Liian moni vanhoista ystävistäni varoittelee minua työnteosta. Siis liiasta työnteosta. Olen varmaan ollut liiankin avomielinen kertoessani pumppuongelmistani, jotka kyllä, myönnettäköön, ovat suorassa suhteessa työnteon määrään. Tai sen kiivauteen.
Tunnen olevani elämäni kunnossa, mitä tulee työntekoon. Kaikki yli 30-vuotinen tietotaito on ikäänkuin kristallisoitunut ja on hauskaa tehdä vaativia töitä. Nautin tehdessäni koko suun kattavia vaikeita posliinitöitä. Asiakas saa juuri sellaiset hampaat kuin on koko ikänsä haaveillut. Voin toteuttaa USA:ssa saamiani oppeja täysillä mausteilla. Nautin todella työnteosta!
Pumppuni ei vaan nauti. Kulkee omia matkojaan eri rytmissä kuin pitäisi. Flimmeri päällä lähes koko ajan. Ei meinaa tehot riittää; paineet laskee liian alas. Väsyttää...
Penninki auttaa viikonloppuisin. Normaali rytmi ja paineet kohdallaan.
Siis ole koko ajan Penningissä. Sydän tykkää!
Yritän muuttaa työrytmiä kaiken aikaa. Asiakkaat ei vaan ymmärrä. Eikä ehkä muutkaan lähipiirissä.
Kohta pitää valita työ/henki. Kummanko valitsen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti