynnä. Kenkiä samoin. Kaikkea yllin kyllin!
Siksi olisi helppoa siirtyä erakoksi. Mutta mitä sanoisivat ystävät? Osa pitäisi hulluna, osa olisi kateellinen.
Kynnys astua erakoksi vaatii rohkeutta. Kynnyksen yli astuminen vaatii suunnittelua ja asennetta. Oikeaa asennetta elämää kohtaan. Miksi elämme toisten ehdoilla; miksemme omilla ehdoilla. Itsehän elämäämme elämme. Miksi siis eläisimme sitä elämää muiden ehdoilla?
Odotan päivää päästä erakoksi. Urbaanierakoksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti