Luulin, etten pääse aamulla sängystä ylös. Sen verran rankkaa kelkoilla nujuamista oli pari päivää. Kelkat upposivat normaaliajolla vain parikymmentä senttiä, mutta oli kuin aalloilla ajamista; yksikin pikku virheliike ja kelkka vei miestä eikä päinvastoin. Sampolla oli lisäksi ongelmia kelkan kanssa. Talven vanha bensa ei toiminut kunnolla ja kelkka sammui turhan usein eikä meinannut millään käynnistyä uudelleen. Kuitenkin hauskaa oli. Eihän pojat koskaan kasva aikuisiksi; vain leikkikalujen hinta nousee!
Rajakurvareihinkin törmäsimme. Juteltiin pitkään kaikesta mahdollisesta. Kysyivät ystävällisesti papereiden kunnossa olosta; eivät kuitenkaan vaatineet nähtäväksi ja sanoinkin, ettei ole mukana. Pitänee tuoda Penninkiin kaikki, jos vaikka joku virkaintoinen oikeasti niitä vaatii.
Kertoivat, että uusi kelkkareitti on avattu Pitkäperästä rajalle. Hyvä! Nyt päästään Puroniemeen Penningistä virallisia reittejä. Väittivät, että järvellä ei ole sohjoa, mutta Sampo kyllä löysi sitä Puroniemen läheltä. Kelkkareitti kulkee onneksi ihan keskellä selkää, joten siellä ei tule sohjo-ongelmaa.
Lupaa loppuviikosta alkaen tosi hyvää keliä. Hiihtoloma alkaa torstaina ja tulemme olemaan tosi paljon Penningin metsissä. Kunhan vaan selviän vielä näistä neljästä päivästä.
maanantai 28. helmikuuta 2011
perjantai 25. helmikuuta 2011
Ihana erakoituva veljeni
Kuten aiemmin kirjoitin, jää nuorin veljeni erakoitumaan Kuusamoon ja Penninkiin. Kadehdin häntä.
Hän kirjoitti blogissaan ja tekstareilla, ettei suunnittele mitään ennakkoon. Herjasi jopa minua, että suunnittelen liian paljon.Tänä aamuna kirjoitti tekstarin, että jos siltä tuntuu, niin menee käynnistelemään kelkkoja tai jos tuntuu siltä, niin menee nukkumaan. Tunnin kuluttua oli tööttäilemässä autollaan Penningin pihassa. Mitäs siihen sanot? Itse olin laittanut kamiinaan tulet klo kuusi ja syönyt munat ja pekonit klo seitsemän Olin lukemassa Hemingwaytä kaikessa rauhassa klo yhdeksän ja veljeni, siis se erakko, joka ei suunnittele mitään, tulee häiritsemään rauhaani.
Pyytää lähtemään kelkkoja laittamaan. Seuraavassa lauseessa sanoi, että voitaisko huomenna katsoa huussia, kun pitäis tyhjentää? Katsoin kuin H-Moilanen! Tämäkö on se veljeni, joka kieltäytyy suunnittelemasta mitään? Nyt jo suunnittelee viikonloppuani täysillä. Ja vielä paskahuussia! Kestä tätä nyt sitten!
No tietysti katson paskahuussia. Itsehän olen sitä täyttänyt, mutta nauratti tuo suunnittelemattomuus. Ensin ei saanut suunnitella mitään ja seuraavassa hetkessä oli jo suunnittelemassa MINUN päiväohjelmaa.
Sellaisia nuo erakot...
Hän kirjoitti blogissaan ja tekstareilla, ettei suunnittele mitään ennakkoon. Herjasi jopa minua, että suunnittelen liian paljon.Tänä aamuna kirjoitti tekstarin, että jos siltä tuntuu, niin menee käynnistelemään kelkkoja tai jos tuntuu siltä, niin menee nukkumaan. Tunnin kuluttua oli tööttäilemässä autollaan Penningin pihassa. Mitäs siihen sanot? Itse olin laittanut kamiinaan tulet klo kuusi ja syönyt munat ja pekonit klo seitsemän Olin lukemassa Hemingwaytä kaikessa rauhassa klo yhdeksän ja veljeni, siis se erakko, joka ei suunnittele mitään, tulee häiritsemään rauhaani.
Pyytää lähtemään kelkkoja laittamaan. Seuraavassa lauseessa sanoi, että voitaisko huomenna katsoa huussia, kun pitäis tyhjentää? Katsoin kuin H-Moilanen! Tämäkö on se veljeni, joka kieltäytyy suunnittelemasta mitään? Nyt jo suunnittelee viikonloppuani täysillä. Ja vielä paskahuussia! Kestä tätä nyt sitten!
No tietysti katson paskahuussia. Itsehän olen sitä täyttänyt, mutta nauratti tuo suunnittelemattomuus. Ensin ei saanut suunnitella mitään ja seuraavassa hetkessä oli jo suunnittelemassa MINUN päiväohjelmaa.
Sellaisia nuo erakot...
torstai 24. helmikuuta 2011
Viimeinkin viikonloppu!
Neljä työpäivää takana. Ja millaisia? Maanantaiaamu alkoi 14 hampaan hionnalla, vaikka kuvittelin aloittavani työviikon löysästi. Välissä pari helppoa hoitoa ja iltapäivän kruunasi 10 posliinihampaan paikoilleen laitto. Huh! Hyvin alkoi viikko ja flimmerit.
Teki jo mieli lopetella viikko lyhyeen. Mutta urakka jatkui ja koko viikon urakaksi tuli lähes 50 posliinihammasta ja keinojuuria eri työvaiheissa. Lukuisia uusia isojen hoitojen suunnitteluja lisäksi. Pää täynnä pelkkiä hampaita!
Että odotin torstaita ja paluuta Penninkiin!
Ajoimme Sampon kanssa peräkkäin ja vielä Marketta pari tuntia perässä kolmantena. Ohitin Sampon Ämmänsaaressa, jossa tankkasimme samaan aikaan. Sampo jäi Puroniemeen ja itse suunnistin Penninkiin.
Sisällä +4,5 ja samaan aikaan ulkona -32,4. Kaminaan tulet ja saunan uuniin myös. Kynttilöitä pöydälle kymmenkunta ja porokeitto kiehumaan. Ja sitten vain rauhoittumaan kamiinan eteen. Molemmat luukut auki; ylempi on uuni ja alemmassa poltetaan puita. Kun molemmat luukut ovat auki, leviää lämpö tosi nopeasti koko kämppään. Alle tunnissa on jo normaali huonelämpö ja sitten tulee jo liian kuumaa. Haluan liian kuumaa, koska seinät ja kaikki vuodevaatteet ovat aivan jäässä ja haluan palata normaaliin elämislämpötilaan mahdollisimman nopeasti.
Viikonlopuksi lupaa lauhtuvaa ja suunnittelemme sekä jänisjahtia että kelkoilla ajoa. Sampo tuo varmaan huomenna kelkat Penninkiin ja pääsemme tekemään uria. Lumi on aivan höttöä, joten teemme leveitä uria, kahden kelkan levyisiä, kovettumaan. Sitten parin päivän päästä on jo kivaa ajaa niitä pitkin.
Aatos on ostanut minulle uudet siteet eräsuksiini; Finngrip Easy. Pitää vaan asentaa paikoilleen. Pääsee näinkin lihava mies suksille ja pois suksilta ilman kumartumista. Upea keksintö! Hurraa! Voin taas käyttää eräsuksia yksinkin ollessa.
Sauna oli yhtä mahtava kuin aina. Löylyä riitti ja ilmaa myös. Hyvä, että on riittävän korkea sauna ja sopiva kiuas siinä. Lämpiää nopeasti ja on ilmaa hengittää.
Nyt kirjoitan blogia ja kohta vetäydyn romskun lukuun ja nukkumaan...
Teki jo mieli lopetella viikko lyhyeen. Mutta urakka jatkui ja koko viikon urakaksi tuli lähes 50 posliinihammasta ja keinojuuria eri työvaiheissa. Lukuisia uusia isojen hoitojen suunnitteluja lisäksi. Pää täynnä pelkkiä hampaita!
Että odotin torstaita ja paluuta Penninkiin!
Ajoimme Sampon kanssa peräkkäin ja vielä Marketta pari tuntia perässä kolmantena. Ohitin Sampon Ämmänsaaressa, jossa tankkasimme samaan aikaan. Sampo jäi Puroniemeen ja itse suunnistin Penninkiin.
Sisällä +4,5 ja samaan aikaan ulkona -32,4. Kaminaan tulet ja saunan uuniin myös. Kynttilöitä pöydälle kymmenkunta ja porokeitto kiehumaan. Ja sitten vain rauhoittumaan kamiinan eteen. Molemmat luukut auki; ylempi on uuni ja alemmassa poltetaan puita. Kun molemmat luukut ovat auki, leviää lämpö tosi nopeasti koko kämppään. Alle tunnissa on jo normaali huonelämpö ja sitten tulee jo liian kuumaa. Haluan liian kuumaa, koska seinät ja kaikki vuodevaatteet ovat aivan jäässä ja haluan palata normaaliin elämislämpötilaan mahdollisimman nopeasti.
Viikonlopuksi lupaa lauhtuvaa ja suunnittelemme sekä jänisjahtia että kelkoilla ajoa. Sampo tuo varmaan huomenna kelkat Penninkiin ja pääsemme tekemään uria. Lumi on aivan höttöä, joten teemme leveitä uria, kahden kelkan levyisiä, kovettumaan. Sitten parin päivän päästä on jo kivaa ajaa niitä pitkin.
Aatos on ostanut minulle uudet siteet eräsuksiini; Finngrip Easy. Pitää vaan asentaa paikoilleen. Pääsee näinkin lihava mies suksille ja pois suksilta ilman kumartumista. Upea keksintö! Hurraa! Voin taas käyttää eräsuksia yksinkin ollessa.
Sauna oli yhtä mahtava kuin aina. Löylyä riitti ja ilmaa myös. Hyvä, että on riittävän korkea sauna ja sopiva kiuas siinä. Lämpiää nopeasti ja on ilmaa hengittää.
Nyt kirjoitan blogia ja kohta vetäydyn romskun lukuun ja nukkumaan...
tiistai 22. helmikuuta 2011
Metsästyskauden viimeinen jänisjahti
Tulevana viikonloppuna Rummukaiset kokoontuvat metsästyskauden ensimmäiseen ja viimeiseen jänisjahtiin. Lupaa muutamaa pakkasastetta lauantaiksi. Sovittiin nuorimman veljen kanssa, että hän toimii "koirana". Lähtee tuoreille jäljille suksilla ja me olemme passissa tiellä.
Jäniksiä on todella paljon Penningin ympäristössä.Jälkiä kulkee ristiin rastiin; välillä on sellainen tallattu polku, jossa on kuljettu moneen kertaan edestakaisin.
Luulin hetken, etten pääsekään tänä viikonloppuna Penninkiin. Keskimmäinen veli on vaimoineen Puroniemessä ja Nuorimmaisen luulin menevän Penninkiin. En aikonut häiritä kummankaan rauhaa. Sitten tulikin tekstari, että voin mennä Penninkiin.
Penninki on nyt henkireikä työn vastapainoksi. Vähintään yksi romsku joka viikonloppu ja vain oleilua ja luonnon tarkkailua. Sydän ja mieli voi hyvin. Ja koirat viihtyy. Teen yleensä tuloyönä jonkun keiton muhimaan ja syön sitä sitten koko viikonlopun. Vähän yksipuolista, mutta terveellistä ja helppoa.
Nuorin veljeni jääkin sitten viideksi viikoksi Kuusamoon ja varmaankin lähinnä Penninkiin. Harjoittelee erakoitumista. Saas nähdä, viihtyykö yhtä hyvin kuin minä?
Jäniksiä on todella paljon Penningin ympäristössä.Jälkiä kulkee ristiin rastiin; välillä on sellainen tallattu polku, jossa on kuljettu moneen kertaan edestakaisin.
Luulin hetken, etten pääsekään tänä viikonloppuna Penninkiin. Keskimmäinen veli on vaimoineen Puroniemessä ja Nuorimmaisen luulin menevän Penninkiin. En aikonut häiritä kummankaan rauhaa. Sitten tulikin tekstari, että voin mennä Penninkiin.
Penninki on nyt henkireikä työn vastapainoksi. Vähintään yksi romsku joka viikonloppu ja vain oleilua ja luonnon tarkkailua. Sydän ja mieli voi hyvin. Ja koirat viihtyy. Teen yleensä tuloyönä jonkun keiton muhimaan ja syön sitä sitten koko viikonlopun. Vähän yksipuolista, mutta terveellistä ja helppoa.
Nuorin veljeni jääkin sitten viideksi viikoksi Kuusamoon ja varmaankin lähinnä Penninkiin. Harjoittelee erakoitumista. Saas nähdä, viihtyykö yhtä hyvin kuin minä?
lauantai 19. helmikuuta 2011
Sydänsuruja
Liian moni vanhoista ystävistäni varoittelee minua työnteosta. Siis liiasta työnteosta. Olen varmaan ollut liiankin avomielinen kertoessani pumppuongelmistani, jotka kyllä, myönnettäköön, ovat suorassa suhteessa työnteon määrään. Tai sen kiivauteen.
Tunnen olevani elämäni kunnossa, mitä tulee työntekoon. Kaikki yli 30-vuotinen tietotaito on ikäänkuin kristallisoitunut ja on hauskaa tehdä vaativia töitä. Nautin tehdessäni koko suun kattavia vaikeita posliinitöitä. Asiakas saa juuri sellaiset hampaat kuin on koko ikänsä haaveillut. Voin toteuttaa USA:ssa saamiani oppeja täysillä mausteilla. Nautin todella työnteosta!
Pumppuni ei vaan nauti. Kulkee omia matkojaan eri rytmissä kuin pitäisi. Flimmeri päällä lähes koko ajan. Ei meinaa tehot riittää; paineet laskee liian alas. Väsyttää...
Penninki auttaa viikonloppuisin. Normaali rytmi ja paineet kohdallaan.
Siis ole koko ajan Penningissä. Sydän tykkää!
Yritän muuttaa työrytmiä kaiken aikaa. Asiakkaat ei vaan ymmärrä. Eikä ehkä muutkaan lähipiirissä.
Kohta pitää valita työ/henki. Kummanko valitsen?
Tunnen olevani elämäni kunnossa, mitä tulee työntekoon. Kaikki yli 30-vuotinen tietotaito on ikäänkuin kristallisoitunut ja on hauskaa tehdä vaativia töitä. Nautin tehdessäni koko suun kattavia vaikeita posliinitöitä. Asiakas saa juuri sellaiset hampaat kuin on koko ikänsä haaveillut. Voin toteuttaa USA:ssa saamiani oppeja täysillä mausteilla. Nautin todella työnteosta!
Pumppuni ei vaan nauti. Kulkee omia matkojaan eri rytmissä kuin pitäisi. Flimmeri päällä lähes koko ajan. Ei meinaa tehot riittää; paineet laskee liian alas. Väsyttää...
Penninki auttaa viikonloppuisin. Normaali rytmi ja paineet kohdallaan.
Siis ole koko ajan Penningissä. Sydän tykkää!
Yritän muuttaa työrytmiä kaiken aikaa. Asiakkaat ei vaan ymmärrä. Eikä ehkä muutkaan lähipiirissä.
Kohta pitää valita työ/henki. Kummanko valitsen?
Olen kateellinen
En kuulu ihmisiin, jotka ovat toisille kateellisia. Päinvastoin, olen onnellinen heidän puolestaan, kun he ovat saavuttaneet jotain. Nyt olen kumminkin kateellinen pikkuveljelleni, joka tulee Penninkiin viideksi viikoksi. Onnellinen hänen puolestaan ja kateellinen, kun en itse voi olla niin kauan. Kevät tulee, päivät pitenevät ja kohta on hankikeli. Voi liikkua missä vain suksilla tai kelkalla. Nytkin on uskomaton keli; aurinko paistaa ja aivan tyyntä. Ja tämä hiljaisuus! Mittari valehtelee taas tuossa terassilla. Näyttää vain -14,4. Todellisuudessa varmaan parikymmentä.
Olen tehnyt suursiivousta, koska tämä erämökki jää metsästyskaudella vähän huonolle siivoukselle. Siirsin omia tavaroitani vierastupaan, että veljen ja vaimonsa tavarat mahtuisivat paremmin. Täällä ei ole yhtään vaatekaappia vaan kaikki vaatteet ovat naulakoissa tai sänkyjen alla olevissa vetolaatikoissa. Löysin ihan upeita kannellisia tilavia vetolaatikoita pyörillä varustettuna. Mistäs muualta kuin Clas Ohlssonilta...Mahtuvat juuri sopivasti sänkyjen alle. Kolme kunkin sängyn alle.
Tulen kyllä vieraisille pikkuveljeni kiusaksi tai sitten iloksi. Kahdestaan on paljon turvallisempaa kelkkailla metsässä. Jos jää kiinni, niin on toinen auttamassa. Tai jos kelkka hyytyy kokonaan, niin päästään toisella kelkalla pois.Teimme syksyllä valmiiksi reittejä; raivasimme kelkan mentäviä väyliä sekä metsästystä, että kelkkailua varten. Kiva kävellä syksyllä ja linnutkin viihtyvät hyvin väylien varrella. Nyt talvella päästään ajelemaan metsätilalla paremmin. Viime talvena oli paikoin ihan mahdotonta löytää väylää, josta olisi päässyt läpi. On kyllä kirveellä töitä vielä jatkossakin. Ihan liian tiheätä metsää joka puolella. Ei siinä tosiasiassa kyllä kirveen kanssa riehuta vaan raivaussahojen.
Nyt on mökki siisti, hiukan keittoa ja romskun lukua ja mikä parasta: päikkärit!
Olen tehnyt suursiivousta, koska tämä erämökki jää metsästyskaudella vähän huonolle siivoukselle. Siirsin omia tavaroitani vierastupaan, että veljen ja vaimonsa tavarat mahtuisivat paremmin. Täällä ei ole yhtään vaatekaappia vaan kaikki vaatteet ovat naulakoissa tai sänkyjen alla olevissa vetolaatikoissa. Löysin ihan upeita kannellisia tilavia vetolaatikoita pyörillä varustettuna. Mistäs muualta kuin Clas Ohlssonilta...Mahtuvat juuri sopivasti sänkyjen alle. Kolme kunkin sängyn alle.
Tulen kyllä vieraisille pikkuveljeni kiusaksi tai sitten iloksi. Kahdestaan on paljon turvallisempaa kelkkailla metsässä. Jos jää kiinni, niin on toinen auttamassa. Tai jos kelkka hyytyy kokonaan, niin päästään toisella kelkalla pois.Teimme syksyllä valmiiksi reittejä; raivasimme kelkan mentäviä väyliä sekä metsästystä, että kelkkailua varten. Kiva kävellä syksyllä ja linnutkin viihtyvät hyvin väylien varrella. Nyt talvella päästään ajelemaan metsätilalla paremmin. Viime talvena oli paikoin ihan mahdotonta löytää väylää, josta olisi päässyt läpi. On kyllä kirveellä töitä vielä jatkossakin. Ihan liian tiheätä metsää joka puolella. Ei siinä tosiasiassa kyllä kirveen kanssa riehuta vaan raivaussahojen.
Nyt on mökki siisti, hiukan keittoa ja romskun lukua ja mikä parasta: päikkärit!
perjantai 18. helmikuuta 2011
"Herrasmies" luontopolulla...(siis huonojalkainen ja laiska)
 |
| Penningin saunamökki |
Pakkanen laski pariin kymppiin ja kokeilin lähtisikö tönkköjäässä oleva Volvo käyntiin. Alkaa olla dieselikin jähmeää. Lupaavat jähmepisteeksi vain -32 ja yöllä oli -35. No ei lähtenyt. Tunniksi akkulaturi päälle ja sitten webasto vartiksi päälle. Sekin yski, koska diesel niin jähmeää. Lähti lopulta auto käyntiin ja läksin herrasmiesmatkalle luontoon.
Ajelin Linkonevalle mateluvauhtia metsäautotietä ja bongailin jälkiä. Riekkoja löytyi enemmän kuin aiemmin talvella. Jäniksiä joka puolella. Yhdet ilveksen jäljet löysin Polvivaarasta. Talven mittaan vähenee oleellisesti jänisten määrä, jos eivät saa sitä ammutuksi. Paliskunnalla on kahden viikon lupa yhdelle ilvekselle. Oikeastaan saisihan tuo jäädä ampumattakin.Olisi monimuotoisempaa elämää metsässä. Kiva seurata ilveksen jälkiä, kun on yrittänyt saada jäniksen kiinni. Ilves ei jaksa pitkään jäniksen perässä juosta. Se on enemmänkin kyttäystä ja yllätyshyökkäystä. Jos ei saa yllätetyksi, niin jänis vie kyllä voiton ja pitää henkensä.Hirviä ei näkynyt yhtäkään eikä poroja montaakaan. Puhun siis jäljistä. Yksi metso oli kävellyt tien poikki samassa paikassa, johon syksyllä törmättiin koko poikueeseen. Se oli Fluffyn ensikontakti isoon mustaan. Ihan hyvin totteli pilliä, kun metson lähdettyä lentoon pillitin paikoilleen. Kävi kyllä silloin kuumana.
Aurinko on laskemassa ja romskun luku alkaa. Mökissä liiankin kuuma, kun laitoin kamiinan täyteen puita bongailun ajaksi. Mutta ei lämmin luita riko!
 |
| Fluffy ja Bianca |
Pikkupakkasta ja aurinkoa
Nyt yhdentoista maissa ulkomittari näyttää -22, mutta se huijaa. Anturi on terassilla ja seinän vieressä, johon paistaa aurinko.Ai että odotan kevättä pidemmälle; tuossa terassilla on upeaa juoda kahvetta. Jokikin paljastaa silloin koskensa; se on aika tarkasti tuon kuvan keskustassa. Kuva siis on otettu terassilta etelään päin.
Ja tämä hiljaisuus! En voi lakata sitä kuuntelemasta. On kuin aika olisi pysähtynyt.Ei kai tätäkään aikaa lueta elinpäiviksi?
torstai 17. helmikuuta 2011
Penningissä taas...
En tiedä, kuinka voisin siirtää tuntemukseni lukijalle?
Viikko kiirettä ja stressiä potilaiden kanssa; kaikenlaista. Itsellä flimmeri päällä ja väsymys. Haastavia asiakkaita, joiden ongelmat valitettavasti seuraavat ihan Penninkiin asti. Mutta kuitenkin...
Nyt täällä taas koirien kanssa ihan yksin!
Pakkasta juuri nyt -34,3 C . Tullessa sisällä mökissä oli + 2,6 C. Aika kylmä! Koiran vesikuppi jäässä lattialla. No; kamiinaan tulta, autosta tavarat sisälle. Lisää puita liiteristä, koska kaksi koria ei riitä ensi yöksi. Varmaan aamuyöstä pakkanen tulee olemaan -40 astetta.
Nyt jo sisällä liikaakin lämmintä. Mittarin luona 30 astetta. Mutta petivaatteet ihan jäässä ja lattia kylmä. Odottelen saunan valmistumista. Ihanaa kohinaa kamiinassa. Koirat Fluffy ja Bianca makaavat sängyillä. Taas porokeitto on tulella huomista varten. Mitä muuta ihminen kaipaa? Hyvää romaania saunan jälkeen...
Minulla on sellainen kesken viime reissulta....tuolla sängyn päällä.
Viikko kiirettä ja stressiä potilaiden kanssa; kaikenlaista. Itsellä flimmeri päällä ja väsymys. Haastavia asiakkaita, joiden ongelmat valitettavasti seuraavat ihan Penninkiin asti. Mutta kuitenkin...
Nyt täällä taas koirien kanssa ihan yksin!
Pakkasta juuri nyt -34,3 C . Tullessa sisällä mökissä oli + 2,6 C. Aika kylmä! Koiran vesikuppi jäässä lattialla. No; kamiinaan tulta, autosta tavarat sisälle. Lisää puita liiteristä, koska kaksi koria ei riitä ensi yöksi. Varmaan aamuyöstä pakkanen tulee olemaan -40 astetta.
Nyt jo sisällä liikaakin lämmintä. Mittarin luona 30 astetta. Mutta petivaatteet ihan jäässä ja lattia kylmä. Odottelen saunan valmistumista. Ihanaa kohinaa kamiinassa. Koirat Fluffy ja Bianca makaavat sängyillä. Taas porokeitto on tulella huomista varten. Mitä muuta ihminen kaipaa? Hyvää romaania saunan jälkeen...
Minulla on sellainen kesken viime reissulta....tuolla sängyn päällä.
tiistai 15. helmikuuta 2011
Outo päivä
Heräsin klo neljä. Lueskelin romskua eikä enää nukuttanut. Piti mennä labraan seitsemäksi verikokeisiin, koska titrataan Marevan lääkitys kohdalleen. Nousi liian korkealle ja nyt aloitettiin kolmen välipäivän jälkeen alusta. Tämä on yhtä tarkkaa hommaa kuin krapulan tulon estäminen keskikaljan avulla. Välillä menee uudestaan kännin puolelle ja välillä tulee onnistunut lasku. Näin muistelen joskus muonoin entisessä elämässäni tehneeni.
Flimmeri päällä koko päivän ja verenpaine heittelee hurjasti. Välillä tuntuu pumpusta loppuvan tehot kokonaan, kun yläpainekin laskee alle 90. Alapaine pyörii 60 kohdalla. On kuin ajaisi turboautolla, jossa turbo ei toimi.
Töissä kuitenkin olin normaalisti vaikkakin ihan väsyksissä. Töiden jälkeen vain lepäilin ja lueskelin. On tämä nuoruuden menetys sitten kuttumainen juttu! Ja tulee puhutuksi omista sairauksista...kun rassaa mieltä!
Viikonloppuna lähden kuitenkin Penninkiin; maksoi mitä maksoi. Aatos kertoi uusista siteistä metsäsuksiin. Juuri minulle sopivat, kun ne saa jalkaan kumartumatta ja vielä irti sauvalla.
http://www.kuusamonuistin.fi/talvikalastus/finngrip/finngrip.html
Tällä hetkellä loppu melkein joka paikassa, mutta pitää käydä suoraan Kuusamon uistimen liikkeessä. Luulisi heillä olevan omaa tuotetta. Pitäisi päästä metsään hiihtämään ja noilla siteillä uskaltaa lähteä yksinkin. Viime talvena en olisi päässyt ylös ilman Sampon apua, kun kaaduin umpihangessa.
Pakkasta taas lupaa, mutta aurinko paistaa ja iltapäivällä on varmaan jo alle 20 pakkasta. Toivon ainakin!
Flimmeri päällä koko päivän ja verenpaine heittelee hurjasti. Välillä tuntuu pumpusta loppuvan tehot kokonaan, kun yläpainekin laskee alle 90. Alapaine pyörii 60 kohdalla. On kuin ajaisi turboautolla, jossa turbo ei toimi.
Töissä kuitenkin olin normaalisti vaikkakin ihan väsyksissä. Töiden jälkeen vain lepäilin ja lueskelin. On tämä nuoruuden menetys sitten kuttumainen juttu! Ja tulee puhutuksi omista sairauksista...kun rassaa mieltä!
Viikonloppuna lähden kuitenkin Penninkiin; maksoi mitä maksoi. Aatos kertoi uusista siteistä metsäsuksiin. Juuri minulle sopivat, kun ne saa jalkaan kumartumatta ja vielä irti sauvalla.
http://www.kuusamonuistin.fi/talvikalastus/finngrip/finngrip.html
Tällä hetkellä loppu melkein joka paikassa, mutta pitää käydä suoraan Kuusamon uistimen liikkeessä. Luulisi heillä olevan omaa tuotetta. Pitäisi päästä metsään hiihtämään ja noilla siteillä uskaltaa lähteä yksinkin. Viime talvena en olisi päässyt ylös ilman Sampon apua, kun kaaduin umpihangessa.
Pakkasta taas lupaa, mutta aurinko paistaa ja iltapäivällä on varmaan jo alle 20 pakkasta. Toivon ainakin!
maanantai 14. helmikuuta 2011
Muistinmenetystä vai "ihan sama"...
Veljeni kirjoittaa blogissaan http://erakoksi.blogspot.com/, että on tullut huonomuistiseksi. Unohtelee asioita eikä muista, sattuiko joku juttu viime viikolla vai viime kuussa.
Juttelin samasta asiasta, huolestuneena itsestäni, yhden lääkärin kanssa muistaakseni viime kuussa; vai oliko se viime vuonna, heh! Ihan sama!
Oli puhetta, että meille kertyy iän myötä niin paljon tietoa, aistumuksia, kokemuksia, näköhavaintoja, kuulohavaintoja, tuntohavaintoja ym muistettavaa aivoihin, että sen käsittely hidastuu. Toisaalta meillä on aivot, jotka lajittelevat itselle tullutta tietoa meidän oman tarpeemme mukaisesti. Onko minulle tärkeää, kertoiko tuo lääkäri tämän asian viime kuussa vai viime vuonna; ihan sama ! Ei sillä ole minulle itselle merkitystä.
Itseäni keljuttaa, kun en muista, ketkä olivat kanssani metsällä Penningissä juuri jonain viikonloppuna viime syksynä. Muistan kyllä ehkä kaikki, jotka olivat viime syksynä, mutta en enää pysty kertomaan, ketkä olivat juuri vaikka kolmantena viikonloppuna. Ihan sama! En tarvitse sitä tietoa ja aivoni on lajitellut sen tiedon niin syvälle, etten saa tiedostoa auki silloin kun sen haluaisin. Mutta ihan sama!
Varmaan asia on juuri noin. Aivot alkavat iän myötä siinä tiedon paljoudessa lajittelemaan meille tärkeää tietoa ja pistää sitten pohjalle vähemmän tärkeää tietoa. Aivot ikäänkuin suojelevat meidät tiedon tulvalta. Siksi lapsi oppii vaikka vieraan kielen nopeasti, kun se meiltä vanhemmilta ihmisiltä onnistuu paljon hitaammin. Lapsella ei ole aivoissa kertynyttä tietoa vielä paljoa, jolloin uusi tieto jää ikäänkuin pinnalle ja sanat jäävät muistiin. Vanhana uudet sanat sotkeentuvat tiedon virtaan ja niiden esille saaminen kestää paljon kauemmin tai se hukkuu sinne jonnekin.
Kun ihminen on liikaa työllistetty tai väsynyt, aivot suojaavat entistä enemmän, ja tulemme aina vaan huonomuistisemmiksi ja hajamielisemmiksi. Se on elimistön oma suojamekanismi ettemme tulisi hulluiksi.
Joten veljeni: ole huoleti!
Juttelin samasta asiasta, huolestuneena itsestäni, yhden lääkärin kanssa muistaakseni viime kuussa; vai oliko se viime vuonna, heh! Ihan sama!
Oli puhetta, että meille kertyy iän myötä niin paljon tietoa, aistumuksia, kokemuksia, näköhavaintoja, kuulohavaintoja, tuntohavaintoja ym muistettavaa aivoihin, että sen käsittely hidastuu. Toisaalta meillä on aivot, jotka lajittelevat itselle tullutta tietoa meidän oman tarpeemme mukaisesti. Onko minulle tärkeää, kertoiko tuo lääkäri tämän asian viime kuussa vai viime vuonna; ihan sama ! Ei sillä ole minulle itselle merkitystä.
Itseäni keljuttaa, kun en muista, ketkä olivat kanssani metsällä Penningissä juuri jonain viikonloppuna viime syksynä. Muistan kyllä ehkä kaikki, jotka olivat viime syksynä, mutta en enää pysty kertomaan, ketkä olivat juuri vaikka kolmantena viikonloppuna. Ihan sama! En tarvitse sitä tietoa ja aivoni on lajitellut sen tiedon niin syvälle, etten saa tiedostoa auki silloin kun sen haluaisin. Mutta ihan sama!
Varmaan asia on juuri noin. Aivot alkavat iän myötä siinä tiedon paljoudessa lajittelemaan meille tärkeää tietoa ja pistää sitten pohjalle vähemmän tärkeää tietoa. Aivot ikäänkuin suojelevat meidät tiedon tulvalta. Siksi lapsi oppii vaikka vieraan kielen nopeasti, kun se meiltä vanhemmilta ihmisiltä onnistuu paljon hitaammin. Lapsella ei ole aivoissa kertynyttä tietoa vielä paljoa, jolloin uusi tieto jää ikäänkuin pinnalle ja sanat jäävät muistiin. Vanhana uudet sanat sotkeentuvat tiedon virtaan ja niiden esille saaminen kestää paljon kauemmin tai se hukkuu sinne jonnekin.
Kun ihminen on liikaa työllistetty tai väsynyt, aivot suojaavat entistä enemmän, ja tulemme aina vaan huonomuistisemmiksi ja hajamielisemmiksi. Se on elimistön oma suojamekanismi ettemme tulisi hulluiksi.
Joten veljeni: ole huoleti!
Lähtö Penningistä
Ajattelin, että lähden kaikessa rauhassa aamupäivällä kohti Toivalaa. Siivoilin kaikessa rauhassa ja kävin laittamassa auton lämpiämään niin, että on valmis klo 10.30. Webasto hyrähti pyörimään ja pakkasta oli 33,4.
Vaihdoin matkavaatteet, koirat autoon ja baanalle! Tai sitten ei. Auto oli kyllä lämmin sisältäkin, mutta webasto oli syönyt akun tyhjäksi. Takaisin mökkiin suunnittelemaan. Soittokierros Ari, Eero, Aatos ja viimein Rajavartiosto. Ari ja Eero ei vastannut, Aatoksen kanssa sovimmme, että yritän ensin Rajavartion partiota. Jos en saa, niin Aatos ajaa 50 km suuntaansa auttamaan. Vartiosto on sentään vain kolmen kilometrin päässä.
Partio oli maastossa, mutta lupasivat tulla. Ari soitti heti sen jälkeen ja sanoi tulevansa kohta.
Ei lähtenyt Volvo Arin auton akusta saadulla virralla. Piti hakea akkulaturi ja vajaan tunin jälkeen jo lähti käyntiin, mutta ei jaksanut ottaa kierroksia. Päätin lukea romskua vielä pari tuntia ja lähteä vasta sitten. Parin tunnin jälkeen lähtikin jo käyntiin, mutta kaikki valot mittarista oli poissa eikä vakionopeussäädinkään toiminut. Luulin, että joku sulake on palanut ja päätin ajaa kotiin asti ja katsoa sitten sulakkeen tilannetta.
En uskaltanut sammuttaa autoa kertaakaan; tankkasinkin auton käydessä.
Vähän hassua ajaa autoa, kun ei näe nopeutta eikä mitään mittareista, mutta kotiin pääsin. Sammutin auton ja mittareihin ilmestyi valot. Käynnistin uudelleen ja kaikki pelasi. Ihmeellisiä elektronisia hirviöitä nämä nykyautot!
Vaihdoin matkavaatteet, koirat autoon ja baanalle! Tai sitten ei. Auto oli kyllä lämmin sisältäkin, mutta webasto oli syönyt akun tyhjäksi. Takaisin mökkiin suunnittelemaan. Soittokierros Ari, Eero, Aatos ja viimein Rajavartiosto. Ari ja Eero ei vastannut, Aatoksen kanssa sovimmme, että yritän ensin Rajavartion partiota. Jos en saa, niin Aatos ajaa 50 km suuntaansa auttamaan. Vartiosto on sentään vain kolmen kilometrin päässä.
Partio oli maastossa, mutta lupasivat tulla. Ari soitti heti sen jälkeen ja sanoi tulevansa kohta.
Ei lähtenyt Volvo Arin auton akusta saadulla virralla. Piti hakea akkulaturi ja vajaan tunin jälkeen jo lähti käyntiin, mutta ei jaksanut ottaa kierroksia. Päätin lukea romskua vielä pari tuntia ja lähteä vasta sitten. Parin tunnin jälkeen lähtikin jo käyntiin, mutta kaikki valot mittarista oli poissa eikä vakionopeussäädinkään toiminut. Luulin, että joku sulake on palanut ja päätin ajaa kotiin asti ja katsoa sitten sulakkeen tilannetta.
En uskaltanut sammuttaa autoa kertaakaan; tankkasinkin auton käydessä.
Vähän hassua ajaa autoa, kun ei näe nopeutta eikä mitään mittareista, mutta kotiin pääsin. Sammutin auton ja mittareihin ilmestyi valot. Käynnistin uudelleen ja kaikki pelasi. Ihmeellisiä elektronisia hirviöitä nämä nykyautot!
lauantai 12. helmikuuta 2011
Sunnuntaiaamun rauhaa
On sitä tullut vanhaksi. Huomaa siitä, että herää aikaisin. Onneksi ei kuitenkaan niin kuin yksi mies, joka kertoi paskantavansa klo 5, pissaavansa klo 6 ja heräävänsä klo 7. Ei niin huonosti vielä asiat ole.
Penningissä oli pakkasta kuuden jälkeen -33,4. Sisällä enää lämpöä 15,4. Kolme patteria toiminnassa. Kuitenkin oli todella hyvä nukkua. Kiitos Fluffyn, joka ryömii peittoni alle ihan kylkeen kiinni.Laitoin kaminan täyteen puita ja ryömin vielä peiton alle. Nyt jo varmaan yli 20 lämmintä.
Aurinko nousee. Aivan tyyntä.Vain kamiinan ääni kuuluu.Tikittää tuo seinäkellokin sentään. Jos täällä ei hermo lepää, niin missäs sitten? Tänään pitäisi taas lähteä neljän päivän työrupeamaan. Pääsee sitten torstaiksi takaisin.
Aatos hiihteli eilen metsässä ja puron varressa. Kertoi, että hanki on hiukan kovettunut. Ensi viikonloppuna taidan kaivaa kelkan naftaliinista ja käydä Linkonevan laavulla paistamassa makkarat. Saa Fluffykin juosta perässä kelkkauralla. Rajakurvarit ovat pitäneet itärajaa auki kelkoilla ja etelän puolen tie on hyvin aurattu, koska harvennushakkuut jatkuvat Polvivaarassa. Pakko muuttaa käsitystä motoista. Niin hyvännäköistä metsää on tullut harvennuksen jälkeen. Ajattelin kesällä, että on kumma, kun valtio antaa metsänsä rämettyä noin pahasti. No syksyllä alkoi harvennukset. Uskomattoman ahtaissa paikoissa se moto liikkuu. Metsä saa ilmaa ja puut vahvenee.
Pitänee tehdä meidänkin puupelloissa sama juttu kymmenen vuoden kuluttua. Silloin kyllä tehdään myös hiukan metsän ennallistamista monimuotoisemmaksi. Pienaukkoja ym., että saadaan puhtaat mäntytaimikot monimuotoisemmiksi ja eri-ikäisiksi. Lehtipuuta joukkoon ja pienaukkoja. Kulottaminen olisi silloin hyvä juttu.
Näin vanhana pyromaanina tulella leikkiminen on aina nautinto; vasta yhden metsän ja yhden talon polttaneena tiedän. :)
Penningissä oli pakkasta kuuden jälkeen -33,4. Sisällä enää lämpöä 15,4. Kolme patteria toiminnassa. Kuitenkin oli todella hyvä nukkua. Kiitos Fluffyn, joka ryömii peittoni alle ihan kylkeen kiinni.Laitoin kaminan täyteen puita ja ryömin vielä peiton alle. Nyt jo varmaan yli 20 lämmintä.
Aurinko nousee. Aivan tyyntä.Vain kamiinan ääni kuuluu.Tikittää tuo seinäkellokin sentään. Jos täällä ei hermo lepää, niin missäs sitten? Tänään pitäisi taas lähteä neljän päivän työrupeamaan. Pääsee sitten torstaiksi takaisin.
Aatos hiihteli eilen metsässä ja puron varressa. Kertoi, että hanki on hiukan kovettunut. Ensi viikonloppuna taidan kaivaa kelkan naftaliinista ja käydä Linkonevan laavulla paistamassa makkarat. Saa Fluffykin juosta perässä kelkkauralla. Rajakurvarit ovat pitäneet itärajaa auki kelkoilla ja etelän puolen tie on hyvin aurattu, koska harvennushakkuut jatkuvat Polvivaarassa. Pakko muuttaa käsitystä motoista. Niin hyvännäköistä metsää on tullut harvennuksen jälkeen. Ajattelin kesällä, että on kumma, kun valtio antaa metsänsä rämettyä noin pahasti. No syksyllä alkoi harvennukset. Uskomattoman ahtaissa paikoissa se moto liikkuu. Metsä saa ilmaa ja puut vahvenee.
Pitänee tehdä meidänkin puupelloissa sama juttu kymmenen vuoden kuluttua. Silloin kyllä tehdään myös hiukan metsän ennallistamista monimuotoisemmaksi. Pienaukkoja ym., että saadaan puhtaat mäntytaimikot monimuotoisemmiksi ja eri-ikäisiksi. Lehtipuuta joukkoon ja pienaukkoja. Kulottaminen olisi silloin hyvä juttu.
Näin vanhana pyromaanina tulella leikkiminen on aina nautinto; vasta yhden metsän ja yhden talon polttaneena tiedän. :)
Toskalin reissu
Kerroin tuossa aiemmin Toskaljärven reissusta. Pyydettiin kirjoittamaan tarkemmin koko juttu.
Aikaa siitä on lähemmäs 20 vuotta. Me kävimme Unton kanssa Toskalilla vuosia joka kevät. Aina vain siirsimme myöhemmäksi keväällä menoa, koska järvi on jäässä aina juhannusviikolle saakka. Lähes pyöreä järvi n.50 km hiihtäen Kilpisjärveltä itään. Järven eteläpäässä on pieni saari, joka sulaa aikaisemmin kuin järven rannat.
Järvi on täynnä rautua; isoimmat mitä saimme painoi yli kilon.
Tällä kyseisellä reissulla oli mukana Unton 15-vuotias poika Heikki. Kevät oli aikaisessa ja Toskal aivan sohjoinen.Kolmekymmentä senttiä sohjoa. Kolmantena päivänä Unto sai infarktin. Heikki lähti hiihtämään viiden kilometrin päässä sijaitsevalle eräkämpälle soittamaan lentokonetta. Kämpän seinässä tiedettiin olevan erämaapuhelin. Ei silloin eikä varmaan nytkään kuulu kännykkä Toskalilla. Minä jäin Unton luokse.
Kun Heikki pääsi kämpälle, totesi, että puhelin oli rikki. Onneksi paikalle tuli juuri silloin kaksi rajavartijaa omalle kämpälleen ja heillä oli kämpässä toimiva puhelin. Tilasivat lentokoneen ja lähtivät tuomaan Heikkiä takaisin Toskalille. Lentokone tuli samaan aikaan, kun Heikki ja rajamiehetkin.
Järvi oli niin sohjoinen, että kun kone laskeutui järven toiseen päähän, se ei päässyt tulemaan saaren rantaan. Jouduimme vetämään Unton kelkan reen kanssa kilometrin päässä odottavaan lentokoneeseen.Onneksi meitä oli neljä miestä siinä sohjossa vetämään rekeä.
Koneen kuski totesi, ettei mukaan pääse kuin Unto ja Heikki, koska koneella on vaikeuksia päästä ilmaan siinä sohjossa. Sovittiin, että minä jään saarelle ja kone hakee minut seuraavana päivänä pois.
Kone pääsi vaivoin ilmaan ja Muoniosta lähti ambulanssi kohti Kilpisjärveä ja Unto ja Heikki taksilla kohti Muoniota. Unto oli tajuissaan aina siihen asti, kun ambulanssi tuli vastaan. Meni tajuttomaksi , mutta onneksi vasta tässä vaiheessa. Unto selvisi henkiin, kiitos liuotushoidon ja kalastaa vielä tänäkin päivänä.
Jäin siis yksin "In the middle of nowhere". Tietämättä, miten Unton kävi. Ei kännykkää, ei läppäriä, ei kelloa. Kaukana muu maailma. No tykkään olla yksin, kuten nytkin täällä Penningissä, mutta silloin tunsin todella olevani YKSIN. Autio, kivikkoinen saari. 40 metriä halkaisijaltaan. Ympärillä sohjoinen järvi, jonka ympärillä korkeat tunturit. Teltta siinä korkeimmalla kumpareella. Ilta hämärtyi ja myrsky nousi. Se alkoi tuulla pohjoisesta pitkin kurua. Tuuli yltyi ja yltyi. Keräsin isoja kiviä teltan päälle. Teltan kaaret menivät aivan lyttyyn.Ei auttanut kuin ryömiä teltan sisälle, joka oli ihan maata myöten. Silti tuntui, että lähden lentoon.
Täytyy sanoa, etten ole vieläkään oikein toipunut tuosta yöstä. Kahdenkymmenen vuoden jälkeenkään. Olet yksin, et tiedä kuinka Unton kävi. Et voi lähteä minnekään, koska sovimme, että minut noudetaan täältä. Kylmässä teltassa talvimyrskyssä.Et voi keittää mitään lämmintä, koska teltta on kasassa.Vain olet ja hytiset. Odotat myrskyn laantumista. Oli tosi pitkä yö.
Seuraavana päivänä myrsky hiukan hellitti ja silloin luokseni hiihti tuo aiemmin kertomani vanha opettaja. Ihan yksin. Vaelteli tunturissa eikä peljännyt mitään. Eihän valmiissa maailmassa tarvitse pelätä. Vai tarvitseeko?
Söi ja joi ja lähti kohti Pitsusjärveä.Olisi tehnyt mieli pyytää jäämään. Oli orpo olo. Tuuli niin paljon, että tiesin, ettei kone tulisi noutamaan. Mietin, että montako päivää täällä pitäisi odotella.Telttaa en saanut pystyyn ja suunnittelin jo sen siirtoa järven rannalle lumikuoppaan. Iltapäivällä saapuivat noutajat. Tulivat kahdella kelkalla. Herjasivat telttapaikkaa, että kas kun et löytänyt mitään vielä tuulisempaa paikkaa? Oli todella helpottava tunne. Pääsin pois.Untosta ei tiedetty siinäkään vaiheessa vielä mitään.
Kelkkakyyti kesti useita tunteja. Makasin reessä tavaroiden päällä.Ryskytti ja tuuli.Ajoin Muonioon ja siellähän Unto makasi sairaalassa. Ihan hyvässä kunnossa.Heikki oli nukkunut myös sairaalassa ja olimme yhden yön vielä Muoniossa hotellissa. Ajoimme Heikin kanssa etelään ja Unto tuli viikon kuluttua perässä.
Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa! Ehkä. Olenko vahvempi ihminen? Yksin ainakin osaan olla ja monesti, kuten nytkin , hakeudun yksinäisyyteen. Omiin ajatuksiin ja omaan rytmiin. Siellä Toskalilla myrsky määräsi rytmin.
Aikaa siitä on lähemmäs 20 vuotta. Me kävimme Unton kanssa Toskalilla vuosia joka kevät. Aina vain siirsimme myöhemmäksi keväällä menoa, koska järvi on jäässä aina juhannusviikolle saakka. Lähes pyöreä järvi n.50 km hiihtäen Kilpisjärveltä itään. Järven eteläpäässä on pieni saari, joka sulaa aikaisemmin kuin järven rannat.
Järvi on täynnä rautua; isoimmat mitä saimme painoi yli kilon.
Tällä kyseisellä reissulla oli mukana Unton 15-vuotias poika Heikki. Kevät oli aikaisessa ja Toskal aivan sohjoinen.Kolmekymmentä senttiä sohjoa. Kolmantena päivänä Unto sai infarktin. Heikki lähti hiihtämään viiden kilometrin päässä sijaitsevalle eräkämpälle soittamaan lentokonetta. Kämpän seinässä tiedettiin olevan erämaapuhelin. Ei silloin eikä varmaan nytkään kuulu kännykkä Toskalilla. Minä jäin Unton luokse.
Kun Heikki pääsi kämpälle, totesi, että puhelin oli rikki. Onneksi paikalle tuli juuri silloin kaksi rajavartijaa omalle kämpälleen ja heillä oli kämpässä toimiva puhelin. Tilasivat lentokoneen ja lähtivät tuomaan Heikkiä takaisin Toskalille. Lentokone tuli samaan aikaan, kun Heikki ja rajamiehetkin.
Järvi oli niin sohjoinen, että kun kone laskeutui järven toiseen päähän, se ei päässyt tulemaan saaren rantaan. Jouduimme vetämään Unton kelkan reen kanssa kilometrin päässä odottavaan lentokoneeseen.Onneksi meitä oli neljä miestä siinä sohjossa vetämään rekeä.
Koneen kuski totesi, ettei mukaan pääse kuin Unto ja Heikki, koska koneella on vaikeuksia päästä ilmaan siinä sohjossa. Sovittiin, että minä jään saarelle ja kone hakee minut seuraavana päivänä pois.
Kone pääsi vaivoin ilmaan ja Muoniosta lähti ambulanssi kohti Kilpisjärveä ja Unto ja Heikki taksilla kohti Muoniota. Unto oli tajuissaan aina siihen asti, kun ambulanssi tuli vastaan. Meni tajuttomaksi , mutta onneksi vasta tässä vaiheessa. Unto selvisi henkiin, kiitos liuotushoidon ja kalastaa vielä tänäkin päivänä.
Jäin siis yksin "In the middle of nowhere". Tietämättä, miten Unton kävi. Ei kännykkää, ei läppäriä, ei kelloa. Kaukana muu maailma. No tykkään olla yksin, kuten nytkin täällä Penningissä, mutta silloin tunsin todella olevani YKSIN. Autio, kivikkoinen saari. 40 metriä halkaisijaltaan. Ympärillä sohjoinen järvi, jonka ympärillä korkeat tunturit. Teltta siinä korkeimmalla kumpareella. Ilta hämärtyi ja myrsky nousi. Se alkoi tuulla pohjoisesta pitkin kurua. Tuuli yltyi ja yltyi. Keräsin isoja kiviä teltan päälle. Teltan kaaret menivät aivan lyttyyn.Ei auttanut kuin ryömiä teltan sisälle, joka oli ihan maata myöten. Silti tuntui, että lähden lentoon.
Täytyy sanoa, etten ole vieläkään oikein toipunut tuosta yöstä. Kahdenkymmenen vuoden jälkeenkään. Olet yksin, et tiedä kuinka Unton kävi. Et voi lähteä minnekään, koska sovimme, että minut noudetaan täältä. Kylmässä teltassa talvimyrskyssä.Et voi keittää mitään lämmintä, koska teltta on kasassa.Vain olet ja hytiset. Odotat myrskyn laantumista. Oli tosi pitkä yö.
Seuraavana päivänä myrsky hiukan hellitti ja silloin luokseni hiihti tuo aiemmin kertomani vanha opettaja. Ihan yksin. Vaelteli tunturissa eikä peljännyt mitään. Eihän valmiissa maailmassa tarvitse pelätä. Vai tarvitseeko?
Söi ja joi ja lähti kohti Pitsusjärveä.Olisi tehnyt mieli pyytää jäämään. Oli orpo olo. Tuuli niin paljon, että tiesin, ettei kone tulisi noutamaan. Mietin, että montako päivää täällä pitäisi odotella.Telttaa en saanut pystyyn ja suunnittelin jo sen siirtoa järven rannalle lumikuoppaan. Iltapäivällä saapuivat noutajat. Tulivat kahdella kelkalla. Herjasivat telttapaikkaa, että kas kun et löytänyt mitään vielä tuulisempaa paikkaa? Oli todella helpottava tunne. Pääsin pois.Untosta ei tiedetty siinäkään vaiheessa vielä mitään.
Kelkkakyyti kesti useita tunteja. Makasin reessä tavaroiden päällä.Ryskytti ja tuuli.Ajoin Muonioon ja siellähän Unto makasi sairaalassa. Ihan hyvässä kunnossa.Heikki oli nukkunut myös sairaalassa ja olimme yhden yön vielä Muoniossa hotellissa. Ajoimme Heikin kanssa etelään ja Unto tuli viikon kuluttua perässä.
Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa! Ehkä. Olenko vahvempi ihminen? Yksin ainakin osaan olla ja monesti, kuten nytkin , hakeudun yksinäisyyteen. Omiin ajatuksiin ja omaan rytmiin. Siellä Toskalilla myrsky määräsi rytmin.
Aatos vieraisilla
Suunniteltiin syksyn karhujahtia ja puhuttiin niin metsänhoidosta kuin kaikesta elämään liittyvistä asioista.
Aatoksen kanssa on kiva jutella; on elänyt oikeaa elämää luonnon lähellä.
Nuorena aloittanut rajamiehenä ja jäi eläkkeelle päällikkönä. Itäraja tullut tutuksi vuosien mittaan. Mutta vaikka työelämä oli yhtä luonnossa liikkumista ei nyt eläkkeelläkään malta olla poissa metsästä tai kalastuksesta. Oikea ulkoilmaihminen!
Tarkkailee luontoa kaiken aikaa...
Aamulla oli pakkasta yli -27 astetta. Taivas kirkas eikä tuullut yhtään. Kevättä kohti mennään; aurinko lämmittää jo kivasti. Kuukauden kuluttua on kiva istua terassilla ja seurata luontoa. Koskikin varmaan aukenee pikkuhiljaa. Aatos hiihteli joen vartta ja siellä ei ole kuin sentti pari jäätä lumen alla. Ei voi ylittää jokea kastumatta.
Kaminassa palaa tuli ja aurinko paistaa. Aivan hiljaista. Puut tykkylumessa. Uskomaton rauha!
Olen veljelleni suunnattoman kateellinen. Hän kun aikoo olla täällä koko maaliskuun...
Ai niin: En saanut slaakia, kun kahlasin umpihankea jälkiä katsomaan. Jänis oli mennyt joen yli ja tullut samoja jälkiä takaisin. Ilmankos en tunnistanut jälkiä kiikarilla. Epäilin saukkoa kiikareilla katsoessani. Mutta oli vain tavallinen jänis.
Aatoksen kanssa kävimme autolla Linkonevan lähellä. Ihan vaan riistaa laskemassa. Ei paljon nähty. Kaksi riekkoa oli tehnyt jälkiä. Jäniksiä aika paljon joka puolella. Yhtään teertä tai metsoa ei nähty. Eikä hirvetkään liiku tällaisella paksulla lumella. Odotan , että käyttäisi plussalla ja tulisi hankikeli. Silloin en malttaisi pysyä poissa metsästä. On niin paljon paikkoja vielä koluamatta.
perjantai 11. helmikuuta 2011
Läppäri ja muut vempeleet
Pitäisi tosiaan kokeilla veljeni Sampon ehdottamaa.: Tulla vaikka tänne Penninkiin ja jättää kaikki laitteet kotiin. Ei kännyä, ei läppäriä, ei kelloa. Vain aurinko.
Kirjoitin aamulla suorittamisesta. Erehdyin avaamaan läppärin ja hyvästi rauha. Tilitoimisto pyytää jos vaikka mitä paperia ja sitten yksi posliiniasiakas vatvoo hampaiden väriä. Työ on teon alla... Ja minä kun ajattelin pääseväni työasioista eroon tulemalla tänne.Huh!
Taidan lähteä umpihankikierrokselle lumikengillä. Voi kyllä olla, että saan slaakin. Vajaa metri lunta metsässä, mutta yhdet kiinnostavat jäljet ovat ilmestyneet joen yli enkä näe edes kiikareilla, mikä ötökkä siellä on mennyt.
Kirjoitin aamulla suorittamisesta. Erehdyin avaamaan läppärin ja hyvästi rauha. Tilitoimisto pyytää jos vaikka mitä paperia ja sitten yksi posliiniasiakas vatvoo hampaiden väriä. Työ on teon alla... Ja minä kun ajattelin pääseväni työasioista eroon tulemalla tänne.Huh!
Taidan lähteä umpihankikierrokselle lumikengillä. Voi kyllä olla, että saan slaakin. Vajaa metri lunta metsässä, mutta yhdet kiinnostavat jäljet ovat ilmestyneet joen yli enkä näe edes kiikareilla, mikä ötökkä siellä on mennyt.
torstai 10. helmikuuta 2011
Suorittaja
Ihminen on suorittaja. Minä ainakin. Vaikka kuinka illalla kirjoitin, että aamulla saa nukkua pitkään kovan pakkasen vuoksi, niin pojong! ennen seitsemää ylös, kuten työaamuinakin. Pakkasta on todella -30,6. Aivan seisova ilma, kirkas taivas.
Siis mikä kiire nyt oli? Kiire ei mihinkään. Mielestäni me poikien kanssa haudattiin kiire varmaan kymmenen vuotta sitten tähän ihan lähelle. Linnuntietä kolme kilometriä. Laulettiin ihan virsi ja jokainen heitti kiireensä kuoppaan. Samaan kuoppaan olisi pitänyt heittää myös kellot. Juttu lähti siitä, että hermostuin joidenkin aamuhötkyilystä. Oli kiire, vaikka oli koko päivä aikaa metsästää ja kokemuksesta tiesin, että porukat väsyvät kuuden tunnin metsästyksen jälkeen.
Onko parempi metsästää kuusi tuntia esim klo 9-15 vai pitääkö metsästää klo 6-12? Seisovilla lintukoirilla on parempi metsästää päivällä, kun linnut ovat jo liikkuneet maassa. Koirat saavat paremmin hajut kuonoonsa.
Silloin hermostuin hötkyilyyn ja pidettiin kiireen hautajaiset.
Haamut varmaan nousivat sieltä kuopasta ylös, kun aina vaan pitäisi suorittaa...
Nytkin mietin, mitä voisin täällä tehdä. Mutta tarvitseeko minun nyt täällä tehdä muuta kuin kusettaa koirat ja itseni ja lukea romskua ja syödä silloin kun hyvältä tuntuu?
Porokeitto on muhinut koko yön ja sitä voi syödä juuri silloin kun on nälkä. Sekään ei ole kelloon sidottu. Puita pitää hakea liiteristä, mutta siinäpä ne päivän suoritukset ovat.
Nauti elämästä ja hiljaisuudesta!
Jos osaat!?
Siis mikä kiire nyt oli? Kiire ei mihinkään. Mielestäni me poikien kanssa haudattiin kiire varmaan kymmenen vuotta sitten tähän ihan lähelle. Linnuntietä kolme kilometriä. Laulettiin ihan virsi ja jokainen heitti kiireensä kuoppaan. Samaan kuoppaan olisi pitänyt heittää myös kellot. Juttu lähti siitä, että hermostuin joidenkin aamuhötkyilystä. Oli kiire, vaikka oli koko päivä aikaa metsästää ja kokemuksesta tiesin, että porukat väsyvät kuuden tunnin metsästyksen jälkeen.
Onko parempi metsästää kuusi tuntia esim klo 9-15 vai pitääkö metsästää klo 6-12? Seisovilla lintukoirilla on parempi metsästää päivällä, kun linnut ovat jo liikkuneet maassa. Koirat saavat paremmin hajut kuonoonsa.
Silloin hermostuin hötkyilyyn ja pidettiin kiireen hautajaiset.
Haamut varmaan nousivat sieltä kuopasta ylös, kun aina vaan pitäisi suorittaa...
Nytkin mietin, mitä voisin täällä tehdä. Mutta tarvitseeko minun nyt täällä tehdä muuta kuin kusettaa koirat ja itseni ja lukea romskua ja syödä silloin kun hyvältä tuntuu?
Porokeitto on muhinut koko yön ja sitä voi syödä juuri silloin kun on nälkä. Sekään ei ole kelloon sidottu. Puita pitää hakea liiteristä, mutta siinäpä ne päivän suoritukset ovat.
Nauti elämästä ja hiljaisuudesta!
Jos osaat!?
Viikonloppu Penningissä
Pääsin hyvin lähtemään. Oli vain yksi todella iso työ; laitoin koko yläkerran posliinihampaat paikoilleen ja sen jälkeen hioin ja jäljensin koko alaleuan. Pääsin jo ennen kahta liikkeelle. Hain Fluffyn ja Biancan ja sitten pohjoista kohti.
Mökissä oli 15 astetta ja ulkona jo 25 pakkasta. Kaminaan tulet ja saunan kiukaan alle myös. Alle tunnissa mökki oli jo yli 22 asteinen ja saunakin pian valmis. Aaah, mikä nautinto. Ei kuulu mitään muuta ääntä kuin kaminan tulen loimotus. Koirat makoilee raukeina ja päydällä palaa kynttilät.
Porokeiton laitoin muhimaan Pitokokin Slow cookeriin. Paras keksintö aikoihin. Voit laittaa sinne palapaistit, puurot, keitot ym muhimaan joko yöksi tai päiväksi. Hautuu pikkuhiljaa valmiiksi ja säilyttää syötävän kuumana seuraavat 12 tuntia. Ihan upea vehje täällä erämajalla. Voit aamulla laittaa keiton muhimaan ja kun tulet väsyneenä metsästä, ruoka on valmis.
Ohraryynipuuro tulee todella hyvin illalla laitettuna yöksi hautumaan.
Aatos lupasi tulla huomenissa saunomaan ja maailmaa parantamaan. On siinä kyllä parannettavaakin.
Mutta täällä korvessa kiinnostaa juuri nyt vain romsku ja uni. Pitää toipua viikon tiukasta työrytmistä. Aamulla saa hyvällä omalla tunnolla nukkua pitkään, koska pakkanen kipuaa varmaan yli -30 asteeseen; nyt jo -27,5.
Ei kiire mihinkään aamupäivällä. Lupaa hienoista lumisadetta, joten ip varmaan hyvä keli. Toivon!
Mökissä oli 15 astetta ja ulkona jo 25 pakkasta. Kaminaan tulet ja saunan kiukaan alle myös. Alle tunnissa mökki oli jo yli 22 asteinen ja saunakin pian valmis. Aaah, mikä nautinto. Ei kuulu mitään muuta ääntä kuin kaminan tulen loimotus. Koirat makoilee raukeina ja päydällä palaa kynttilät.
Porokeiton laitoin muhimaan Pitokokin Slow cookeriin. Paras keksintö aikoihin. Voit laittaa sinne palapaistit, puurot, keitot ym muhimaan joko yöksi tai päiväksi. Hautuu pikkuhiljaa valmiiksi ja säilyttää syötävän kuumana seuraavat 12 tuntia. Ihan upea vehje täällä erämajalla. Voit aamulla laittaa keiton muhimaan ja kun tulet väsyneenä metsästä, ruoka on valmis.
Ohraryynipuuro tulee todella hyvin illalla laitettuna yöksi hautumaan.
Aatos lupasi tulla huomenissa saunomaan ja maailmaa parantamaan. On siinä kyllä parannettavaakin.
Mutta täällä korvessa kiinnostaa juuri nyt vain romsku ja uni. Pitää toipua viikon tiukasta työrytmistä. Aamulla saa hyvällä omalla tunnolla nukkua pitkään, koska pakkanen kipuaa varmaan yli -30 asteeseen; nyt jo -27,5.
Ei kiire mihinkään aamupäivällä. Lupaa hienoista lumisadetta, joten ip varmaan hyvä keli. Toivon!
tiistai 8. helmikuuta 2011
Viikonloppua odotellessa
Viime viikonloppu Penningissä oli mieleenpainuva monestakin syystä. Umpihankikävelyä lumikengillä, puhelimet mykkiä; hätä ja huoli joillakin. Itsellä ei mitään hätää. Mutta joku varmennustapa pitää ottaa käyttöön.
Mietin siellä yksin ollessani hankien keskellä erästä miestä , jonka tapasin Toskal-järvellä hirmuisessa myrskyssä parikymmentä vuotta sitten. Itse olin saanut kalakaverini onnellisesti lentokoneeseen. Hänellä oli sydäninfarkti, enkä tiennyt, selvisikö hengissä Muonioon sairaalaan.. En päässyt koneeseen, koska sohjossa kone ei olisi päässyt ilmaan. Jäin yksin tunturiin yli 50 km lähimmästä tiestä ja pohjoismyrsky repi yön aikana telttani tuusannuuskaksi. Kannoin isoja kiviä sen päälle ja ryömin sinne alle makkarin sisään makaamaan. Ei tullut uni silmään koko yönä.
Kun myrsky vähän hellitti, luokseni hiihti yli 60-vuotias mies. Opettaja. Oli hiihtänyt Kilpisjärveltä tuntureiden ja laaksojen kautta. Yksin. Kysyin, etteikö pelota, jos jotain sattuisi. "Mitä hätää tässä maailmassa olisi; jos kuolen niin kuolen. Se olisi kohtaloni." Jutteli aikansa ja keitti teetä trangialla. Lähti sitten hiihtelemään Pitsukselle. Siinä oppimista.Mitäpä hätää tässä maailmassa?
Lähden taas Penninkiin torstaina. Yksin. Tai siis kahden koiran kanssa. Jotenkin erakkona olo viehättää. En kaipaa seuraa; ainakaan nyt, kun töissä on niin kiirettä. Haluan rauhoittua ja lukea.
Pyysin kylläkin Aria auraamaan tien. Ei tuntunut kuitenkaan niin hauskalta kahlata umpihankea, vaikka olihan siinä jotain hohtoa. Pääsen paremmin autolla katsomaan Linkonevaa ja keittelemään kahvia laavulle. Tie etelästä on aurattu, koska vievät sieltä Metsähallituksen harvennushakkuun puut pois. Lupaa auringon paistetta ja sopivaa pakkasta viikonlopuksi. Olisipa niin!
Mietin siellä yksin ollessani hankien keskellä erästä miestä , jonka tapasin Toskal-järvellä hirmuisessa myrskyssä parikymmentä vuotta sitten. Itse olin saanut kalakaverini onnellisesti lentokoneeseen. Hänellä oli sydäninfarkti, enkä tiennyt, selvisikö hengissä Muonioon sairaalaan.. En päässyt koneeseen, koska sohjossa kone ei olisi päässyt ilmaan. Jäin yksin tunturiin yli 50 km lähimmästä tiestä ja pohjoismyrsky repi yön aikana telttani tuusannuuskaksi. Kannoin isoja kiviä sen päälle ja ryömin sinne alle makkarin sisään makaamaan. Ei tullut uni silmään koko yönä.
Kun myrsky vähän hellitti, luokseni hiihti yli 60-vuotias mies. Opettaja. Oli hiihtänyt Kilpisjärveltä tuntureiden ja laaksojen kautta. Yksin. Kysyin, etteikö pelota, jos jotain sattuisi. "Mitä hätää tässä maailmassa olisi; jos kuolen niin kuolen. Se olisi kohtaloni." Jutteli aikansa ja keitti teetä trangialla. Lähti sitten hiihtelemään Pitsukselle. Siinä oppimista.Mitäpä hätää tässä maailmassa?
Lähden taas Penninkiin torstaina. Yksin. Tai siis kahden koiran kanssa. Jotenkin erakkona olo viehättää. En kaipaa seuraa; ainakaan nyt, kun töissä on niin kiirettä. Haluan rauhoittua ja lukea.
Pyysin kylläkin Aria auraamaan tien. Ei tuntunut kuitenkaan niin hauskalta kahlata umpihankea, vaikka olihan siinä jotain hohtoa. Pääsen paremmin autolla katsomaan Linkonevaa ja keittelemään kahvia laavulle. Tie etelästä on aurattu, koska vievät sieltä Metsähallituksen harvennushakkuun puut pois. Lupaa auringon paistetta ja sopivaa pakkasta viikonlopuksi. Olisipa niin!
lauantai 5. helmikuuta 2011
Penningistä Puroniemeen
Sovittiin Kirstin kanssa, että olen yhden yön Penningissä. Luvattiin soitella aamulla ja sopia poishaku. Penninki on todella siellä jossain ja kännykät kuuluu tai sitten ei. Nyt aamulla oli se ei. Minulla on kaksi kännyä; toinen normaalikäytössä ja toinen on Fluffyn tutkapantaa varten. Fluffyn kännykkä ottaa hiukan paremmin yhteyden sieltä susirajalta, mutta tänä aamuna ei sekään. Kokeilin kaikkia mahdollisia paikkoja, joista yleensä saan yhteyden. Nyt ei sitten kirveelläkään
Lähdin kahlaamaan sieltä joen varresta mäelle, että saisin yhteyden, mutta ei sieltäkään. Hemmetti! Ei kun takaisin mökille ja suunnittelemaan...
Kirsti ei saa yhteyttä; milloin sillä palaa pinna ja tulee katsomaan, onko mies kuollut? Jos lähden tien varteen kahlaamaan ja kävelemään etsien paikkaa, jossa yhteys pelaa, niin palellunko odotellessa? Yöllä oli tuiskuttanut ja kaikki vanhat jäljet poissa. Tiesin olevani läpimärkä sen kahluun jälkeen. Pakkasta -18. Hiestä märkä. Kivaa! Tiesin entuudestaan, että tietäkin pitää kävellä vajaa kolme kilometria, ennenkuin känny toimii. Jos Kirsti on vielä mennyt Kuusamon kirkolle, kuten illalla suunnitteli, niin odotusaikaa olisi toista tuntia. Kyllähän kävelemällä pysyy lämpimänä, mutta tiesin jalkojeni kastuvan siellä lumessa kahlatessa.
Lähdin sitten yhdentoista maissa liikkeelle. Laskin, että silloin Kirstin pinna on tarpeeksi kireällä ja lähtee katsomaan. Kahlasin tielle. Kaaduin kerran rinkka selässä ja lumikengät jaloissa. Olisi ollut varmaan naurussa pidättelemistä, jos olisi nähnyt ylösnousuyritykset. En saanut lumikenkiä irti ja kädet upposivat melkein metrin alas lumeen. Pyörin ja yritin nousta. Sauvat ristiin lumeen, niin ne upposivat vain puoli metriä ja antoivat hiukan tukea ylösnousuun. Lopulta pääsin pystyyn ja yltä päältä lumessa ja hiestä märkä. Tämä se vielä puuttui!
Lopulta tiellä ja kävelyä länteen päin. Kun olin paikalla, josta tiesin saavani yhteyden, niin Vaari jo soitti. Isä, 80v,. oli ollut tosi huolissaan, kun ei ollut saanut yhteyttä. Oli jo soittanut Kirstille vaatien lähteä katsomaan. Nauratti ja sanoin Vaarille, että milloinkahan olen niin vanha, ettet enää huolehtisi. Olen kohta kuuskymppinen ja isäni yhä vain huolehtii...niin kai minäkin teen tyttärien kanssa. Ei kai tuo vanhemmuus lopu milloinkaan.
Kirsti tuli alle kymmenen minuutin. Olin laskenut oikein. Kyllä neljässäkymmenessä vuodessa oppii jo toisen tuntemaan. Kirstillä sukset mukana; aikoi tulla katsomaan. Ei tarvinnut!.
Summa summarum:
Aina pitäisi olla joku varasuunnitelma. Ei näihin kännyköihin ole ikinä luottamista. Pitäisi sopia joku takaraja, milloin tavataan, jos mitään ei kuulu. Oppia ikä kaikki!
Ps. iltauutisista selvisi, että yhteyden saaminen olikin Elisan vika. Koko Suomi Tampereelta pohjoiseen oli poikki. No jo minä ihmettelinkin....
Lähdin kahlaamaan sieltä joen varresta mäelle, että saisin yhteyden, mutta ei sieltäkään. Hemmetti! Ei kun takaisin mökille ja suunnittelemaan...
Kirsti ei saa yhteyttä; milloin sillä palaa pinna ja tulee katsomaan, onko mies kuollut? Jos lähden tien varteen kahlaamaan ja kävelemään etsien paikkaa, jossa yhteys pelaa, niin palellunko odotellessa? Yöllä oli tuiskuttanut ja kaikki vanhat jäljet poissa. Tiesin olevani läpimärkä sen kahluun jälkeen. Pakkasta -18. Hiestä märkä. Kivaa! Tiesin entuudestaan, että tietäkin pitää kävellä vajaa kolme kilometria, ennenkuin känny toimii. Jos Kirsti on vielä mennyt Kuusamon kirkolle, kuten illalla suunnitteli, niin odotusaikaa olisi toista tuntia. Kyllähän kävelemällä pysyy lämpimänä, mutta tiesin jalkojeni kastuvan siellä lumessa kahlatessa.
Lähdin sitten yhdentoista maissa liikkeelle. Laskin, että silloin Kirstin pinna on tarpeeksi kireällä ja lähtee katsomaan. Kahlasin tielle. Kaaduin kerran rinkka selässä ja lumikengät jaloissa. Olisi ollut varmaan naurussa pidättelemistä, jos olisi nähnyt ylösnousuyritykset. En saanut lumikenkiä irti ja kädet upposivat melkein metrin alas lumeen. Pyörin ja yritin nousta. Sauvat ristiin lumeen, niin ne upposivat vain puoli metriä ja antoivat hiukan tukea ylösnousuun. Lopulta pääsin pystyyn ja yltä päältä lumessa ja hiestä märkä. Tämä se vielä puuttui!
Lopulta tiellä ja kävelyä länteen päin. Kun olin paikalla, josta tiesin saavani yhteyden, niin Vaari jo soitti. Isä, 80v,. oli ollut tosi huolissaan, kun ei ollut saanut yhteyttä. Oli jo soittanut Kirstille vaatien lähteä katsomaan. Nauratti ja sanoin Vaarille, että milloinkahan olen niin vanha, ettet enää huolehtisi. Olen kohta kuuskymppinen ja isäni yhä vain huolehtii...niin kai minäkin teen tyttärien kanssa. Ei kai tuo vanhemmuus lopu milloinkaan.
Kirsti tuli alle kymmenen minuutin. Olin laskenut oikein. Kyllä neljässäkymmenessä vuodessa oppii jo toisen tuntemaan. Kirstillä sukset mukana; aikoi tulla katsomaan. Ei tarvinnut!.
Summa summarum:
Aina pitäisi olla joku varasuunnitelma. Ei näihin kännyköihin ole ikinä luottamista. Pitäisi sopia joku takaraja, milloin tavataan, jos mitään ei kuulu. Oppia ikä kaikki!
Ps. iltauutisista selvisi, että yhteyden saaminen olikin Elisan vika. Koko Suomi Tampereelta pohjoiseen oli poikki. No jo minä ihmettelinkin....
perjantai 4. helmikuuta 2011
Lopulta Penningissä
 |
| Mökki häämöttää umpihangen takana |
Hiljaisuus. Ihana asia! Sitä ei tiedä, ennenkuin sen itse kokee . Olet oikeasti In the middle of nowhere ja kuuntelet; ei hiiren hyppyäkään kuulu. Nautin sydämeni pohjasta saakka. Olenkohan tullut hulluksi vai pyrinkö erakoksi? No; ilman Fluffya en kuitenkaan haluaisi olla. Sille voi puhella eikä se pistä vastaan. Saan kuunnella omaa ääntäni. Hoitajani Jaana ei voinut olla ostamatta näkemäänsä paitaa minulle. Sen rinnassa lukee suunnilleen seuraavasti: Puhun itsekseni koska on kiva kuunnella järkipuhetta! Niin varmaan?
 |
| Vain jäljet lumessa |
Suunnittelin kulkevani metsässä ja jopa yrittäväni jänisjahtia Fluffyn kanssa. Unohda koko juttu! Ei tuolla kukaan halua kahlata, kun ei koirakaan. Siispä keskityn romskujen lukuun ja nautin yksinäisyydestä.
Soitin Aatokselle. Kertoi taas siitä Suomen metsien raiskaajan uudesta kuviosta. Oli ostanut taas yhden palstan ja pistänyt aukoksi viisi hehtaaria. Kun pinoa mittasi niin totesi, ettei paljoa saanut. Tuli taas yksi aukko lisää Suomen niemelle. Voi helvetin helvetti! Eikö kukaan saa näitä metsien tuhoajia kuriin? Olisi kirveellä töitä ja ihan muualla kuin metsässä!
tiistai 1. helmikuuta 2011
Peijakkaan pakkaset!
Foreca soutaa ja huopaa...viikonlopuksi lupaa välillä ihan hyvää talvisäätä ja seuraavana päivänä taas paukkupakkasta. Nyt tänään lupaa taas sitä pakkasta Penninkiin.
Suunnittelen pitkää viikonloppua Koillismaalle. Hirveä hinku maastoon ja tarkastamaan, onko mökki säilynyt plussan puolella. Olisi kiva hiihtää hiljalleen mökille, joka on lumen keskellä. Täysi hiljaisuus. Tulet kaminaan ja kahvi kiehumaan. Aaahh! Elämän ilot syntyvät pienistä asioista.
Mutta katsotaan...
Suunnittelen pitkää viikonloppua Koillismaalle. Hirveä hinku maastoon ja tarkastamaan, onko mökki säilynyt plussan puolella. Olisi kiva hiihtää hiljalleen mökille, joka on lumen keskellä. Täysi hiljaisuus. Tulet kaminaan ja kahvi kiehumaan. Aaahh! Elämän ilot syntyvät pienistä asioista.
Mutta katsotaan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)